Me selvitään tästä yhdessä ( KESKEN )

2. Luku

Heräsin kirkkaaseen auringon paisteeseen kasvoillani. En saanut sen jälkeen enää unta, joten päätin nousta ylös, sillä kellokin oli jo varttia yli seitsemän. Lähtisimme aamupalalle n. puolen tunnin päästä, joten aloin vetää kaapuani päälleni ja yritin kesyttää takkuiset hiukseni, jotka olivat luonnonkiharilla ja aivan solmussa. Lopulta päädyin sotkunutturaan ja aloin tallustella makuukamaristamme kohti oleskeluhuonetta, jossa huomasin Harryn ja Hermionen istumassa punaisilla sohvilla.

- Huomenta, nukuitteko hyvin, kysyin heiltä ja samalla ihmetellen missä Ginny ja Ron olivat.

- Huomenta ja ihan hyvin, vaikka Koukkujalka melkein tukehduttikin minut keskellä yötä makaamalla naamani päällä, Hermione kertoi ja katsoi samalla ylös portaisiin, missä näimme Ginnyn vetävän Ronia perässään ulos poikien makuuhuoneesta.

- Mitä sä Ginny meidän huoneessa teit, Harry kysyi hölmistyneenä näkemästään.

- No tää yks ei viitsinyt edes aamupalalle lähteä, joten jouduin hakemaan sen sängystä, Ginny tuhahti ja mulkaisi Ronia, joka oli vielä umpiunessa.

Astuimme Suuren Salin ovista sisään ja menimme istumaan rohkelikkojen pöytään. Katseeni kierteli salissa ja lopulta se osui luihuisten pöydässä istuvaan platina blondiin, jonka hiukset roikkuivat molemmin puolin otsaa. Siinä samalla katsoessani häntä, hän käänsi katseensa minuun ja katsoi suoraan silmiini. Siinä me tuijottelimme toisiamme jonkin aikaa, kunnes professori Dumbledore keskeytti tuijottelumme.

- Kröhm, saisinko huomionne. Nyt olisi aika valita PVTNS-kisan osallistujat. Kisaan valitaan jokaisesta tuvasta kolme kilpailijaa liekehtivän pikarin avulla. Kisa pidetään 2 viikon päästä, rehtori kertoi kuuluvalla ja rauhallisella äänellä. Hän asetti kirkkaan kimaltavan kultaisen pikarin eteensä, jolloin yhtäkkiä pikarissa alkoi palaa kaunis sininen liekki.

- Pikari siis valitsee kilpailijat ja niihin ei voi itse vaikuttaa, joten halusit tai et niin valitettavasti joudut kilpailemaan, jos pikarista tulevassa lapussa lukee sinun nimesi. Tällä kertaa rehtori näytti jotenkin todella surkealta, mutta toisaalta ymmärsin hänen huolenaiheensa, sillä kuka tahansa kisaan joutuu voi kuolla niihin koettelemuksiin mitä siihen liittyy.

Sillä samalla hetkellä pikarin liekki alkoi liekehtiä entistä hurjemmin ja isommin mikä tarkoitti, että nyt saataisiin tietää ketä siihen kammottavaan kisaan joutuu. Toivoin todella ettei nimeäni tulisi tai ketään ystävistäni, sillä olin varma siitä etten selviäisi sieltä, jos joutuisin sinne. Ensimmäinen lappu lennähti ulos pikarista ja tunnistin siinä olevan korpinkynnen logo.

- Ensiksi kisaan valitaan korpinkynnen tuvasta kolme oppilasta. Ensimäiset kilpailijat ovat Luna Lovegood, Terry Boot ja Marcus Belby. Siirtykää tänne viereeni riviin, kiitos. Oppilaat kerääntyivät rehtorin viereen vaivalloisesti.

Nuo ensimmäiset valitut näyttivät kauhistuneilta ja no en kyllä odottanut näkeväni mitään muutakaan reaktiota niiltä "valituilta".

