valinnan aika||soturikissat||

luku 5

Oli kulunut neljäsosa kuu ja liljapentu oli yhä tajuttomana parantajan pesässä. Olin myös tutkinut uhkaa joka ei voinut olla mutaturkki joten ajattelin klaanin vaaran olevan tulossa toisesta klaanista. Hyviä uutisia klaanilla oli onneksi nimittäin lintuläikkä odotti pentuja joitten isä on luultavimmin taivassilmä.

Istuskelin parantajan pesässä katsomassa pientä punertavan valkoista pentua jonka veli nimitettiin oppilaaksi eli lukkitassuksi. Nuoren oppilaan mestari on tiikerimyrsky. Liljapennun keho kohoili hyvin pienesti eli nuorukainen oli yhä hengissä.

"Taas olet täällä!" Kuului takaani lempeä ääni. Käändin pääni nopeasti jä näin kyyhkysateen katsomassa minua sinisillä lempeillä silmillä joissa oli lempeä pilke. "Voisit lähteä kanssani metsälle! Varistassu ja ruusutassuhan on iltapartiossa joten voimme lähteä hyvin" naaras lisäsi lempeästi joka sai kylmätväreet kulkemaan turkkiani pitkin. Minä kuitrnkin vain nyökkäsin ja hipaisin hännälläni yösiiven ja perhosniityn pentua.

~~

Kiipesin puunrunkoa pitkin oksalle jossa oli laiha orava. Hiivin oksaa varoen ettenpäin kunnes nostin käpäläni ja nappasin oravan kynsiini. Haukkasi  vielä oravaa kaulasta jotta tuo kuolisi lopullisesti.

Olimme saaneet hyvin kahestaan riistaa joten sujautin oravan lumen alle ja aloin etsimään musta valkoista naarasta. Ennen kun kerkesin sanoa kyyhkysateen nimeä niin tunsin selässäni painoa ja tajusin hänen hypänneen selkääni. Painimme kynnet piilossa hetken kunnes kyyhkysade oli saanut minut painettua maas vasten ja hrngitti lämpimästi naamalleni. "Voitin!" Naaras sanoi ilkikurisesti samalla kun hellitti otetta. "Annoin sinun voittaa!" Murahdin samalla kun nousin ylös.

"Katso itseäsi olet ihan lumen peittämä ja turkkisi on ihan takussa!" Kyyhkysade naukui kun tuli viereeni. Totta puhuen turkkini näytti paljon pahrmmalta kun naaraan mutta ennen kun kerkesin vastata tunsin lämpimät nuolaisut turkillani. Tajusin vihdoin olevani täysin umpirakastunut tuohon kauniiseen naaraaseen joka oli aina huolehtimassa ja kuuntelemassa.

"Kiitos, Mutta meidän on varmaan palattava." Naukaisin kun näin taivaan kirkastuvan. Kyyhkysade vain nyökkäsi joten lähdin hakemaan saalistamaamme riistaa.

~kyyhkysateen nk~

Oli mennyt pari auringonnousua minun ja vaahterarunkon viime kertaisesta retkestä jolloin meistä oli tullut kumppaneita. Lehtikato alkoi vain viilentyä ja lunta tuprutti maahan aina välillä. Olin menossa parantajanpesälle katsomaan ruusutassua jolla oli valkoyskä.

Parantajanpesässä oli hiljaista kun liljatassu makasi tajuttomana ja ruusutassu nukkui vain harmaasumu oli paikalla ja tulossa luokseni. "Hei, olet aikaisin liikkeellä." Harmaa naaras naukausi iloisesti samalla vilkuillen minua. Nyökkäsin kuitrnkin vain vastauksesksi ja tiputin kaksi hiirtä harmaasumulle että ruusutassulle. "Taidan tästä mennä koska lähden aamupartioon kohta!" Sanoin vielä ja lähdin syövän parantajan luota.

~varistassun nk~

Olin kulkemassa metsässä yksin koska oli arvioinnin aika. Huomioiden että oli lehtikato olin saanut hyvin riistaa jotrn uskon vaahterarungon olevan tyytyväinen minuun. Mitään löytämättä enään nappasin aikademmat saaliini eli kaksi hiirtä, vesimyyrä ja orava. Sammalkiven luona seisova vaahterarunko katsoi minua tyytyväisenä kun tiputin riistan siihen. "Sinulla meni hyvin joten ansaitset soturin paikan puhun siitä vielä pikkutähdelle joten älä kerro kenellekään vielä" ruskea mestari sanoi ylpeänä. Olin pakahtua innosta saisin olla soturi pian.