Him <3 || Aleksi Kaunisvesi x reader

19. Pieni valkoinen valhe

Y/n pov:

Olin juossut jo hyvin kauan, ja huomasin olevani lähellä Nikon asuntoa. Kävelin vielä loput 600 metriä Nikolle, ja koputin ovea. "Moi y/n! Mitä sä tääl?" Niko kysyy minulta iloisena, mutta hänen hymynsä hyytyy kun hän näkee minut. Olin aivan murtunut. Olen itkenyt silmäni melkein irti. "Hei y/n tuu sisää" Niko sanoo, ja tekee tietä minulle. Astuin sisään Nikon kotiin, ja menin sohvalle istumaan. Painoin naamani käsiini, ja aloin vain itkeä. Itkin pitkään, Niko istui koko ajan vierelläni, ja yritti rauhoitella minua. "Hei mitä on käyny?" Niko kysyy minulta huolestuneena.

Selitin tuon koko jutun Nikolle, ja Niko on hieman järkyttynyt. "En ois ikinä Aleksista uskonu" Niko sanoi huokaisten. "Jep, en mäkää" vastaan, ja pyyhin viimeiset kyyneleeni hihaani.

"Mä en enään jaksa itkeä, mä meen kotii. Kiitos Niko" sanon, ja nousen ylös sohvalta. "Ei mitään. Soita mulle heti jos haluut, tai tarviit mua" Niko sanoi. "Tottakai" vastaan, ja avaan ulko-oven.

Kävelin hyvin hitaasti kotia kohti, samalla potkien maassa olevia pieniä kiviä. En halunnut enään itkeä, mutta se oli mahdotonta. Itkin koko matkan kotiin asti.

En tiennyt, että oliko Aleksi kotona. En edes tiennyt että halusinko nähdä häntä. Enkä tiennyt että olinko enemmän vihainen vai surullinen. Mutta ainakin olin pettynyt. Tiesin tämän päivän tulevan. Tiesin että Aleksi löytää jonainpäivänä paremman kuin minä.

Seisoin minun ja Aleksin kodin ovella.  En halunnut avata sitä, sillä pelkäsin mitä tulee tapahtumaan. Keräsin hetken rohkeutta, kunnes laitoin avaimeni lukkoon, ja avasin oven. Astuin eteiseen, ja nenääni kantautui aivan ihana ruoan tuoksu. Aleksi oli siis ilmeisesti kotona. "Moi kulta! Missä sä olit?" Aleksi huuti keittiöstä, ja tuli minua vastaan. "Ei jumalauta" sanoin tuolle, ja menin suoraan makuuhuoneeseen. Miten Aleksi kehtaa käyttäytyä niin, että mitään ei olisi tapahtunut. Istuin sänkyni reunalle yrittäen pidättää itkua, mutta eipä se tietenkään onnistunut. Aleksi istui vierelleni, ja laittoi kätensä olkapäälleni. Minä ravistin tuon pois, ja nousin seisomaan.   "Mikä sulla on?" Aleksi kysyi minulta. "Missä sä olit tänää?" Kysyin häneltä, samalla korottaen hieman ääntäni. "Tuolla vaa, kuinnii?" Aleksi kysyi. "Mä näin" tokaisin samalla tuijottaen seinään. "Mitä sä näit?" Aleksi kysyi hieman huolestuneena. "Mä näin ku sä suutelit sitä naista!" Huusin.

Aleksin pov:

"Mä näin ku sä suutelit sitä naista!" Y/n huusi, ja minä järkytyin.

*Mennään ajassa taaksepäin*

Heräsin hyvin aikaisin siihen, kun puhelimeeni tulee viestiä. Ne tuli tuntemattomasta numerosta. 'Hei Aleksi, muistaks sä mua?❤️' Oli ensimmäinen viesti. Tuon luettuani hämmennyin suuresti. 'Kuka sä oot?' Vastasin tuolle. 'Oon Emmi🥰' Sain vastaukseksi.
Emmi on minun entinen luokkalainen peruskoulusta. Emmi on ollut aina kiinnostunut minusta, mutta minä en koskaan ole ajatellut hänestä sillä tavalla. Peruskoulu aikoina sain Emmiltä aina hieman ahdistavia viestejä, ja Emmi yritti aina tavalla tai toisella lähennellä minua. Mistä ihmeestä Emmi oli saanut numeroni? 'Mitä sä haluut?' Kysyin tuolta, samalla toivoen että hän jättäisi minut rauhaan. 'Haluun tavata sut. Tänään puistossa. Jos et tule paikalle, se sun huoras saa kärsiä' Haukkuiko Emmi juuri y/n huoraksi? Sisälläni kiehui viha. Minun on tavattava Emmi, sillä teen kaikkeni suojellakseni y/n. En vastannut tuohon enään mitään.

Nousin ylös sängystä, ja suuntasin keittiöön. Kirjoitin y/n lapun, jossa kerron lähteneeni tapaamaan vanhaa tuttua. Pieni valkoinen valhe. En edes syönyt mitään, vaan lähdin suoraan puistolle. Olihan kello jo 12.30.

