Olen etsinyt sinua

Luku 1: Loukussa (Ethan)

Heräsin aamulla herätykseeni, mutta olin edelleen väsynyt, joten ajattelin jatkaa nukkumista vielä. Kurkottaessani puhelimeeni, joka lojui yöpöydälläni huomasin, ettei tyttöystäväni Quinn nukkunut enää vieressäni. Hän oli varmaankin noussut jo aamutoimilleen. Suljettuani herätyksen käänsin kylkeä niin, että kasvoni osoittivat kohti seinää ja suljin silmäni yrittäen saada unen päästä kiinni. Yhtäkkiä huoneeni yhteydessä olevan vessan ovi pamahti auki ja Quinn astui huoneeseen ärtyneenä. "Ethan yritätkö sä mennä takas nukkumaan?! Kai sä muistat, että mulla on manikyyriaika puolen tunnin päästä ja lupasit viedä mut sinne!" Quinnin jäkättäminen sai minut tunkemaan tyynyn naamalleni, jotta ääni vaimenisi edes vähän. "Kulta, se salonkihan on ihan tässä lähellä.. miksi et voisi kävellä tänään? Jos tuun, sitten hakemaan sut sieltä ja tehään jotain kivaa?" rukoilen sisälläni, että hän suostuisi, jotta voisin jatkaa vielä uniani, mutta Quinnin tuntien hän ei pitänyt ehdotuksestani.. "Ootko tosissasi Ethan?! Nyt ylös sieltä sängystä! Mä meen jo autoon ja siellä on 30 astetta hellettä, niin toivottavasti et anna mun odottaa siellä kauaa.." Quinn poistuu huoneestani läimäyttäen oven kiinni.

Nousin sängystäni saman tien, jotten suututtaisi Quinniä enää entisestään. Ryntäsin kylpyhuoneeseen tekemään tarpeeni ja sen jälkeen huuhtelin kasvoni, jotta virkoaisin tarpeeksi kyetäkseni ajamaan autoa. Nappasin lattialta eiliset vaatteeni ja puin ne nopeasti päälle ja riensin alakertaan. "Huomenta Ethan, Quinn käveli äskettäin kohti autotallia. Ethän vain ole suututtanut häntä? Hän vaikutti aika kiukkuiselta" isäni huuteli minulle ruokapöydän päädystä, jossa hän nautiskeli aamiaistaan. "Quinnillä on vaan kiire manikyyriin, niin se on siks kiukkunen" vastaan ohimennen, mutta en ehdi jäädä kuuntelemaan vastausta, sillä minun on kiirehdittävä autolle. Avattuani autotallin oven, otan muutaman juoksuaskeleen autolle ja suuntaan rattiin. "Kylläpä siinä kesti.. ja laitoitko oikeesti eiliset vaatteet päälle? Toivottavasti oot vaihtanut ne ennen, kun tuut hakemaan mua.." Quinn kääntää katseensa kynsiinsä ja huomaan hänen turhautuneisuutensa.

Pysähdyn kynsisalongin eteen ja käännän katseeni Quinniin, joka katsoo minua odottaen jotakin. "Haloo!!" hän sanoo turhautuneesti nyökytellen päätään kohti hänen oveaan. "Aa sori unohdin.." nousen ripeästi ulos autosta ja suuntaan avaamaan oven hänelle. "Manikyyri kestää 10:20 saakka ja sen jälkeen käyn katsomassa yhtä upeaa mekkoa tuolta lähiputiikista, niin tuutko hakemaan mut 11?" Quinn kysyy, vaikka yleensä hänen kysymyksensä ovat käskyjä. "Joo, mä tuun. Nauti manikyyristäsi!" muiskautan pusun Quinnin poskelle, minkä jälkeen suuntaan takaisin autoon ja lähden ajamaan takaisin kotiin. Napautan radion päälle, etten vahingossakaan nukahtaisi rattiin, sillä silmäni eivät ole ehtineet herätä vieläkään kunnolla.

