Me selvitään tästä yhdessä ( KESKEN )

7. Luku

Olin herännyt hyvissä ajoin Fredin kanssa, jotta ehtisimme pakata vielä kaikki loput tavarat mukaamme. Vaihdoimme myös sopivat vaatteet päällemme ja odotimme, että muut olisivat valmiita aamiaiselle. Fred oli laittanut päällensä mustat kollarit ja punertavan hupparin. Minulla oli päälläni myös kollarit, jotka olivat harmaat ja over size t-paita, joka oli musta ja siinä oli valkoista tekstiä. Juuri kun olimme pukeneet niin muut tulivat ja lähdimme kohti Suurta Salia. Meillä oli Fredin kanssa reppumme mukana niin kuin oli käsketty ottaa ja Suuressa Salissa istuimme ystäviemme kanssa pöytään syömään. Huomasin myös miten kaikki muutkin olivat jo kerääntyneet omien pöytiensä ääreen nauttimaan ehkä viimeistä ateriaansa yhdessä. Olimme kaikki aika nopeasti syöneet - jopa Ron - joten jäimme vain juttelemaan pöytään kunnes professori Dumbledore kertoisi minne meidän pitäisi mennä.

- Huomio oppilaat! Kun olette syöneet, kokoontukaa ulos ja kisailijat menkää omaa riviin. Kun kaikki ovat paikalla, saatte hyvästellä ystävänne, jonka jälkeen lähdemme, rehtori kertoi.

Lähdimme kaikki yhdessä ulos ja nähdäkseni Saliin jäi vielä vain muutama oppilas syömään, joten lähdössä tuskin kestäisi kauaa.

Melkein heti kun pääsimme ulos, minä, Fred ja Seamus erkaannuimme muista ja siirryimme riviin muiden kanssa. Kaikki muut oppilaat olivat yhdessä kasassa meidän edessämme.

- Nyt kun kaikki ovat paikalle, kerron ohjeet miten toimimme, kuului taas rehtorin ääni jostain viereltäni.

- Ensinnäkin lähdemme kävellen kohti metsää, jossa tulemme taikaportaalille josta pääsemme tähän paikkaan missä kisa järjestetään, toiseksi meillä muilla ketkä emme kisaa, on mahdollisuus nähdä teitä aina tietyin ajoin ja ilmoitan siitä sitten lähempänä kun on sen aika ja nyt on se hetki kun sanotte heipat ystävillenne ja muille tärkeille henkilöille ja heti kun olette valmiita, tulette minun perääni niin pääsemme lähtemään.

Ryntäsimme kaikki yhteen isoon halaukseen ja rutistimme toisiamme niin lujaa ettei kukaan saanut kunnolla happea.

- Voih, minulle tulee niin ikävä teitä, niiskutti Hermione samalla roikkuen kaulassani.

- Pitäkää huoli itsestänne ja muista, onnea molemmille, sanoivat Ron, Harry ja Ginny yhteen ääneen.

- Yritämme parhaamme, minä lupaan, vastasin kaikille yhteisesti ja halasin vielä kaikkia.

- Kuule veliseni. Pidä sitten huolta tuosta meidän prinsessastamme ja itsestäsi myös, nähdään taas pian, sanoi George samalla virnistäen minulle ja Fredille.

- Minä lupaan veli. Näkemiin kaikki ja nähdään pian, huusi Fred muille ja samalla kun kävelimme rehtorin luokse, vilkutimme myös kaikille vielä.

Rehtori johdatti meitä pitkin metsän polkuja kohti isoa sinistä välkkyvää portaalia kohden. Kuljimme kaikki aivan hänen perässään ja huomasin pakosti stressaantuneen ilmapiirin ympärillämme. Silloin huomasin myös ensimmäisen kerran Malfoyn, joka tallusti hiukan muita taaempana. Taisi häntäkin jännittää tuleva koitos. Lopulta pääsimme portaalin luokse ja oi hemmetti se oli todellakin iso. Portaali oli niin ylväs ja mahtavan näköinen ja siitä leimahteli sinisiä liekkejä ympäri sen reunoja.

- Noniin, nyt annan teille ohjeet miten tuosta pääsee läpi. Kaikkien täytyy pitää toistenne käsistä kiinni eli yhtenä letkana mennään, Dumbledore kertoi samalla, kun otti ensimmäisen oppilaan kädestä kiinni ja muut ottivat aina seuraavasta. Yllätys yllätys minun vuoroni tuli silloin, kun Malfoyn kädestä piti ottaa kiinni. Tartuin pojan kädestä kiinni ja tunsin jotain melkein sanoin kuvaamatonta. Sitä olisi voinut kutsua samanlaiseksi kuin nuo liekit mitkä leimusivat edessämme portaalin ympärillä. Tunne oli yhtä pysäyttävä ja ainutlaatuinen. Ja nyt taas keskittyminen tärkeimpiin asioihin kuin Malfoy pelleen.  Toiselle puolelle minua kädestä otti Fred, joka hymyili minulle söpöä hymyään ja ... no niin nyt taas lähti lapasesta.