10. Oon susta huolissani

944 17 4

de enkeksinimeeloll

de enkeksinimeeloll

Y/n pov:

Kihlauksestamme on kohta jo kolme kuukautta. Minulla on ollut vaikeaa viime aikoina, Aleksi yrittää parhaansa mukaan auttaa, mutta kun en vain kerro hänelle suoraan mitä sisälläni on. Tyhjyys. Olen sisältä tyhjä. En tunne enään mitään. Ainoa tunne mitä enään tunnen, on rakkauteni Aleksiin. Tein virheen kun lupauduin menemään hänen kanssaan naimisiin. En. Ansaitse. Aleksia. Nuo kolme sanaa, jotka ovat vaivanneet päätäni viime aikoina. Vanhat tapani ovat tulleet takaisin, viiltely. Aina kun minulla on turha olo, eli aina, niin viiltelen. Se tuo minulle hetkeksi edes hyvän olon. Aleksi ei tiedä tuosta mitään, ja en aijo kertoa hänelle. Olen yksin tämän kaiken kanssa. Minulla ei ole ketään, kenelle kertoa kuinka huonossa kunnossa olen henkisesti.

Heräsin Aleksin vierestä, ja katsoin häntä kun hän vielä nukkui. Miten hän on vielä kanssani? Katson tuota, kun hän nukkuu rauhallisesti, ilman huolia ja murheita. En voi mennä tuon kanssa naimisiin jos tuo ei tiedä mitä sisälläni on. Rehellisyys. Sitä avioliitto tarvitsee. Minun täytyy olla rehellinen Aleksille. Tänään. Tänä iltana. Jätin Aleksin nukkumaan rauhassa, ja lähdin keittiöön. Pysähdyin kuitenkin eteisen kokovartalopeilin eteen, ja katsoin kuinka epätäydellinen olen. Hain Aleksin mustan suuren hupparin, ja kietouduin siihen, jotta en näkisi muotojani. Aloin keittämään kahvia, kunnes tunsin kun joku halaa minua takaapäin. Se oli Aleksi. Säikähdin, koska olin niin omissa maailmoissa.
"Sori ei ollu tarkotus" Aleksi sanoo melkein naurahtaen. "Joo ei se mitää" sanoin ääni väristen. Et oo tosissas, taasko mä itken? Aloin pyyhkimään kyyneleitäni hihaan, mutta Aleksi kääntää minut ympäri. En katso häntä silmiin, vaan pidän katseeni maassa. "Y/n?" Tuo kysyy huolissaan, luulisin. "Mitä?" Kysyin hieman tylysti. "Kerro mulle, mikä sulla on. Oot ollu viime aikoina tommonen. Oon susta huolissani" Aleksi vastaa minulle ja silittää poskeani. En juuri nyt ole juttu tuulella, joten lähden ovet paukkuen takaisin makuuhuoneeseen.

Sain olla ehkä 10 sekuntia rauhassa, kunnes oveen koputetaan. "Aleksi, mä en ole nyt juttu tuulella, niin ootko kiltti ja jätät mut rauhaan?" Kysyn edelleen itkien. Aleksi ei vastaa mitään, vaan lähtee ulko-ovesta pihalle. Hienoa, nyt suututin sen.

Aleksin pov:

Y/n on ollut todella outo viime aikoina. Hän on vaan itkenyt, ja ollut muutenkin allapäin. En tiedä mikä enään neuvoksi, koska hän ei edes kerro mikä häntä vaivaa. Lähdin käymään kaupassa. Ostin muutaman croissantin, ja mehua. Luulen että y/n voisi olla jo valmis puhumaan, joten palasin kotiin.

Kotona y/n istui sohvalla, ja näytti siltä kuin hän olisi maansa myynyt. Hän kuitenkin yritti pinnistellä. "Hei kulta" tuo moikkaa minua, ja tulee vastaan eteiseen. Hän yritti kuulostaa iloiselta, mutta sitä hän ei ollut. Tartuin häntä olkapäästä, ja lähdin kävelemään keittiötä kohti. Istuimme molemmat ruokapöydän ääreen. "Y/n meidän pitää puhua" aloitin vakavana. "Mistä?" Y/n kysyy kun ei tietäisi. "Kyllä sä y/n tiiät. Mä en tee tätä kiusatakseni sua, vaan oon oikeesti huolissani" vastaan tuolle. "Aleksi mä rakastan sua aivan todella paljon, mut mun täytyy sanoo sulle yks juttu" y/n aloitti vakavana, mutta itki.

_____________________________

Sori että ei oo tullu tätä pitkään aikaan. Oon ollu viimeaikoina tosi väsyny, ja koulun alku on ahistanu. Ite en tykkää yhtää tästä osasta. Ja anteeks kirjotusvirheet, en jaksanu tarkistaa.

Sanoja: 512