Me selvitään tästä yhdessä ( KESKEN )

4. Luku

Oli aamu ja linnut lauloivat kauniisti ulkona ikkunani vieressä. Muistelin eilisillan tapahtumia ja valmistauduin aamupalalle. Puin ylleni mustat kollarit ja punertavan hupparin. Ennen kuin poistuin makuukamaristani, sujautin vielä villasukat jalkaani ja lähdin tallustamaan kohti oleskelutilaa missä muut jo olivat. Alas päästyäni lähdimme yhdessä Suureen Saliin aamupalalle ja kuuntelemaan viimeiset ohjeet tanssiharjoituksia varten.

Pääsimme juuri ja juuri Salin ovien eteen, sillä sinne oli kerääntynyt kaikki muutkin oppilaat ja professori McGonagall seisoi heidän edessään pidellen pientä pergamentti rullaa sylissään. Odottelimme siinä hetken, jotta kaikki olisivat päässeet paikalle. Parin minuutin päästä kaikki olivat paikalla ja professori aloitti puheensa.

- Ennen kuin päästämme teidät aamiaiselle, olemme päättäneet jakaa kaikille tanssiparin tuleviin tanssiaisiin nyt ennen aamupalaanne, jotta pääsemme aloittamaan harjoitukset mitä pikimmiten. Pareja ei saa vaihtaa, sillä olemme päättäneet parit tarkasti ja muistakaa pitää parinne nimi mielessä. Kun kuulette parisi ja sinun nimesi, voitte mennä aamiaiselle, jonka jälkeen menette vaihtamaan kunnolliset vaatteet ja tulette takaisin tänne Saliin, McGonagall kertoi kuuluvalla ja jykevällä äänellä, jotta kaikki varmasti kuulivat ja ymmärsivät.

- Hannah Abbott ja Ronald Weasley, Blaise Zabini ja Hermione Granger, Luna Lovegood ja Harry Potter, Ginny Weasley ja Cedric Diggory, Fred Weasley ja Pansy Parkinson, Draco Malfoy ja Y/N Y/L/N, ...

Se tuli kyllä vähän puskista, sillä en odottanut häntä parikseni. Joudun selviytyjät kisaan Malfoy pellen kanssa ja nyt vielä kaiken kukkuraksi joudun tanssia hänen kanssa tansseissa. Voisiko päivä tästä enää pahentua. Luultavasti voi, mutta toivoin että kaikki menisi hyvin. Istuimme aamiaisella ja olimme aika hiljaa kaikki, kunnes hiljaisuus rikottiin.

- En kestä pariani, Hermione töksäytti puolikas pekoni suussaan. Olin täysin samaa mieltä hänen kanssaan hänen paristaan ja omasta paristani.

- Mun pari on kai ihan ok, kun enhän mä ees tunne sitä kunnolla, Ron sanoi samalla kun hän ahmi ruokaa itseensä. En itsekään tuntenut Hannahia kauhean hyvin, mutta hän vaikutti ihan mukavalta tai ainakin paremmalta kuin limainen luihuispelle.

Pitkän ajan päästä Ron oli saanut syötyä ja pääsimme lähtemään Salista kohti huonettamme ja vaatteita vaihtamaan. Huoneessa laitoin trikoot ja hieman löysähkön pitkähihaisen. Jätin myös lämpimät villasukkani jalkaa ja menin oleskeluhuoneeseen odottamaan muita. En joutunut kauaakaan odottaa kun näin muiden tulevan huoneistaan. Harryllä oli päällään kollarit ja huppari ja Ronilla muuten samat, mutta hänellä oli hupparin sijaan hänen äitinsä tekemä villapaita, missä oli R-kirjain niinkuin Ron. Hermionella oli myös trikoot ja Ginnyllä oli kollarit ja molemmilla oli rouva Weasleyn tekemät villapaidat päällä. Kun kerran kaikki olivat tulleet, lähdimme kävelemään takaisin kohti Salia.

En voinut uskoa silmiäni, kun pääsimme Salin ovien luokse. Suuri Sali näytti aivan eri paikalta mitä aamulla, sillä pöydät oli taiottu Salin reunoille ja suuri viileä lattia ammotti tyhjänä niiden keskellä. Kävelimme kavereideni kanssa yhteen kohtaan salia, johon meidät ja muut rohkelikkolaiset oltiin ohjattu. Jäimme muiden tupalaistemme kanssa seisomaan yhteen Salin nurkista ja odotimme tanssiaisharjoittelun alkua. Näin myös kuinka luihuisen tuvan oppilaat olivat kokoontuneet meitä vastapäiseen kulmaan ja kuinka Malfoy nojasi tyynen rauhallisesti seinään. Hän näytti siltä kuin häntä ei voisi kiinnostaa asia pätkääkään, mutta no joo ymmärrän sillä olihan minulla sama tunne. Tai no ainakin luulin niin, sillä viime päivien ja viikkojen tapahtumat ovat sotkeneet päätäni aivan liikaa.
Ajatukseni keskeytyivät, kun professori McGonagall alkoi kertoa ohjeita tanssiaskeleista ja muusta "tärkeästä".

