Talli Karhomäki Ruunan Mysteeri

04

-Ava- 10.9.

Onnekseni tänään on lauantai sillä eilen unohdin läksyni tallille, mutta se ei oikeastaan haitannut minua yhtään. Nousen ylös pehmeästä sängystä ja nappaan pehmeän villatakkini lattialta. Pitäisi kait siivota, sillä huoneeni näyttää kaaokselta. Huokaisen ja katsahdan kelloa, joka näyttää yhdeksää aamulla. Ravistelen päätäni ja menen vessaan, heitän kylmää vettä kasvoilleni ja huomaan silmäpussieni olevan mustemmat. Syynä silmäpusseihini ovat ylenpäinen hevoskirjojen lukeminen ja pienoiset painajaiset. Heitän nykyään auringon vaalentamat punertavat hiukseni nutturalle ja menen takaisin huoneeni puolelle. Alan keräämään vaatteita lattialta ja petaan sänkyni. Menen alakertaan ja tervehdin äitiäni. - Meen tallille tänään, totean tälle ja kuulen heikon narahduksen. -Milloin sinä et olisi siellä, kuulen vastaukseksi ja nyökkäilen vain.

Katsahdan kelloa ja se näyttää jo 13.21 hypähdän sängystäni ylös, melkein kaatuen naamalleni. Olin torkahtanut hetkeksi, mutta onneksi olin vaihtanut vaatteeni ennen kuin olin mennyt sänkyni uumeniin. hieron silmiäni, jotta saan viimeisetkin unihiekat niistä pois. Otan puhelimeni laturista ja olen saanut Lumilta viestiä. Tyttö kertoo siinä, että on jo matkalla kohti tallia. Menen puhelimeni kera alakertaan ja vetäisen lenkkarit jalkaani, sen lisäksi nappaan tuulitakin. Tänään pitäisi sataa, joten menen maneesissa. Olen nousemassa ensimmäistä kertaa tänään "Nemon" selkään, mutta ainoastaan jos saan sen maneesiin. Sillä se on katsonut sitä hieman epäluuloisesti. Toivon todella, että sillä ei ole mitään pahoja muistoja maneeseista.

Ajatuksieni valtaamana saavun talliin ja menen Trissan karsinan ohi kohti tallin loppupäätä, josta löytyisi yksi maneesin sisäänpääsyistä. Katson listaa mikä on ovessa ja huomaan sen että monet ovat varanneet sen vasta huomiseksi. Kirjoitan nimeni listaan ja huomaan, että Lucas on siellä Meron kanssa hyppäämässä esteitä. Avaan oven hitaasti, niin ettei pari huomaisi minua. Näin ei kuitenkaan käy, joten hivuttaudun katsomoon hiljaisesti. Katson kun pari valjakko liitää esteiden yli helposti ja tämä saa minut miettimään miltä tämä tuntuisi. Vaikka olen kouluratsastaja henkeen ja vereen, mutta osaan hyppäämisen alkeita. Mero vihdoin huomaa minut, mutta vain pärskähtää tervehdykseksi. - Moi söpöliini, sanon Lucasille joka virnistää lempinimelleen. - Mistä lähtien sä kutsuit mua söpöliiniksi, Lucas kysyy yllättyneellä äänensävyllä. Naurahdan vain kommentille ja kohautan olkapäitäni nousen ylös kadoten talli syövereihin.

Menen satulahuoneeseen ja otan kaikki "Nemon" varusteet paikaltaan, vieden ne käytävälle. Otan riimunarun kiinnittäen sen ruuna riimuun ja otan tämän ulos karsinasta. Laitan ruunan molemmilta puolilta kiinni ja irroitan hetkeä aikaisemmin laittaneeni riimunarun tämän riimusta. Nappaan harjakassista harjan ja alan harjata puruja nuoren ruunan päältä. Taputan ruunaa hellästi kaulalle ja otan harjakassista kaviokoukun. Nostan ruunan jalkoja ja se ei hätkähdä tätä. Hymyilen sille lempeästi ja olen tyytyväinen käden jälkeeni. Nostan tummansiniset pintelit lattialta ja käärin ne huolellisesti ruunan jalkojen ympärille. Hymähdän kun huomaan niiden olevan melkein täydellisesti, mutta sen jälkeen nostan tummansinisen satulahuovan hevosen selkään. Ruuna näyttää olevan puoliunessa kun laitan tämän valmiiksi ja loppujen lopuksi joudun hellästi herättämään sen kun olemme valmiita