Kotiin päästyäni parkkeerasin auton takaisin autotalliin ja suuntasin keittiöön etsimään aamupalaa. "Ethan sinäkö siinä olet?" isoisäni Edgar rullaa pyörätuolillaan keittiöön yrittäen tihrustella minua silmällään. Isoisäni sairastaa harvinaista sairautta, jossa hänen kehonosansa alkavat pikkuhiljaa rappeutua ja sen vuoksi hänellä on enää vain yksi silmä ja hän on alavartaloltaan täysin halvaantunut. Hän on asunut nyt viiden kuukauden ajan luonamme, jotta vanhempani voivat pitää hänestä huolta. "Kyllä isoisä, minä tässä. Tulin juuri viemästä Quinniä salonkiin ja etsin nyt aamupalaa" yritän puhua mahdollisimman selkeästi ja kovaäänisesti, sillä isoisän kuulokin on jo huomattavasti heikempi. "Ahaa selvä.. muistan, kun isäsikin joutui aina nuoruudessa kuljettaa äitiäsi kaiken maailman hömpötyksiin.." isoisä selittää kääntyen samalla pyörätuolillaan kohti olohuonetta sanomalehti kädessään.

Avaan jääkaapin oven ja otan päärynäjogurttipurkin jääkaapista ja suuntaan ruokapöydälle syömään. Nautiskellessani jogurttia alan tirkistellä kelloa ja minua alkaa ahdistamaan ajatus siitä, että joudun hetken kuluttua lähteä jälleen hakemaan Quinniä kaupungilta.. "Ethan siinähän sinä olet. Kuule meidän pitäisi puhua. Mentäisiinkö vierashuoneeseen?" yhtäkkiä äitini saapuu ruokasaliin ja kiskaisee minut mukanaan vierashuoneeseen. "Jos haluat puhua niistä isän kadonneista autonavaimista, niin mulla ei oo mitään tekemistä sen ka....". "En minä siitä halunnut puhua ja ne avaimet löytyivät jo muutenkin. Asiani koskee isoisääsi" äidin ilme vaikuttaa huolestuneelta, mikä saa minut hätääntymään. "Mitä isoisästä?" nielaisen pelokkaasti ja odotan äidin alkavan kertoa asiaansa. "Isoisän sairaus on viimeaikoina levinnyt huomattavasti tiheänpään kuin aiemmin ja siksi halusin ottaa tämän asian puheeksi jo ajoissa.. Lääkäreiden mukaan sairaus on leviämässä sydämeen ja keuhkoihin hiljalleen.." äidin kasvoista näkee, että tämän keskustelun käyminen on hänelle todella epämukavaa. "Yritätkö kertoa, että isoisä....kuolee?" kysyn suoraan. "Kaikki lähtevät täältä joskus ja valitettavasti isoisäsi aika on loppumassa.. mutta hän saattaa elää vielä useammankin vuoden, sillä ei sairauden leviämisnopeudesta ole varmuutta. Halusin vain, että tiedät niin voit käsitellä sitä rauhassa.." äiti asettaa kätensä olkapäälleni ja silittää sitä hellästi. "Kiitos kun kerroit äiti.. mutta mun pitää nyt lähtee hakemaan Quinniä" kurkistan kelloa ja lähden kävelemään vierashuoneen ovelle. Käännyn vielä äitini suuntaan ja vilautan hymyn hänelle, minkä jälkeen suuntaan vierashuoneesta kohti autotallia.

Istuessani auton rattiin alan tunnustella taskuani, jossa autonavain on, mutta nopeasti huomaan, ettei se ole taskussani. Veikkaan, että se tippui ruokasaliin, joten lähden juosten hakemaan sitä, sillä olen jo myöhässä aikataulusta. "Hei isoisä, ootko nähnyt sinisen mersun avaimia jossakin täällä?" kysyn isoisältä, joka katsoo televisiota selin minuun. "Tarkoitatko tätä avainta? Löysin sen tuolisi alta" isoisä nostaa kättään, jossa kimaltelee hopeinen autonavain, jossa on keltainen avaimenperä. "Juuri tuo, kiitos paljon. Mun pitää mennä, oon jo myöhässä" nappaan avaimen isoisän kädestä ja olen juuri lähdössä pois, kun hän tarttuu minua kädestä ja kääntää katseensa minuun. "Tiedäthän Ethan, että Quinn ei lopeta niin kauan kun annat hänelle siimaa.. Hänellä on valta kontrolloida sinua" isoisän ääni haparoi, mutta saan selvää hänen puheestaan. Outojen termien käyttöä tosin on vaikea ymmärtää. "Ei hätää isoisä. Quinnillä on vaan tiukka aikataulu ja oma ego jota se haluaa ylläpitää. Mä autan sitä parhaani mukaan kaikessa" hymyilen isoisälle, mutta hän pudistelee päätään kääntäen katseensa lattiaan. "Jonakin päivänä Quinn on saanut sinusta niin tiukan otteen, että silloin sinä tajuat tehneesi virheen. Virheen, jota et voi enää korjata. Mutta ehkä silloin tajuat miten olet elänyt.. toivoisin sinun tajuavan sen jo ajoissa, mutta olen kokenut tämän saman jo isäsi kohdalla. Ethan..mitä ikinä käykin, muista minun sanoneen sinulle nämä sanat: älä anna Quinnin, isäsi, äitisi tai kenenkään sanella elämääsi" isoisä päästää otteensa irti ja jatkaa television katsomista ihan kuin koko edellistä keskustelua ei olisi ollutkaan. Hetken ajaksi se sai minut hämilleni, mutta sitten tajusin, että Quinn jo odottaa minua vihaisena jossain ja lähdin kiireellä kohti autoa. Autolle päästyäni lähdin kaasuttamaan täysillä kohti keskustaa, jossa Quinn oli.