- Tulisitko Ron tänne, professori pyysi ja näin hänen ilmeestään, että tästä ei voisi tulla mitään kivaa Ronille. Ja aavistin aivan oikein, sillä Ron joutui apulaiseksi professorille ja hän joutui tanssimaan kaikkien edessä vanhan opettajan kanssa mikä oli aikamoinen näky. Kaikki oppilaat Salissa alkoivat hihittää ja nauraa Ron paralle, jota nöyryytettiin kunnolla. Näin kuinka nololta ja kiusaantuneelta hän näytti tanssiessaan vanhan naisen kanssa, kun kaikki me tuijotimme heitä ja nauroimme.

- Nyt kun olette saaneet nähdä mitä teidän täytyy tehdä, voimme aloittaa harjoittelun parienne kanssa. No niin hop hop, hakekaa parinne ja ottakaa näyttämäni tanssiote ja siirtykää isoon piiriin salin keskelle niin, että jokainen pari mahtuu piiriin tanssimaan.

Näin kuinka ystäväni alkoivat etsiä parejaan, joten päätin itsekin siirtyä "Herra Täydellisyyden" luokse, sillä hän ei nähtävästi ollut liikkumassa senttiäkään minua kohden.
Päästyäni pojan luo, jäin suosiolla hiukan kauemmas hänestä odottaen hänen tekevän ensiksi jotain ettei minun tarvitsisi olla se viejä tässä. No sitten sieltä tuli sitä jotakin, mitä voit odottaa joka vuotisen kiusaajan ja ääliön tekevän.

- No jo oli aikakin laahustaa sieltä tänne, poika tuhahti. Kai sä olet edes hyvä tanssija vai pitääkö mun opettaa sulle aivan kaikki, poika tiedusteli äkäisesti, mutta silti pieni pilke silmäkulmassaan.

- No kiitos tarjouksesta, mutta osaan tehdä asiat itsekin enkä tarvitse tuollaisen pellen apua, tokaisin tomerasti. Vastaukseksi sain vain pienen mulkaisun ja silmien pyörittelyä.
Samalla poika kuitenkin ojensi kätensä minulle täydellisessä tanssin aloitusasennossa. Otin hellästi hänen kädestään kiinni ja juuri sillä hetkellä, kun kosketin pojan lämmintä ja pehmeää kättä, tunsin kuinka kylmät väreet ja jokin ihana tunne valtasi kehoni läpikotaisin. Ennen kuin ehdin enempää ajatella, hän otti minua hieman lantiota ylempää kiinni ja jähmetyin salamana paikoilleni.

- Hei sun pitäis ottaa se tanssiote muistaks, Malfoy sanoi ja katsoi minua hiukan hölmistyneen näköisenä.

Silloin tajusin kuinka typerältä näytin, kun niin vain jähmetyin pojan kosketuksesta. Otin kuitenkin pojan hartioiden kohdalta kiinni ja olimme valmiissa tanssiasennossa. Pystyin juuri ja juuri pitää käteni pojan hartioilla, sillä olin todella lyhyt ja hän niin kovin pitkä, joten voitte kuvitella kuinka yritin pitää kättäni siellä korkealla. 

- Hyvä juuri noin. Nyt kun kaikki ovat valmiita, voimme aloittaa. Harjoitellaan ensin ilman musiikki ja kun alkaa sujua, voimme mennä musiikin tahtiin, professori innostui ja meni piirin keskelle katsomaan, että kaikki tanssiparit onnistuvat edes jollain tasolla liikkeissä, jotka eivät olleet edes niin hankalia.

McGonagall alkoi laskea rauhallista tahtia, jolloin kaikki parit alkoivat liikehtiä jollain tavalla paikallaan. Yllätyin positiivisesti Malfoyn tanssitaidoista, sillä hän oli melkein yhtä hyvä kuin minä ja se on jo jotain, sillä vanhempani olivat laittaneet minut paritanssikurssille kun olin pieni. Liikuimme sulavasti professorin tahdissa ja olin varma, että tuo poika oli huomannut myös sen kuinka hyvin meillä meni toisiin pareihin verrattuna. Huomasin myös kuinka hän katsoi minua silmiin, vaikka minä en katsonut häntä. En voinut katsoa niitä silmiä, sillä tiesin jääväni jumiin niihin upei- ...

- Hei Y/L/N. Voit kyllä katsoa minua silmiin, Malfoy sanoin tympeästi mutta silti jotenki lempeästi ja ihan kuin olisin nähnyt hänellä pienen hymyn pilkahduksen.

Käänsin katseeni vaivalloisesti poikaan ja katsoin häntä silmiin, niihin täydellisiin siniharmaisiin silmiin, jotka tuijottivat minuun. Koko tanssiharjoitusten ajan tuijotimme toisiamme ja tuntui kuin olisin ollut taivaassa ja tuntenut tuon pojan aina. Hänen läsnäolonsa sai minut tuntemaan oloni turvalliseksi ja toivoin voivani jäädä siihen hänen kanssaan.

—————————————————————

Tää oli nyt vähän pidempi mitä noi edelliset luvut mut toivottavasti ei haittaa. Sanokaa vaa jos pitäis tehä näist tälläsii pitempii vai onks nää kaikki ihan hyvän pitusii:)