13. Olempa säälittävä

947 20 6
                                    

Y/n pov:

Häämme ovat 16.8. Nyt on vasta huhtikuu, joten meillä on runsaasti aikaa. Olemme viimeaikoina riidelleet Aleksin kanssa aivan turhista asioista, jotka päättyy yleensä niin, että minä alan itkeä. Olempa säälittävä. Mutta olen liian herkkä ihminen, itken aina jos minulle korotetaan ääntä jne. Tässä tapauksessa Olli on ollut minulle suuri tuki. Olen aina voinut mennä Ollin luokse, ja Ollin kanssa olemme puhuneet asioista, ja Olli auttaa minua parhaansa mukaan. Hänen mielestään meillä on vain liikaa häästressiä. Vietin viimeyön yksin kotona. Kyllä, riitelimme jälleen, ja Aleksi vain häipyi. Tuosta ei ole kuulunut sen jälkeen. Olen tietenkin huolissani hänestä, ja samalla pelkään että Aleksi olisi löytänyt jonkun toisen. Mutta en ajattele sitä, ei Aleksi minua peittäisi... 'vai pettäisikö?' Pyörii kuitenkin päässäni.

Kello on jo 15.57 ja heräsin jo tunti sitten. En ole katsonut puhelintani, koska minua ei ole kiinnostanut. Kävin vessassa laittamassa vain hieman ripsiväriä, ja vaihdoin hupparin ja vaaleat farkut. Lähdin tekemään leipää, ja syötyäni otin vasta puhelimen käteen. Mitä. Ihmettä. Aleksilta tullut 57 puhelua, ja 115 viestiä. Mm-mitä? ajattelin ääneen. Päätin siis soittaa suoraan Aleksille.

*Puhelu*
A= Aleksi  Y= Sinä/you

A: Y/n! Vihdoin! Mä oon ollu niin huolissani.
Y: Sori mä nukuin, missä sä oot? Jos et ois häippässy ni eipä tarvis olla huolissaan.
A: Anteeks et olin lapsellinen... Mutta mulla on sulle yllätys. Oo valmiina kello 18.
Y: Mitä me tehää?
A: Eihän se oo yllätys jos kerron ;)

Aleksin pov:

Olin eilennä lapsellisuuttani vain lähtenyt kotoa. Halusin hyvittää y/n tuon, joten olen varannut meille sviitin kämp hotellista. Kello on vasta 16, joten minulla on vielä parituntia aikaa että haen y/n. Olen laittanut päälleni valkoisen kauluspaidan, mustat suorat housut ja mustat kengät. Kerrankin olen harjannut mustan pörröisen tukkani. Niko on auttanut minua tämän suunnittelun kanssa, joten kiitokset tästä ideasta kuuluu hänelle.

Kello on jo 18.03, ja olen odottamassa kiassani kotimme pihassa. Y/n astelee ovesta ulos ja hän on niin kaunis. Olin unohtanut kuinka ikävä minulla oli tuota tyttöä. Y/n istui autooni, ja suutelin häntä. "Minne me mennää?" Y/n kysyi innoissaan. "Näät kohta" vastasin virnistäen.

Olimme sviittimme oven takana, avasin oven ja otin käteni pois y/n silmiltä. Y/n katse kierteli huoneessamme, kunnes hän huomasi yhden esineen keittiössä, ja alkoi itkeä.

____________________________
Olin viikonlopun Helsingissä ni en ollu ehtiny kirjottaa tätä. Kertokaa mulle et miten tää vois jatkuu😩 Anteeks kirjotusvirheet ku en jaksanu tarkistaa.

Sanoja: 395

Him <3 || Aleksi Kaunisvesi x readerDonde viven las historias. Descúbrelo ahora