So Many Things.. OllixAle FF

6.

Nikon nk.

"Mitä olinkaan mennyt tekemään?" Ajatteli itsekseni. Olin rikkonut Joonaksen. Tämä ei edes vastaa puhelimee, ja Aleksi kertoo että Joonas ei edes halua puhua minulle. Olen ääliö. No, ehkä saan selvitettyä sen tänään studiolla, vaikka uskoinkin että Joonas ei ole tulossa tänään.

Ollin nk.

"Tuutko sä tänään treeneihin?" Kysyin Joonakselta joka katseli murojaan. Ei Joonas ollut edes koskenut niihin, katsellut vain. "En taida tänään pystyä.." Joonas sopersi. "Jos Joonas ei lähe jonkun pitää jäädä sen kaa" Aleksi huomautti. Päätettiin että jäädään kaikki kotiin ja ilmotettiin siitä pojille.

Porko🌟 ja alamaiset

Ale💕: Me skipataan tänään reenit.

Tomppa💥: ketkä me?

Mä: Minä, Aleksi ja Porko.

Nikoliina😂: Ok

Pojat saisivat tehdä jotain ihan kolmistaan. Me päätimme katsoa netflixiä.
Oli kulunut jo puolet elokuvasta ja Aleksi ja Joonas nukku jo. Herätin heidät sillä en halunnut, että he menettäisivät yöunensa. Päätimme lähteä kolmestaan kävelylle, ehkä se auttaisi olemaan taas vähän reippaampi. Ehkä..

Alen nk.

Halusin mennä puhumaan Nikolle. Yksin. Kun olimme kävelyllä sanoin pojille että "jatkakaa vain matkaa, mä käväsen nopee tossa kaupassa ja tuun sitten vaikka Ollin kämpille."
Enhän minä oikeasti ollut kauppaan menossa. Menin Nikon ovelle. Niko tuli avaamaan oven, ja tuijotti minua hetken ja päästi sisälle. En jäänyt kuhnailemaan. "Kai sä tiesit että Porko oli ihastunu suhun ihan jäätävästi?!" Kysyin, tai no melkein huusin Nikolle. Tämä näytti säikähtäneeltä. "Sori ei ollu tarkotus huutaa" sanoin Nikolle. "Mä kyllä tiiän, ja on mullakin tunteita sille mutta en yskalla kertoo.. Jos mä ja Joonas oltais yhessä ja erottais nii mitä meijän bändille sitten kävis.?" Niko sanoi. "Niko tollasta sun ei tartte murehtia. Joonas sano ite että sillä 'oli' tunteita sulle. Se menetti ne koska sä rikoit sen nii pahasti. Se voi vielä antaa anteeksi mutta siinä menee oma aikansa, joten anna sen olla rauhassa siihen asti että se on valmis puhumaan ja sopimaan." Sanoin. Tässä tilanteessa olisin halunnut osata olla yhtä rauhallinen ku Tommi oli. "Mä taijan nyt lähteä" sanoin ja Niko katsoi minua surullisella ilmeellä. Olihan se kamalaa jättää murtunut ihminen oman onnensa nojaan mutta minun täytyi lähteä kauppaan.
Kun pääsin kotiin, tai no oikeastaan Ollille, Joonas ja Olli nukkuivat sohvalla. Joonas Ollin olkapäätä vasten. Kaverillisesti kuitenkin. Ainkakin toivoin niin. Kun aloin kolistelemaan pakastimen oven kanssa molemmat pojat heräsivät. He tulivat keittiöön ja selostin heille mitä kaikkea olin ostanut. "Jäätelöä, red bullia, karkkia, banaaneja ja muroja" sanoin. Kaikki olivat tyytyväisiä.

Nikon nk.

Istuin sohvallani. Mietin mitä Aleksi oli juuri sanonut. Mutta entä jos Joonas ei enään ikinä puhuisi minulle.         Sitä en halua edes ajatella. Joonas on ollut minulle kuin veli. Niin ovat kyllä kaikki muutkin mutta silti se tuntuu kamalalta. Minä olen kamala ihminen. Haluan vain nukahtaa pois näistä kaikista ongelmista.
-----------------------------------------------------------sanoja:443