Him <3 || Aleksi Kaunisvesi x reader

15. Missä ihmeessä sä oot ollu?

Aleksin pov:

Yritin nukkua, mutta se oli lähes mahdotonta. Käännyin ympäri, ja huomasin että y/n nukkui jo sikeästi.

Kello oli jo 4.37 yöllä, ja en vieläkään ollut unessa. En halunnut herättää y/n, joten päätin lähteä ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Kävelin hiljaisessa Helsingissä, näytti siltä että kaupunki nukkuisi. Näin ulkona vain muutaman ihmisen. Taivas oli pilvetön, joten päätin mennä istumaan puiston penkille katsomaan tähtiä.

Katsoin kelloani, ja huomasin että se oli jo 5.45. Olin ollut ulkona jo yli tunnin. Lähdin kävelemään takaisin hotellille, mutta matkalla huomasin liikkeen, jonka ikkunassa näkyi todella kaunis kaulakoru. Kun katsoin sitä, ja sitä timanttia mitä siinä keskellä oli, näin mielessäni y/n kasvot. Se koru on kuin luotu hänelle. Liike aukeaisi vasta klo 8, mutta halusin jäädä odottamaan. Minua ei vain lainkaan väsyttänyt. Tiedän että ei ole kovin hyvä valvoa kokonaista yötä, mutta ainakin saisin unirytmini kuntoon.

Lähdin etsiskelemään jotain kauppaa tai huoltoasemaa, josta voisin saada jotain syötävää itselleni. Kello löi 6.15, ja löysin huoltoaseman. Kävin ostamassa minulle täyttävän sämpylän, ja kahvia. Maksettuani ostokset, lähdin etsimään mukavaa paikkaa, jossa nauttisin tuon sämpylän.

Päädyin sille samaiselle puiston penkille, jossa yöllä istuin. Syötyäni kello oli 7. Vielä tunti. Sen tunnin käytin vain katsellessani puhelintani. Toivottavasti y/n ei herää, sillä en halua hänen huolestuvan. Kello on muutamaa minuuttia vaille 8, ja puhelimestani loppui akku. Hienoa. Noh jokatapauksessa, minäpä menen nyt ostamaan sen kaulakorun.

Koru oli melko kallis, mutta minun y/n kelpaa vain kaikkein paras. Sain korun hienoon mustaan samenttiseen rasiaan. Minulla meni kaupassa melko kauan, koska korttini ei halunnut alkuun toimia.

Minulla ei ollut puhelimessa akkua, joten en tiennyt paljon kello oli. Mutta tiesin että se oli jo liikaa. Matkalla hotellille päätin käydä kaupassa ostamassa jotain hyvää syötävää. Lopulta päädyin vain ostamaan redbullia, sipsiä ja y/n lempi suklaata.

Saavuin takaisin hotellille, ja aulassa huomasin kellon olevan jo 10. Miten ihmeessä minulla näin kauan meni!? Lähdin melkein juoksujalkaa hisseille, ja toivoin samalla että  y/n nukkuisi vielä. Kaivoin taskustani huoneemme avainkortin, ja avasin oven. Ensimmäinen näky oli kuin y/n juoksee itku silmässä halaamaan minua.

Y/n pov:

Kello oli vasta 8.00, ja minä olin jo hereillä. Kuitenkin huomasin, että Aleksi ei ollut vierelläni. Huomasin eteisestä, että Aleksin kengät ja takki on kadonnut. En aluksi ollut huolestunut, mutta kun kello lähestyi jo puolta yhdeksää, niin päätin soittaa Aleksille.

Yritin soittaa Aleksille varmaan kuusi kertaa, mutta hän ei vastannut. Olin hieman jo huolissani.

Kun kello löi yhdeksän, menin aulaan kysymään, jos joku henkilökunnasta olisi nähnyt Aleksia. Hotellin vastaanotolla seisoi punatukkainen nainen. "Hei anteeks, eihän tästä oo sattumoisin kulkenut semmoinen n. 177cm mies, jolla on mustat hiukset ja nahkatakki?" Kysyin tuolta naiselta. "Ei ole valitettavasti näkynyt" tuo nainen vastaa ystävällisesti. "Okei, noh kiitos kuitenkin" vastasin melkein itku kurkussa. Missä on Aleksi?

Menin takaisin huoneeseemme, ja päätin soittaa Aleksille vielä kerran. Ei vieläkään vastausta. Kello oli jo puoli kymmenen, ja Aleksia ei ole näkynyt. Istuin sängylleni, ja painoin kasvoni käsiini. Aloin itkemään. Mielessäni oli vain ikäviä ajatuksia, kuten 'Mitä jos Aleksilla on joku toinen? Mitä jos Aleksille on käynyt jotain? Mitä jos hän on loukkaantunut ja on nyt yksin jossain?' Yritin hätistää nuo ajatukset pois, mutta se ei täysin toiminut.

Kello oli jo 10.00, ja kuulin kun joku on avaamassa ovea. Juoksin ovelle samalla toivoen että sielä olisi Aleksi. Onnekseni sielä oli tuo rakastamani mies. Juoksin itku silmässä hänen luo, ja halasin häntä. "Missä ihmeessä sä oot ollu?" Kysyin kyynelteni seasta. "En saanut yöllä unta, ja menin ulos. Sitten aikaa vain kului ja kävin syömässä. Sitten ostin sulle tän" Aleksi vastasi. "Minkä?" Kysyin, ja katsoin Aleksia silmiin. "Ensin kerrot että miksi sä itket" Aleksi vastasi minulle, ja laittoi kätensä poskelleni. "Olin susta niin huolissani" vastasin, ja pyyhin samalla kyyneleet poskiltani. "Mut minkä sä ostit?" Kysyin innoissani. Aleksi ojensi minulle mustan rasian. Katsoin Aleksia hetken silmiin, ja avasin tuon rasian.  Sielä oli ehkä kaunein kaulakoru, minkä olin koskaan nähnyt. "Vau Aleksi, tää on upee!" Huudahdan, samalla kun otan tuon korun käteeni. "Näin ton yhen liikkeen ikkunalla, ja aloin heti ajattelemaan sua. Mun oli vaan pakko ostaa toi sulle" Aleksi sanoo hymyillen. "Tää oli varmasti tosi kallis. Kiitos Aleksi. Miten mä voin koskaan korvata tän sulle?" Kysyin, ja samalla katsoin Aleksin upeita kasvoja. Aleksi otti tuon rasian kädestäni, ja laski sen pöydälle. Sitten hänen kätensä löysi tiensä alaselälleni. "Enköhän mä jotain keksi" Aleksi virnuili minulle. Aleksi kaatoi minut sängylleni, ja tuli makaamaan vierelleni. Menin niin lähelle Aleksia, kuin vain oli mahdollista. Hän kietoi kätensä ympärilleni, ja kuiskasi korvaani "Nyt me nukutaan pari tuntia, ja sitten mä keksin meille jotain". Minä vain hymyilin ja suukotin tuota poskelle. Ei aikaakaan kun Aleksi oli unessa, ja minä silitin hänen päätään, joka lepäsi rinnallani.

_____________________________

Moii! Miten haluutte tän jatkuvan? Esim että haluatteko tähän jotain draamaa vai mitä?

Sanoja: 785