- Puuskupuhista kisaan menee Susan Bones, Cedric Diggory ja Hannah Abbott. Luihuisista Pansy Parkinson, Blaise Zabini ja Draco Malfoy.

Tuon kiusaajani nimi jäi kaikumaan päähäni ja tunsin pienin piston sisälläni. Ihan kuin olisin ollut surullinen tuon söpön pojan puolesta. Ei mitäh. Sanoinko juuri pahinta kiusaajaani söpöksi. Mikä ihme minulla oli, olinko tullut hulluksi ja samalla muistin meidän katse kontaktin ruokailun alussa, jolloin olin jäänyt tuijottamaan tuon pojan upeita siniharmaita silmiä. Ääh nyt kyllä lopetat. Hätistin ajatukset pois tuosta pojasta ja keskityin kuuntelemaan professori Dumbledorea, kun hän kertoi vielä ketä rohkelikosta joutuu kisaan.

- Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä kisaan osallistuu rohkelikosta Fred Weasley, Seamus Finnigan ja Y/N Y/L/N (your last name 😄).

Sydämmeni taisi jättää lyönnin välistä ja samalla kun tasoitin hengitystäni, huomasin kuinka monet rohkelikosta ja muista tuviasta olivat kääntyneet katsomaan minua. Ei voi olla totta. Miten tässä näin kävi. Olin aivan sekaisin ja vähällä pyörtyä järkytyksestä, mutta onneksi pystyin juuri ja juuri kävellä rehtorin ja muiden "valittujen" viereen salin eteen. Siinä seistessä katsoin Frediä ja Seamusta, jotka olivat melkein yhtä järkyttyneitä asiasta kuin minä. En olisi toivonut kumpaakaan tähän tilanteeseen, saati sitten itseäni.

Lopulta pitkän seisoskelun jälkeen pääsimme takaisin istumaan ja nauttimaan ruoasta. Tai no Ron nautti ruoasta, kun me muut mietimme vain kisaa.

- Tää on ihan hirveetä, miksi sulle ja Fredille kävi näin, Ginny niiskutti samalla kun yritti tunkea ruokaa suuhunsa.

- Ei hätää, lupaan suojella tuota prinsessaa henkeni edestä, Fred sanoi parin tuolin päästä pieni virne kasvoillaan.

Muut alkoivat vähän nauraa, kun taas minä en vain pystynyt nauramaan, joten väläytin Fredille hymyn kiitokseksi ja katsoin häntä hieman sarkastisesti, kun hän oli sanonut minua prinsessaksi. Silloin Harry katsoi minua hassusti ja alkoi nauraa yhä enemmän ja syy siihen oli minun kasvoilleni levinnyt puna. Näytin aivan tomaatilta ja katsoin Frediä, joka hymyili ja vinkkasi minulle silmää. Aloimme kaikki nauraa kovaan ääneen ja tunsin katseita selässäni, mutta en jaksanut välittää asiasta.

(Skip loppu päivä)
Illalla lähes kaikki menivät suoraan sänkyihinsä pitkän päivän jälkeen. Ainoat ketkä jäivät oleskelutilaan olivat huonetoverini Katie Bell ja Angelina Johnson. Halusin nukahtaa heti, mutta uni ei vain tullut. Mielessäni pyöri se kamala kisa, johon joudun osallistumaan, Fred ja vielä Malfoy. Fred on todella ihana ja kaikkea, mutta jotenki tuo ärsyttävän hyvännäköinen ääliö poika on mielessäni ja se miten hän katsoi minua ruokalassa. Hänen silmissään ei näkynyt mitään vihaan tai halveksuntaan liittyvää vaan ennemminkin jotain lempeää ja ystävällistä. Se oli kyllä outoa, mutta siinä oli silti sitä jotain mitä ei voinut sanoin kuvailla.
Hetkeä myöhemmin olin jo sikeässä unessa ja kaikki muutkin olivat jo silloin päässeet nukkumaan.