Saapuessani lähelle hänen mainitsemaansa putiikkia huomaan hänet seisomassa tien varrella vihaisena. "Ethan! Mikä ihme sulla oikein kesti! Mä odotin tossa ainakin viis minuuttia.." Quinn istuu autoon katsomatta minua kertaakaan silmiin. "Anteeksi kulta, mutta kun isoisä ja äiti keskeytti mut niin en päässyt lähtemään.." pahoittelen Quinnille, mutta hän ei vaikuta leppyvän. "Ootko oikeesti niin pelkuri, ettet uskalla sanoa sun äidille tai isoisälle, että sulla on tärkeämpääkin tekemistä! Etkä edes vaihtanut niitä vaatteita vaikka pyysin!". "Quinn kulta, sä tiedät etten mä voi enkä halua olla ilkeä mun perheelle. Se oli vaan viis minuuttia, jonka jouduit odottamaan" yritän saada Quinnin leppymään, mutta taisin vain suututtaa hänet entisestään. "Ai viis minuuttia odottelua ei oo susta paha!? Kukaan muu, joka on yhtä kaunis ja arvostettu kuin mä ei joudu odottamaan sekuntiakaan, vaan niitä odotetaan! Sun pitäis olla iloinen, että toi viis minuuttia ei ollu meiän suhteen viimeset viis minuuttia. Vie mut nyt kotiin mä en haluakaan olla tänään sun seurassa" Quinn kääntää katseensa vihaisena ikkunaan emmekä keskustele enää koko ajomatkan aikana. Saapuessamme Quinnin asunnon etupuolelle nousen avaamaan hänelle ovea, mutta hän ehtiikin avata sen itse ja sanomatta sanaakaan minulle hän lähtee kävelemään etuovelle.

Ajaessani takaisin kotiin mielessäni pyöri aivan liikaa ajatuksia. Minua mietitytti isoisän sairaus ja se, mitä äiti minulle siitä kertoi. Minua mietitytti isoisän sanat minulle liittyen Quinnin ja minun suhteeseen ja minua mietitytti Quinnin reaktio minun ollessa vain viisi minuuttia myöhässä. Tiedän itsekin, etten ole kokenut Quinnin kanssa mitään sen suurempaa rakkautta tai ihastusta, mutta parisuhde yhtä korkea-arvoisen naisen kanssa on sitä, mitä isäni haluaa. Isäni vuoksi yritän parhaani mukaan pitää Quinnistä ja suhteestamme kiinni, mutta haaveilen silti, että pystyisin joskus kokea aidon rakkauden tunteen..

Parkkeerattuani auton takaisin autotalliin suuntaan kohti huonettani, kun isäni kutsu särähtää korvaani. Käännän päätäni äänen suuntaansa ja huomaan isäni viittomassa minua luokseen. "Eikö sinun pitäisi olla Quinnin kanssa. Miksi tulet kotiin yksin?" isäni tuima katse saa minut pienoiseen paniikkiin. "Quinn halusi mennä kotiin. Se ei tykännyt, kun en muistanut vaihtaa puhtaita vaatteita" jätän suosiolla kertomatta isälleni kaiken, jottei hän alkaisi kysellä asioista enempää. "Quinn on fiini nainen, muista se. Hänen seurassaan sinun on aina oltava parhaimmillasi. Et kai halua päästää käsistäsi noin upeaa ja korkea-arvoista naista? Kukaan ei halua köyhää tai epäarvostettua naista perheemme elätettäväksi, eihän?" isä katsoo minua kysyvästi. ".....Ei niin.." vastaan pitäen katseeni tiukasti lattiassa. "No, menepäs nyt huoneeseesi. Ruoka on klo. 17" isä kääntyy poispäin minusta, minkä jälkeen minä lähden alakuloisena huoneeseeni.