Me selvitään tästä yhdessä ( KESKEN )

6. Luku

Heräsin aivan yhtäkkiä, kun tunsin jotain märkää kasvoillani. Aloin unen pöpperössä pyyhkiä kasvojani märästä litkusta, jota vain tuli lisää ja lisää. Lopulta en jaksanut enää ja päätin raottaa silmiäni. Näin kuinka katosta sänkyni päältä tippui vettä. Oli todella hienoa herätä keskellä yötä siihen, kun yläpuolella oleva vuotava katto oli kastellut minut ja sänkyni läpimäräksi. Hain kaapistamme oksennukseen tarkoitetun ämpärin ja laitoin sen sänkyni päälle vuotavan kohdan alle. Katsoin myös kuinka Katie ja Angelina olivat myös läpi märkiä ja päätin herättää heidät, etteivät he kastuisi enää enempää. Vaihdoimme toiset yöasut päällemme ja päätimme mennä katsomaan toisten huoneista uutta nukkumapaikkaa itsellemme. Katie ja Angelina juoksivat suoraan muiden tyttöjen huoneisiin ja varasivat paikat. Minulle ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin kolkko oleskeluhuoneen sohva tai poikien makuusali. Valinta oli aika helppo.

Tallustin kohti poikien huonetta ja koputin varovasti oveen. En saanut vastausta, joten päätin vain mennä sisään ja toivoa, ettei minua pistettäisi pihalle. Sisään astuessani kuulin kovan kuorsauksen ja näin Ronin suu auki sängyllään aivan umpiunessa. Jatkoin eteenpäin ja saavuin Fredin sängyn viereen. Hän näytti suloiselta nukkuessaan. Hetken katseltuani häntä, kuulin kuinka korviini kantautui pieni kuiskaus.

- Aiotko vain seistä siinä vai mitä oikein odotat Prinsessa? Ja miksi olet täällä keskellä yötä, kuiskasi Fred edestäni samalla kääntyen minuun päin.

- Aa joo anteeksi kun herätin, mutta meidän huoneemme katto vuotaa, joten lähdimme etsimään uusia nukkumapaikkoja ja tytöt varasivat jo kaikki muut paikat paitsi täältä, kuiskasin niin hiljaa jotta vain Fred kuulisi ja jatkoin kuiskaamista.

- Ja niin ajattelin, että voisin nukkua täällä teidän kanssa, jos se vain teille sopii, pyysin anellen.

- Oletko hullu!? Totta kai saat tulla tänne. Olenkin jo odotellut sinua viereeni, Fred kuiskasi ja vaikka oli pimeää, pystyin huomaamaan Fredin virnistyksen, kun hän liikkui reunaa päin ja raotti peittoaan.

Pujahdin nopeasti lämpimän peiton alle, sillä olin ehtinyt jäätyä ihan kalikaksi. Tunsin sen kaiken lämmön, joka kulki pitkin kehoani ja samalla Fred peitteli minut ja asettui viereeni makaamaan. Vaikka peiton alla olikin lämmin, minua silti kylmäsi. Päätin tehdä jotain vähän uhkarohkeaa ja painauduin aivan kiinni Frediin, joka kääntyi ja katsoi minua. Hän taisi huomata tärinäni ja tuli itsekin vielä lähemmäksi minua ja otti minut isoon ja lämpimään halaukseen, johon loppujen lopuksi nukahdin tyytyväisenä.

Aamupalalla olimme kaikki vähän omissa ajatuksissamme. Hermione lueskeli jotain kirjaa vieressäni, Harry ja Ginny suunnittelivat huispauksen uusia peli strategioita, Fred taisi miettiä jotain syvällisiä, sillä vaikka kuinka George yritti saada veljensä huomion, Fred pysyi visusti hiljaa. Minä taas stressasin tämän iltaisia tanssiaisia ja kaikkea mitä päähän sattui putkahtamaan. Ainoa ketä oli vähän edes hereillä jostain asioista oli Ron, joka mussutti ruokaa suussaan samalla, kun hän yritti saada meihin muihin jotain liikettä.

Päivä meni aika hitaasti, sillä meillä ei ollut tunteja tanssiaisien takia. Kävimme päivän aikana ulkona ja syömässä ja huoneessa ja kirjastossa ja ... . Lopulta päädyimme jäämään kirjastoon Ginnyn ja Hermionen kanssa, kun pojat lähtivät takaisin oleskeluhuoneeseen.

Juuri kun olin kääntämässä kirjan sivua, koko kirjani vedettiin naamani edestä, jolloin näin Ginnyn innostuneen ilmeen.

- Noniin nyt mennään, hihkui Ginny aivan naamani edessä.

- Mitä tarkoitat? Kysyin Ginnyltä, joka näytti hölmistyneeltä kysymykseni jälkeen.

- No tietenkin laittautumaan tansseja varten. Oletko unohtanut katsoa kelloa. Se on juurikin niin paljon, että jos emme nyt lähde niin emme saa itseämme valmiiksi ennen niitä.