sinä ja blindchannel!

Osa 9 "yhdessä?"

Pov Sanna
Häräsin noin 10 aamulla ja joonas oli jo hereillä ja tunsin kuinka joku näpelt hiuksiani
"Huomenta Sanna<3"
"Huomentaa"
Ollaanko me nyt yhessä?
"Mun puolesta ainaki" joonas sanoi
"Nii munkin" ja suutelin joonasta
Oli noustava töihin:( oisin halunnut olla joonaksen kanssa koko päivän mutta joonaksellakin oli studiolla hommia.
Vaihdoin vaatteet ja joonas jäi makoilemaan sänkyyn lähdin huoneesta vessaan mutta eka annoin joonakselle suukon otsaan :3
Söin aamupalan ja olin lähtemässä
"Sanna!!"
"Mitä?"
Tuutko tänää mun luo yöks"
"Tottakai käyn töiden jälkee nopee kotona ja sitte tuun, laita viel sun osote whatsapissa"
"Juu heippa, voin siivoilla täällä vähä"
"Kiitos joonas<3"
Töissä oli taas ihan perus ja olin onnellinen että paniikkikohtaus lääkkeet olivat lieventänyt kohtauksia paljon!!

Työt loppuivat ja pääsin kotiin. Vaihdoin vaatteet äkkiä ja pakkasin vähän vaatetta mukaan. Olin ottamassa jääkaapista syötämää mutta joonas oli tehnyt mulle tortilloja<33
Söin kolme tortillaa ja lähdin patikoimaan joonakselle.
Soitin ovikelloa ja Niko tuli avaamaan oven.
"Sanna mitä sä täällä?"
Joonas ei ollut kertonut mitään meidän suhteesta joka oli ihan hyvä
"Äööm tulin joonakselle yöks :3"
"Tääh miks"
" me seurustellaan"
"MITÄÄ"
Joonas tuli vessasta ja katsoi pelokkaan näkösenä olenko vihainen
Joonas ei sanonut mitään vaam hoidin homman loppuun.
Niko lähti ja joonas pyysi anteeksi
"Mistä pyydät anteeksi?"
"Etten muistsnu ilmottaa nikosts 3:"
"Ei se mitään" ja juoksin halaamaan joonasta
Menimme sohvalle yllätys yllätys ja MINÄ XD otin joonaksen syliini ja aloin pöyhiä joonaksen hiuksia ja joonas chillaili vaa heh
Joonas nukahti ja hän nukkui niin söpösti sylissäni.
Puhelimeni alkaa soimaan ja se on takin taskussa. Nousin ja joonas heräsi myös ja rupesi istumaan.
"Tuntematon numero soittaa"
"Kannattaa silti vastata!"

"Sanna tuorilainen puhelimessa"
"Hei soitamme sairaalasta ja sellasita asiaa että äitisi Hanna tuorilainen on tuotu sairaalaan"
"MITÄ MIKSI!?!"
" hän sai sydänkohtauksen ollessaan lenkillä ja vastaantulia oli soittanut apua"
"Lähden heti sinne!"
Lopetin puhelun ja joonas nousi ylös
"Mitä nyt?"
Aloin itkemään ihan täyttä ja paniikkikohtaus alkoi.
"ÄITININI ON SAANYT SYDÄRIN"
"Mitä?!?!"
"EN SAA HAPPEE TUO MUN LÄÄKKEET LAUKUSTA"
"Joo oota!"
Joonas oli rauhallinen mutta silti kuulin pientä paniikkia hänen sanoistaan.

Joonas oti minut syliini ja kantoi sohvalle ja auttoi hengityksen tasautumaan.
"Et sä voi minnekkää mennä nyt"
"Pakko päästä äitin luo!"
"Satutat vaan itseäsi, mee kiltti huomenna sillo oot rauhottunu!"
"No jooo" sanoin ja jatkoin itkemistä
"Käyn nopee vessassa oo siinä nii tuun iha heti"
Joonas meni vessaan ja puin kengät äkkiä ja otin joonaksen karva takin ja lähdin todella hiljaa ulos niin että hän ei kuullut. Puhelin jäi kotiin ja lääkkeet.
Just ne tärkeimmät..
Juoksin niin kovaa kuin lähti ja pakkasta ulkona -15
Sairaalaan oli kauhea matka mutta äiti oli tärkein ihminen KOSKAAN
Pov: Joonas
Tulin vessasta ja Sanna ei enää ollut sohvalla, katsoin vessaan ja makkariin"SANNAAA"
Soitin sannalle mutta puhelin alkoi soida sohvapöydällä. "Sannan kengät ja mun takki. Missä ne on!?!" Laitoin kengät ja otin toisen takkini. Sanna oli luultavammin lähtenyt sairaalalle.
Juoksin niin kovaa kuin pystyin ja kysyin ovatko nähnyt Sannaa ja näytin kuvansa puhelimesta
"Joo näin ja hän juoksi sillalle päin" vanha mies sanoi"
"Kiitos paljon"
Juoksin sillalle ja