Ohjaan ruunan maneesiin, jonne se kävelee väsyneesti. Huomaan sen katsovan tarkkaavaisesti ympärilleen ja olevan hieman varuillaan. Alan kuitenkin puhua sille lempeitä, jolloin se alkaa kuuntelemaan minua. Vien nuoren ruunan jakkaran luokse ja kiristän sen vyötä ennenkuin alan käsieni kanssa katsomaan minulle sopivia jalustimia. Saan ne mielestäni sopivan mitattaviksi ja nousen jakkaralle. Nousen tämän selkään ja tuo lähtee vauhdikkaaseen käyntiin nousen kevyeeseen istuntaan ja sitten alas kun olen todennut jalustimet sopiviksi. Kävelemme alkuun pitkään, jotta saan vähän tuntumaa "Nemoon". Alamme tekemään ympyröitä käynnissä. Jonka jälkeen alamme ottamaan ravia, "Nemolla" on hieman kiire ravissakin, mutta se on tosi innoissaan tekemässä töitä. Laukassa teimme ihan perusasioita, kokeilemme laukan nostoja, joita nuorukainen on tosi innoissaan tekemässä.

Olen tyytyväinen ruunaan ja taputan sitä iloisesti kaulalle. Huomaan maneesin oven olevan auki ja siellä seisoo Sara poninsa kanssa moikkaan tytölle. - Mä olin just menossa maastoon, sanon tälle. Saran ilme kirkastuu heti, - Haluatko seuraa, tämä kysyy nopeasti. Nyökkään tuolle ja tyttö vie poninsa jakkaran luokse. Sara hyppää poninsa selkään ja nyökkää kohti ovea. Lähdemme maastoon mukavassa hiljaisuudessa, kuuntelemme luonnon ihanaa hiljaisuutta ja tässä tekee mieli oikein nukahtaa. Sara alkaa kikattaa kun Elmu alkaa popsia pudonneiden lehtien alta löytyviä viimeisiä ruohotupsuja.

Pääsemme takaisin talliin ja erkanemme, sillä Sara menee työstämään Elmua vielä maneesissa. Pääsen tallin eteen ja valun alas nuoren ruunan selästä. Vien sen talliin ja huomaan sen olevan hieman nihkeä. Otan suitset pois vaihtaen sen riimuun. Lasken suitset telineeseen ja avaan satulavyön. Nostan sen telineeseen myös ja irrotan satulahuovan laittaen sen satulan päälle kuivumaan. Kyykistyn alas ja irroitan pintelit, jotka ovat hieman kuran peitossa. Täytyy siis viedä ne kuivatus huoneeseen ja odottaa, että kura kuivuu niin voisin harjata sen pois. Nappaan lattialta piikkisuan ja harjaan ruunan sillä varsinkin satulahuovan kohdalta, jotta se kuivuisi nopeammin. Jutustelen mukavia ruunalle ja se vain seisoo kuuntelemassa heiluttaen korviaan. Vien ruunan karsinaan ja nään kun Elina ottaa hevosia käytävään siivouksen ajaksi, joka saa minut katsomaan kelloa ja se on 16.18 olen ollut täällä jo melkein kolme tuntia. Kerään nopeasti "Nemon" varusteet ja vien ne paikoilleen pinteleitä lukuunottamatta. Hölkkä tai pika kävelen pois tallista ja menen suoraan kotiin. Kotona minua odottaa molemmat äiti ja isä pöydän ääressä syömässä. Pesen käteni ja liityn näiden kahden seuraan.