valinnan aika||soturikissat||

luku 3

Seisoin aukiolla joka oli täysin tyhjä vilkuilin ympärilleni pelokkaana. Kohta luokseni tuli kyyhkysade ja pöllöturkki. Ennen kun kerkesin sanoa mitään näin mutaturkin tulemassa ulos pesästä. Näytin merkin mennä sivuun varjoihin. Mutaturkki lähti sisäänkäynnille ja katosi metsään "epäiletkö että mutaturkki on uhka" pöllöturkki kuiskasi. Katsoin hetken vielä sidäänkäynnille kunnes nyökkään pienesti.

"Seuraavana kuuhuippuna tulkaa tähän jos mutaturkki lähtee taas seuraamme!" Tokaisin hiljaa ja kakdi ystävääni lähti takaisin soturien pesään. En palannut vielä vaan jäin katsomaan hopeähäntää toivoen että teen jotain oikein. Oliko muka oikein epäillä mutaturkkia petturiksi mutta mitä muutakaan voin olettaa jos yölliset kävelyt jatkuu. Klaaninvanhimpien pesästä kurkisti varjovuori isäni hyvä ystävä. "Mitä teet täällä yksin? Mikset ole nukkumassa?" Vanha kolli kysyi. "En saanut nukkuttua ja tässä hiljaisuudessa on hyvä ajatella asioita." Olihan tuossa aikalailla totuus muittei kokonaan. Mitään sanomatta kolli palasi pesäänsä ja jätti minut yksin aukiolle.

Aurinhonnoustua lähdin oppilaittenpesälle etsimään varistassua. "Varistassu, taisteluharjoituksiin!" Huusin pesän suulta mustalle kollille joka makasi sammalvuoteellaan. "Tullaan" vastasi uninen ääni jonka harvoin kuulee kyseisen oppilaan suusta.

Harjoittelu aukiolla varistassu vaikutti hyvin uniselta ihan kuin tuo olisi valvonut koko yön monena kertaan peräkkäin. "Aloitetaan kohta odotamme ruskatassua ja susiloikkaa. Sen sanottuani kaksi kissaa tassutti aukiolle. "Ruskatassu olet nyt kettu ja varistassu sinä koitat häätää ketun pois! Näytä miten sen teet." Naukaisin silmäillen kahta oppilasta. Molemmat nyökkäsivät ja varistassu aloitti juoksemalla ruskatassua ympäri kovaa ja aina välissä huitaisi tassullaan ruskatassun päätä tai takajalkaa. Kohta ruskatassu oli jo hengästynyt epäonnistuneihin yrityksiin hyökätä. "Taitavaa varsitassu! Pidetään tauko ja jatketaan sitten" volemmat oppilaat kävi makuulle väsyneenä. Naurahdin mielessäni mraauu. Jatkoimme harjoittelua vielä hetken kunnes lähdimme takaisin leiriin.

Leirissä oli hiljaista. keltakäpälä näytti etsivän jotakin tai pikemminkin jotakuta. "Vaahterarunko!" Veljeni taivassilmä huusi. "Minun täytyy mennä varistassu mutta mene syömään ja lepäämään!" Sanoin nopeasti ja juoksin taivassilmän, kettuturkin, apilamyrskyn ja pikkutähden luo. "liljapentu on kateissa! Lukkipentu ei tiedä missä tuo on joten menet apilamyrskyn, kettuturkin, susiloikan ja taivassilmän kanssa etsimään!" Pikkutähti naukui huolissaan. Samassa susiloikka juoksi paikalle ruskatassun kanssa. Nyökkäsin päällikölle ja lähdimme metsään etsimään sokeata pentua.

{Liljapennun nk}

Kävelin tietämättäni eteenpäin metsässä. Kuulin takaani pienien jalkojen askeleet oletin sen olevan hiiri. Jatkoin matkaani hiljaisessa metsässä kunnes olin kiinni hännästäni ja jalasta jossain ihme ansassa. Huidoin kolmella tassullani jonkin laista terävää nauhaa toivoen pääseväni pois.

{Vaahterarungon nk}

Kävelimme metsässä kohti sammal kukkulaa toivoen liljapennun olevan sielä. Kuulin pientä vaikerointia edestäpäin ja näytin hännälläni merkin seurata hiljaa mutta ruskatassu kompuroi ja sai hirveän metelin aikaseksi. Pudistin päätäni ja jatkoin matkaa klaanitoverit perässäni kohti kissan kuuloista vaikerointia.

Astuimme sammalkukkulna vieressä olevalle aukiolle jossa liljapentu makasi jalka ja häntä kiinni harmaassa, tiukassa ja pikkasen terävässä nauhassa. Taivassilmä oli hetkessä rynnännyt auttamaan pentua. "Se on jonkin lainen ansa. Liljapentua ei saa irti mitä teemme!?" Taivassilmä maukui huolissaan samalla kun tutki ansaa. "Auttakaa minut tästä!!" Liljapentu murahti kovaan ääneen. "katsokaa se on kiinni tuossa puussa susiloikka ja ruskatassu koittakaa irtoittaa se! Ja apilamyrsky sekä taivassilmä koittakaa saada liljapentu irti!" Sanoin hetken päästä vilkuillen ympärillemme. "Kettuturkki mene katsomaan onko lähistöllä muita ansoja!" Huitaisin hännälläni sen sanottuani ja jäin katsomaan partion yritystä saada liljapentu pois ansasta.

Pitkän yrityämisen jälkeen jouduin puraisemaan nauhan poikki kettuturkin avulla joka oli katsonut aijemmin ettei muualla ole samanlaisia ansoja ja onneksi ei ollut se oli sentään hyvä asia. Liljapennun jalja ja häntä vuoti verta paljon joten lähdimme kohti leiriä tietenkin kettuturkki nappasi nuoren pennun mukaansa.