Me selvitään tästä yhdessä ( KESKEN )

1. Luku

HUOM! Jos et ole lukenut tekstin kuvausta nii meeppäs lukee ni tajuut ehkä joitaki kohtia enemmän.

Oli kaunis päivä ja seisoin juna-asemalla. Kello oli kai 8.45 ja juna Tylypahkaan lähtisi tasan klo 9. 00 eikä siitä sopinut myöhästyä, niin olin tullut tarpeeksi ajoissa. Kesäloma oli päättynyt edellisenä päivänä ja tänään aloittaisimme viidennen vuoden velho ja noita koulussamme. Olimme lähetelleet kirjeitä koko kesän ystävieni Hermionen, Harryn, Ronin, Ginnyn ja Lunan ja Nevillen kanssa. Kaksostenkin olisi pitänyt lähettää kirjeitä, mutta he taisivat keskittyä vain miettimään uusia temppujaan ja keksintöjään uudelle lukuvuodelle.

Yhtäkkiä kuulin iloista huutoa selkäni takana ja käännyin heti katsomaan mistä ääni tuli. Käännyttyäni näin heti kuinka Hermione, Harry ja Ron juoksivat kaikki minua kohti ja samalla ennen kuin ehdin huispausta sanoa, he jo olivat kaikki isolla halauksella kiinni minussa ja minä tietysti vastasin samanlaisella isolla halilla takaisin.

- Et arvaakkaan kuinka kova ikävä minulla oli sinua, Hermione sai sanottua onnenkyyneleet silmissään.

-Meilläkin oli sinua ikävä, Harry sanoi itsensä ja myös suklaata syövän Ronin edestä samalla, kun Ron yritti levittää kasvoilleen hymyn kiitoksena Harrylle, kun tämä hoiti puhe osuuden.

- Minulla oli teitä myös ikävä ja olen odottanut niin paljon tätä vuotta.

- Tänä vuonna päntätään huolella jokaiseen testiin ja tenttiin, Hermione sanoi vakavasti.

- Muistakaa myös huispaus ottelut, joita olemme odottaneet koko kouluvuosiemme ajan, kuului ääni takaamme. Ääni kuului Ginnylle joka oli juuri tullu paikalle. Halasimme kaikki häntä ja aloimme sen jälkeen lähteä viemään laukkujamme junaan valmiina lähtöä varten.

Istuimme junassa vakiopaikallamme eli kolme huonetta ensimmäisestä eteenpäin. Istuin Ginnyn ja Ronin vieressä ja Hermione ja Harry meitä vastapäätä. Siinä samalla hetkellä kuulimme ja näimme kuinka neljän hengen porukka avasin koppimme oven ja alkoi saman tien ilkkua meitä. Ja kuinka ollakkaan, siellähän oli Malfoy ja hänen jenginsä. Pitkän huiskea platina blondi seisoi keskellä ovi aukkoa tummatukkainen Pansy Parkinson tämän vierellä tarrautuneena häneen tiukasti. Taaempana seisoivat Crabbe ja Goyle ilkikurinen katse molemmilla kohdistettuna meihin. Aavistelin ettei tästä voinut seurata mitään hyvää, kuten ei yleensäkään kun noista jonkun näkee.

- Mitäs ne saastaiset paskarotat täällä nököttävät, olisi luullut ettette uskaltaisi tulla enää viime vuotisen jälkeen, ilkkui Pansy virnistäen. Hänen puheissaan oli kyllä järkeä, sillä viime vuosi oli aika helvetillinen. Ankeuttajia oli liikkeellä koko ajan ja koulussa jylläsi jokin vanha kirous, joka lopuksi saatiin poistettua ja voitiin päästää oppilaat taas tänä vuonna kouluun.

- Voi eikai vain tullut itku silmään pottahilla, weasley-beellä, pikku weasleyllä ja kuraverisillä,  Draco jatkoi ja virnisti meille.

- Mene pois Malfoy ja vie mädännyt jengisi mukanasi, Harry sanoi vakava ilme kasvoillaan valmiina taikomaan pojan ja muut rupisammakoiksi.

Loppujen lopuksi Malfoy porukoineen lähti tiehensä pienen alku ilkkumisen jälkeen. Olimme kaikki niin kyllästyneitä heihin ja toivoimme joka vuosi ettemme näkisi heitä enää, mutta aina he vain jaksoivat pysyä koulussamme. Viime vuonna meinasi käydä hullusti, kun melkein taijoin heidät sirkoiksi, mutta luojan kiitos Professori McGonagall ehti väliin ja sain itseni hillittyä.