Kun saavuin puistolle, Emmiä ei näkynyt. Huokaisin hyvin raskaasti, samalla istuen puiston penkille. Otin puhelimeni käsiini, aloin selata instagramia. Siellä oli Joelin uusi kuva. Tykkäsin siintä, ja olin kommentoimassa jotain hauskaa, kunnes kuulen naisäänen sanovan "Hei Aleksi". Sammutin puhelimeni, ja laitoin sen takaisin taskuuni. Soin Emmille hyvin tylyn katseen. "Noni mitä sä haluut musta?" Kysyin Emmiltä hieman tylysti. "Haluun sut" Emmi vastasi, ja istui viereeni. "Emmi mulla on jo kihlattu, mä en haluu sua" vastasin, ja katsoin samalla käsiini. Tuli pitkä hiljaisuus, ja katsoin viereeni että onko Emmi edes enään siinä. Ei aikaakaan kun Emmi laittoi kätensä niskani taakse, ja sanoi: "mä tiiän että sä rakastat mua". En ehtinyt edes sanoa tai reagoimaan mitenkään. Emmi veti naamani häneen päin, ja laittoi huulemme yhteen. Jäädyin aivan totaallisesti. En osannut tehdä mitään. Siinä sitten suutelimme ehkä 15 sekuntia, kunne työnsin tuon pois. "Emmi mitä helvettiä?!" Huusin, ja lähdin samalla vihaisesti pois tuon luota. En enään katsonut taakseni, vaan suuntasin suoraan kotiin. 'Petinkö juuri y/n?' 'Enhän minä edes ollut tuossa mukana. ' 'Miten kerron tämän hänelle?' Nuo ajatukset vain pyörivät päässäni.

Pääsin kotiin, ja huomasin että y/n ei ollut kotona. Päätin käyttää aikaani hyödyksi, ja tehdä hänen lempi ruokaansa. Lohta ja perunamuusia. Enhän minä ruokaa osannut tehdä, joten netin avulla tästäkin yritin selviytyä.

Sain juuri ruoan laitettua pöytään, ja kuulin kun ovi kävi. Y/n tuli kotiin. Kävelin eteiseen ja moikkasin häntä. "Moi kulta! Missä sä olit?" Kysyin yrittäen esittää normaalia. "Ei jumalauta" tuo vastaa korottaen ääntään. Y/n lähti ovet paukkuen makuuhuoneeseen. Menin hänen perässään, ja istuin hänen viereensä.   Y/n itki, joten minä laitoin käteni hänen olkapäälleen yrittäen lohduttaa häntä. Hän vain ravisti sen pois. Y/n hyppäsi sängystä ylös eteeni, ja näytti vihaiselta ja surulliselta samaan aikaan. "Mikä sulla on?" Kysyin jo huolestuneena. "Missä sä olit tänää?" Y/n kysyi minulta, ja menin hieman vaikeaksi. Yritin keksiä jotain, sillä en halua loukata Y/n.  "Tuolla vaa, kuinnii?" Vastasin. Huomasin että y/n tietää että valehtelen hänelle. Ei jumalauta.  "Mä näin" y/n sanoi hyvin pettyneen kuuloisena. "Mitä sä näit?" Kysyin huolestuneena. Mitä y/n on nähnyt? En ehkä halua kuulla vastausta. "Mä näin ku sä suutelit sitä naista!"

*Paluu nykyaikaan*

Olin järkyttynyt. En tiennyt mitä tehdä tai sanoa. Seisoin vain suu auki tuijottaen häntä. Y/n itki, ja minun silmästäni valui myös kyynel. "Y/n..." huokaisen, mutta hän ei kuullut. Tai ainakaan hän ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. "Kuka se nainen oli? Se on tosi kaunis" Y/n sanoo. "Se on yks Emmi. Me oltiin peruskoulu samalla luokalla. Emmi on aina ollut kiinnostunut musta, mutta mä en siintä. Emmi on aina yrittänyt lähennellä mua. Tänään se otti yhteyttä ja pyys näkemään" sanoin ja nielaisin, koska tiedän että y/n järkyttyy nyt kuulemastaan. "Se sano että jos mä en tapaa sitä, se tekee sulle jotain pahaa. Mä en voinut ottaa sitä riskiä, että se tekis sulle jotain" sanoin melkein itkien, ja otin y/n kädestä kiinni. "Ja sä kyllä olet paljon kauniimpi kun Emmi" sanon ja hymähdän. Y/n vain naurahti alakuloisesti. "Miks sä sit suutelit sitä?" Y/n kysyy. "Se vaan tapahtu. Emmi vain otti musta kiinni, ja veti meidät lähekkäin. Sit mä vaan jäädyin siihen, en osannut tehdä mitään siinä tilanteessa. Tiiän, säälittävää. Oon y/n rakas tosi pahoillani" Sanoin, ja käänsin pääni maahan. Y/n ei sanonut mitään, vaan laittoi kätensä leukani alle. Y/n siirsi katseeni häneen, ja hän suuteli minua. Tuo suudelma oli täydellinen.

"Eks sä oo mulle vihanen?" Kysyin tuon suutelu session jälkeen. "En oo, mä uskon sua että sä et ollu siinä mukana" y/n sanoo, ja halaa minua. Otan tuon tytön tiukkaan halaukseen. "Mä tein ruokaa, se on kyllä kylmää varmaan jo, mutta mulla ois nälkä" sanoin hieman nauraen. "Tuu mennää jo!" Y/n huudahtaa, ja tarttuu minua kädestä.

________________________________
Moi! Sori että tässä osassa vähän kesti <3 Miten tää vois teijän mielestä jatkuu?

Sanoja: 1170