Välähdyksiä

Prompt 1: Tekstiviesti

@gobstone ja @puuskupuhinlapsi, jotka toivoitte pätkää Redistä ja Jazzista – tämä on teille! Tämä sijoittuu ajallisesti jonnekin Cardiffin lukujen 8. ja 9. välimaastoon. Paljon mitään ei tapahdu, mutta pieni välähdys kuitenkin erääseen Redin perjantai-iltaan :)

**

Red oli keittiössä tekemässä leipiä, kun hänen puhelimensa kilahti saapuneen sähköpostin merkiksi. Lähettäjäksi oli merkitty syyttäjänvirasto. Viesti oli lyhyt ja ytimekäs: Tiedoksi – tuomari Cohen ei suostunut allekirjoittamaan etsintälupaa näillä todisteilla. Tarvitset vahvempaa näyttöä epäillyn syyllisyydestä.

Red manasi itsekseen ja näppäili puhelimeen syyttäjänviraston numeron. Kun sieltä ei vastattu, hän etsi yhteystietoluettelosta syyttäjä Stephanie Robbin henkilökohtaisen numeron.

"Etsivä Stron." Syyttäjä kuulosti kaikkea muuta kuin ilahtuneelta. "Minulla ei ole mitään lisättävää aiheeseen. Cohen on päätöksensä tehnyt, ja sillä selvä. No niin. On perjantai-ilta, ja olin vihdoin lähdössä kotiin, joten jos haluat valittaa – "

"Totta helvetissä haluan."

" – saat luvan odottaa maanantaihin asti. Ei sillä, että siitä mitään hyötyä olisi. Cohen ei muuta mieltään, jos et hanki ensin vahvempia todisteita."
"Hankkisin kyllä, mutta ne todisteet ovat siinä autossa, johon Cohen ei halua antaa etsintälupaa", Red sanoi kuivasti.

"Et voi tietää sitä."

"Meillä on useampi silminnäkijä, jotka vahvistavat nähneensä kuvaukseen sopivan auton rikospaikalla – "

"Se auto on harmaa farmariauto", syyttäjä keskeytti. "Wales on täynnä niitä. Joka toisella lammasfarmarilla on sellainen auto."

"Joka toisella lammasfarmarilla ei ollut motiivia tappaa Megan Ricea", Red sanoi itsepäisesti.

Syyttäjä vaikeni hetkeksi. Viimein hän huokaisi. "Etsivä hyvä. Minä en kirjoita työkseni lakeja, eikä kirjoita myöskään tuomari Cohen. Hän vain tulkitsee niitä."

"Yrittää ainakin", Red mutisi.

Syyttäjä jatkoi kuin ei olisi kuullut hänen sanovan mitään. "Poliisin toimintaa rajoittavat lait ovat olemassa syystä, ja on tuomarin tehtävä varmistaa, että niitä noudatetaan. Jos olet eri mieltä lakien kanssa, ehdotan, että olet yhteydessä oikeusministeriöön. Vaihtoehtoisesti voit myös tehdä työsi ja hankkia lisää todisteita, jotta etsintäluvan ehdot täyttyvät. Vien mielelläni asian uudelleen tuomarille, kunhan sinulla on tarvittavat todisteet. Tavoitat minut sähköpostilla työaikana."

Red avasi suunsa.

"Mukavaa viikonloppua, etsivä Stron", syyttäjä lopetti painokkaasti.

Ja katkaisi puhelun.

Red laski puhelimen alas. Tuttu päänsärky hiipi niskaa pitkin ylöspäin. Se oli se sama päänsärky, jonka hän oli oppinut mielessään yhdistämään oikeuslaitoksen kanssa toimimiseen.

Se oli jotenkin huvittavaa – kaiken järjen mukaan heidän olisi pitänyt olla samalla puolella, mutta suurimman osan ajasta Redistä tuntui, että oikeuslaitos oli pelkkä hidaste. Tuomarit vielä ymmärsi, oli heidän tehtävänsä olla puolueettomia ja niin edespäin. Mutta olisiko syyttäjänvirastossa kuoltu siihen, jos joku olisi joskus edes yrittänyt?

Red teki leivät loppuun ja meni lautasen kanssa olohuoneeseen. Hän oli edelleen pahalla päällä, kun hän tarttui puhelimeen ja lähetti tekstiviestin Jazzille. Etsintälupa ei mennyt läpi. Cohen heittäytyi niuhoksi.