Junamatka meni hurjan nopeasti ja asiaa taisi auttaa meidän kokoaikainen juttelumme ja nauru, joka ei meinannut loppua. Poistuimme junasta matkatavaroidemme kanssa ja lähdimme kohti kärryjä, jotka kuljettaisivat meidät Tylypahkan koululle. Nousimme tarkasti kiillotettujen mustien kärryjen kyytiin joita veti thestrail olennot (kauniita mustia lihaasyöviä hevosen kaltaisia olentoja, joilla on siivet ). Kärryissä tapasimme Lunan ja Nevillen, jotka olivat jo päässeet varaamaan meille paikat neljännestä kärrystä. Tervehdimme heitä ja hetkeä myöhemmin olimme jo liikkeellä kohti uutta lukuvuotta ja uusia seikkailuja Tylypahkan uskomattomassa koulussa.

Pysähdyimme koulumme pääovien eteen siistiin jonoon ja lähdimme muodostamaan tupien mukaisia jonoja kunkin tuvan johtajan  eteen. Menimme seisomaan Harryn, Ronin, Hermionen, Ginnyn ja Nevillen kanssa Professori McGonagallin eteen odottaen sisään pääsyä. Ei mennyt kauaakaan, kun kuljimme jo porrassokkelossa kohti omia makuusalejamme. Huoneeseen päästessämme purimme kaikki tavaroitamme ja vaihdoimme uniformut päälle valmiina menemään Suureen saliin nauttimaan ensimmäisestä ateriasta. Istahdimme professoreita lähimpään päätyyn ja aloimme syödä isoa juhla-ateriaa, joka oli järjestetty  ensimmäisen koulupäivän kunniaksi.

Olimme kaikki syöneet noin puolen tunnin kuluessa ja kyllä myös Ron oli saanut syötyä jo silloin. Lähdimme takaisin huoneeseemme hakemaan ensimmäisen tunnin kirjoja ja odottamaan tunnin alkua. Kävelymatkamme huoneeseen oli kestänyt yllättävän paljon pidempään kuin olimme kuvitelleet, koska osaksi syynä oli, kun pysähdyimme melkein jokaisen vastaantulevan kohdalle juttelemaan niitä näitä. Loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin huoneeseen, jolloin nappasimme kirjat mukaamme ja kiiruhdimme ensimmäiselle tunnille, joka Ginnyllä ja Hermionella oli yrttitiedon tunti ja minulla, Harrylla ja Ronilla oli tähtitiedon tunti yhdessä luihuisten kanssa, jota meille opetti Aurora Sinistra.

Ehdimme juuri ajoissa tunnille, ennen kuin ovi sulkeutui edestämme. Istuimme kolmen hengen pöytään luokan eturiviin muiden rohkelikkolaisten kanssa. Tunti kului todella hitaasti niin kuin yleensä, sillä se ei ollut lemppari aineitani. Hetkeä myöhemmin kuulimme kuulutuksen, jonka rehtori Albus Dumbledore kajautti ilmoille kesken tunnin.

- Hyvää päivää kaikille oppilaille ja opettajille! Luvassa olisi tärkeää ilmoitusasiaa, joten pyydänkin kaikki tulemaan Suureen Saliin välittömästi, rehtori selitti hyvin ripeästi.

Ei aikaakaan kun kaikki olimme jo matkalla kohti salia. Saliin päästyämme menimme poikien kanssa istumaan Hermionen ja Ginnyn viereen, jotka olivat ehtineet meitä aiemmin paikalle. Odottelimme siinä hetken aikaa, kunnes kaikki olivat tulleet saliin.

- Hyvää päivää vielä kaikille. Olen saanut määräyksen järjestää koulussamme PVTNS-kisan eli Paras Velho Tai Noita Selviytyjä - kisan, rehtori kertoi kaikille hieman pelokkaalla ja järkyttyneellä, mutta silti hyvin rauhallisella äänellä.

- Mikä se sellainen on? Kuulin Nevillen kysyvän vierestäni.

- Se on sellaine aika vaarallinen "peli" mihin liekehtivä pikari valitsee osallistujia jokaisesta tuvasta, jonka jälkeen pelaajat kisaavat erilaisissa tehtävissä erilaisissa paikoissa voitosta, totesi Harry samalla, kun kaikki olivat naulinneet katseensa häneen.

- Kyseiseen kisaan valitaan pelaajat liekehtivän pikarin avulla huomenna klo. 12.00 jolloin teillä kaikilla on yhteinen ruoka-aika, rehtori selitti ja päästi kaikki takaisin tunneilleen.

——————————————————————

Kiitos tosi paljon jos luit tänne asti ja toivottavasti jatkatte lukemista. Tää on siis mun ihan eka minkä kirjotan ja sen takia tää voi olla vähän sekava mutta kiva jos tykkäätte. Kommentteja otan vastaan ja yritän kirjotella tätä aina välillä.