Talli Karhomäki Ruunan Mysteeri

07

-Ava- 5.11.

Päässäni pyörivät erilaiset kysymykset ja en saa nukuttua silmäystäkään, vaikka se olisi kannattavaa siinä nähden että on maanantai. Otan kirjani yöpöydältä ja yritän keskittyä Diabolon ja Rickyn tarinaan, mutta ajatukseni harhailevat kaikkeen muuhun. Hypähdän ylös kun tajuan, että Ruotsin koe olisi huomenna. Kiroan mielessäni ja menen etsimään kirjojani. Kun löydän etsimäni heitän ne sängylleni ja alan lukea huomiseen tuomion kokeeseen, vaikka tiedän että siitä ei ole mitään hyötyä.

Kuulen herätyskelloni pärähtävän vaimeana ja alan etsiä sitä tyynyjen alta. Löydän sen ja heitän sen takaisin sängylleni. En muista milloin nukahdin, mutta tiedän ainakin että se oli Ruotsin syy. Kohautan olkiani ja nousen ylös. Menen alakertaan etsimään ruokaa ja löydän sieltä omenan, jonka nappaan pöydältä. Kuulen mummuni huomenet ja tervehdin tätä ennen kuin katoan huoneeseeni. Päädyn laittamaan farkut tänään jalkaan ja sen kanssa hupparin. En uskalla istua alas, koska muuten nukahdan siihen varmasti. Otan kulmageelin ja vetelen sitä kulmiini nousen kunnolla seisomaan, sillä menen hakemaan puhelimeni sängyltäni. Huomaan kellon olevan 8.10 jolloin minun pitäisi lähteä jo. Nappaan reppuni ja juoksen portaat alas melkein kaatuen alas. Otan takkini sillä ulkona on hieman plussan puolella mutta se laskee päivän mittaa. Huokaisen kun yritän vetää kenkiäni mahdollisimman nopeasti jalkaani. Juoksen suoraan bussipysäkille ja nään Lucasin siellä myös. Tervehdin tuota samalla kun yritän napata hengitystäni. Poika vain nauraa minulle ja pudistaa päätään. Näen Lucaksen korvista pilkistävän kuulokkeet ja nappaan toisen itselleni.

Kun bussi pysähtyy kaikki alkavat rynnätä ulos, minä annan kuulokkeen takaisin Lucasille ja lähden bussista ulos. Lucas kannoillani etsimään Lumia, joka löytyy hyvin nopeasti Ruotsin kirja kädessään. Katson huvittuneena, kun tyttö pomppii jalalta toiselle. Menen tuon luokse ja otan kirjan tämän kädestä. - Ootteko nähnyt Lauraa, Lumi kysyy. Pudistan vain päätäni ja annan Ruotsin kirjan takaisin huolestuneelle tytölle. Katson ympärilleni ja huomaan Lauran Sofian kanssa. Nyökkään päätäni kahden tytön suuntaan ja Lumi kääntyy katsomaan sinne. Kohautan vain olkapäitäni kun Elmer tulee luoksemme kysyvä ilme kasvoillaan. - Miksi Laura poistui meidän ryhmästä, poika kysyy ihmeissään. Nyökkään Lauran ja Sofian suuntaan, - Varmaan ton takia, sanon hiljaa ja Elmer miettii hetken kunnes yhdistää pisteet. - Siis tän takia Laura ei oo ollut tallilla? kuulen Elmerin Kysyvän ennen kuin kellot soivat.

Kävelen Lumin kanssa bussiin ja odotamme että Laura tulisi selittämään, mutta emme näe edes tuon astuvan bussin kyytiin. Huokaisen sillä tiedän, että Lumi ja Laura ovat olleet ystäviä jo pitkään. Taputan tätä olalle ja katson ikkunasta ulos.

Bussi tulee pysäkille ja nousen ulos sieltä. Lucas tulee takaovesta ulos ja lähtee kävelemään tallia kohti. Itse jatkan kohti kotiani, sillä mummulle pitää sanoa hei. Tämä kylläkin on varmaan kokannut jotain, joten sitä pitää syödä. Sen jälkeen menen teen läksyt, jonka jälkeen menen tallille avustamaan tai katsomaan tunteja. Avaan ulko-oven ja otan kenkäni pois laittaen ne kauniisti sinne mistä voisin löytää ne. Takki lentää naulaan ja repun vien portaiden juurelle. Haistan ruoan tuoksun ja nään mummuni siellä hääräämässä. Menen astia kaapille ja katan pöydän kahdelle. Anja huomaa minut ja tervehtii iloisesti. Istun pöydän ääreen ja otan makaronilaatikkoa lautaselleni. Syön ruokani nopeasti ja vien astiat koneeseen. Ampaisen nopeasti yläkertaan reppuni kera ja hypähdän sängylleni.

Läksyt valmistuvat hyvin nopeasti, mutta ne ovat hätiköidystä päästä. Menen ympäri huonettani etsien legginsejä jotka voisin laittaa jalkaani ja löydän ne puoliksi pilkistämästä sängyn alta. Päästän suustani innokkaan äänen ja vedän ne sieltä. Vaihdan ne farkkujeni tilalle ja otan puhelimeni sängystäni. Menen alakertaan ja laitan lenkkarini jalkaani. Huudan heipat mummulle ja kuulen vastaukseksi, sanoa hei Elinalle. Hymähdän vastaukseksi ja matkaan kohti tallia. Pääsen ovesta sisään ja nään Saran ja tämän kavereita odottamassa tuntiaan. Tervehdin heitä menien satulahuoneeseen, josta löysin Elinan. Tervehdin tuota ja kerron mummuni lähettävän terveisiä. Saan tuolta lämpimän hymyn palautteena, mutta se poistuu melkein heti kun nainen saa ilmoituksen puhelimeensa. - Mikä on, kysyn huolestuneena. Elina muuttuu hieman vaivaantuneeksi, - Noh ilmoitin Nemosta Facebookissa ja joku on kommentoinut että on nähnyt hevosen joka näyttää ihan Nemolta, Elina sanoo helpottuneena.