Talli Karhomäki Ruunan Mysteeri

06

-Ava- 30.10.

Kuulen kun ulko-ovi avataan ja käännyn sängyssäni katsomaan kelloa. Se on 10.32 mumisen jotain peiton alta ja käännän vain kylkeäni poispäin ikkunasta, josta himmeä auringon valo valuu ikkunastani sisään. Mieleni herää vihdoinkin unestaan ja nousen istumaan sänkyyni hieroen hieman silmiäni. Kuulen jonkun tulevan ylös portaita ja ovelle tupsahtaa äitini ja Anja Allen. - Mummu! huudahdan iloisesti kun näen tämän ja nousen ylös menien suoraan halaamaan tätä. Tämä antaa luita murskaavan halin ja minä annan samanlaisen takaisin. 62 vuotiaaksi Mummuni on hyvässä kunnossa, siihen voi vain kiittää hyvää ruokavaliota ja paljoa liikuntaa. - ääh! haluutko tulla katsomaan kun meen tallille, kysyn täynnä intoa. Anjan huulille nousee hymy, jonka otan hyväksyvänä eleenä. Työnnän vanhemmat naiset ulos huoneestani, jotta voin vaihtaa rauhassa.

Otan mustat lökärit tuolilta ja vetäisen ne jalkaani. Tänään juoksuttaisin "Nemon", sillä eilen olimme estetunnilla. Paikkani ovat vähän kipeät, koska en ole mikään parhain esteiden hyppääjä. Olen kyllä oppinut todella paljon "Nemolta" enkä halua että se lähtee, mutta se ei voi pysyä pitkään kun oikea Nemo löytyy. Sillä karsinoita on vain yksi ja se kuuluu oikealle Nemolle. Huokaisen edes ajatuksesta ja laitan hupparin päälleni. Vedän puhelimeni tyynyn alta ja ilmoitan ystävilleni, että olen tulossa tallille. Lumi ja Elmer vastaavat olevansa matkalla ja Lucas naurahtaa olevansa jo siellä, mutta Laura on hiljaisempi kuin yleensä...

Juttelemme Mummun kanssa mukavia samalla, kun kävelemme kohti tallia. Kerroin koko eilisestä tunnista ja tämä kuuntelee kaikesta eikä valita. Juuri kun olemme astumassa tallin sisään Lucas tulee ulos kotoaan. Nostan käteni ilmaan ja tuo tervehtää minulle takaisin luoden virnistyksen mummuni huulille. - Lucas tässä on Anja Allen ja mummu tässä on Lucas Warren, sanon tälle ja Lucas ojentaa kätensä, mutta mummuni ottaa hänet isoon haliin. Kohautan vain olkiani ja menen tallin sisälle, mutta ennen kuin katoan kulma taakse niin kuulen mummuni sanovan, - Älä koskaan satuta lapsenlastani. En jäänyt kuuntelemaan loppua vaan menin hakemaan suojat, suitset ja tallin juoksutusliinan. Otan sen lisäksi pari harjaa, jotta voin harjata nuoren ruuna. Kävelen läpi tallin ja nään mummuni juttelemassa ystävieni ja Elinan kanssa. Kävelen noiden ohi ja suoraan "Nemon" karsinan sisälle. Juttelen mukavia tälle ja harjaan tämän pölyharjalla kaikki päivän purut tippuvat pois ruunan päältä. Putsaan tämän kaviot, jonka jälkeen suojat menevät sujuvasti ruunan jalkoihin. sitten vain enää suitset päähän, hanskat käteen ja juoksutusliina kiinni.

Menen "Nemon" kanssa maneesiin ja kävelen suoraan toiselle sisäänkäynnille sulkien sen. Päästän juoksutusliinan hieman löysemmälle, mutta ruuna kävelee vielä perässäni. Katsomossa nään mummoni, Lucasin, Lumin, Elmerin ja Elinan. Pian ruuna ymmärtää tämän idean ja alkaa kävellä ympyrässä. Ruunan käynti on energistä ja se vaikuttaa siltä, että se on räjähtämispisteessä. Kävelyn jälkeen annan sille ääni apuja, joita se on oppinut tottelemaan. Rakastan sitä miten ruuna on päästänyt muurinsa pois kun olen saanut sen luottamuksen. "Nemo" juoksee nätisti ympyrällä ja näyttää parastaan yleisölle, mutta sillä on myös tapana tempuilla välillä. Päätän alkaa vaihtaa suuntaa ja se onnistuu nopeasti. Ruuna alkaa vaikuttaa hetken päästä tahmealta, joten päätän että on jo aika antaa tämän laukata. Ajan sitä vähän apujen kanssa, mutta se ottaa vauhdikkaan laukan ja pukittaa siinä välissäkin. Mummuni näyttää mietteliäältä. En tosin kiinnitä tuohon huomiota, kun "Nemo" pukittaa jo uudelleen.

Kun "Nemo" on saanut riehua tarpeeksi, niin menemme ulos. Siellä on vielä tarpeeksi valoisaa pikaiselle maastolenkille. Muiden piti lähteä jo, joten minä, Lucas, "Nemo" ja Mero olemme menossa maastoon. Mummu jäi vielä tallille, juttelemaan Elinan kanssa ties mistä tahansa. Kävelemme pientä polkua pitkin tyynessä hiljaisuudessa. Mero käyttäytyy hyvin "Nemon" kanssa, hymähdän tälle ja päästän syvän huokauksen ilmaan. Lucas katsoo minuun päin, mutta ei kommentoi huokaisuuni mitään. Poika pysäyttää Meron ja "Nemo" pysähtyy kuin seinään myös. Kompuroin hieman kun iso voima vetää minua taaksepäin. Käännän katseeni sinne ja huomaan Lucasin katsomassa maata. Annan tuolle kysyvän katseen ja otan pari askelta taaksepäin. Yritän katsoa poikaa vain silmiin, mutta ne ovat tiukasti kiinni maassa. Ennen kuin ehdin sanomaan mitään tämä vetää minut tiukkaan haliin. Kiedon käteni tämän ympärille kuitenkin vielä pitäen "Nemosta" kiinni.