So Many Things.. OllixAle FF

14.

Alen nk.

Heräsin aamulla. Olli ei ollut enään vieressäni. Nousin sängystä, mutta vingahdin sitten. Sattui. Sattui aivan helvetisti. Huusi Ollia, sillä en ilmeisesti pystyisi nousta etsimään. Olli tuli paikalle. Tämä istahti viereeni sängylle. "Ootko sä jo käyny suihkussaki?" Kysyin, kun tunsin kädelläni Ollin märät hiukset. Olli nyökkäsi, ja kumartui suutelemaan minua. Suutelin takaisin. Olli nosti minut hellästi istumaan. Se sattui, mutta pystyin kuitenkin istumaan. "Oota tässä" Olli sanoi. "No eiku maratonin aattelin lähtee juokseen, ku en sängystäkään ylös pääse." Sanoin pilke silmäkulmassani. Olli tuhahti, ja lähti. Ylsin puhelimeeni juuri ja juuri. Otin sen pöydältä, ja avasin sen.

Porko🌟 ja alamaiset

Nikoliina: treenit tänään kello 13.00

Porko: messissä ollaan

Joel: sama

Tomppa: juu meikä tulee myös

Minä: me Ollin kanssa ei tulla. Selitän myöhemmin.

Niko: Ok.

Laitoin puhelimen pois. Olli käveli huoneeseen tarjotin kädessään. "Mistä hyvästä nytten tällänen?" Kysyi ihmeissäni Ollilta. "Hyvitykseksi siitä eettä oon niin huono poikäystävä." Olli vastasi hymyillen. "Hä? Sä oot maailman paras poikaystävä!?" Huudahdin. "No mites tän maailmanparhaan poikaystävän poikaystävä joutu raiskatuksi?" Olli sanoi. "Ollii.. ei ollu sun vika. Kuka ois voinu tietää että se ostaja olikin Ville?" Sanoin. "Mm" Olli sanoi. Avasin käteni isolle. Halusin halata Ollia. Tämä istahti viereeni ja halasi sivulta. "Eiku syliin höpsö." Naurahdin ja vedin Ollia syliini. Siinä me sitten istuimme ainakin puolituntia. Molemmat itkimme hiljaa. Onnesta ja epäonnesta. Halusin sydämmeni pohjasta että Olli ei luulisi että on hänen syytään, että minut raiskattiin.

Ollin nk.

Istuin siinä. Aleksin sylissä. Aleksin pehmeässä, rakastavassa sylissä. Siitä paikasta en vaihtaisi mihinkään, vaikka minulle maksettaisiin. "Olli. Lupaat mulle nyt, että et ikinä yritä mitään itsetuhosta." Aleksi sanoi, ja käänsi päätään niin, että näki silmäni. "Lupaan" Vannoin. Tiesin sisimmässäni, että se oli totta. En aikonut enään edes miettiä viiltelyä. "Varsinkaan silloin kun meillä on vauva." Aleksi painosti. "En sillon varsinkaan.!" Huudahdin. Aleksi hymähti tyytyväisenä. Halusin jäädä siihen. Olla vain hiljaa, Aleksin sylissä, ilman huolia. Mutta ei. Juuri silloin piti puhelin aivan kamalaa ääntä. Aleksin puhelin. Ehdin nähdä näytöllä nimen "Alina" Alina siis soitti Aleksille. Tämä vastasi. "Aleksi meidä toinen ultra alkaa puolentunnin kuluttua. Muista." Kuulin Alinan sanovan. "Ööh.. mä en pysty lähteä.. Mut raiskattiin eilen, joten en pääse edes sängystä ylös." Aleksi sanoi puhelimeen, ilmeisestikkin hieman vaivaantuneena. "Voi Aleksi sua! No ethän sä sitten tietenkään lähe! Kuka se oli?" Tämä kysymys kirpaisi. "Se oli.. se oli.. Ollin veli. Ville Matela." Aleksi kertoi. "Ootko sä Aleksi lukenu tänään seiskaa..? Siinä on kannessa ilmotus, että Ville Matela oli jäänyt autonalle viimeyönä." Minä säikähdin ja Aleksi näytti typertyneeltä. "Mun ois varmaan parasta lopettaa nyt" Aleksi sanoi. "Joo. Nähään joskus. Paranemisia ja terkkuja Ollille." Kuulin Alinan sanovan ennenkuin puhelu päättyi. Yllätyksekseni huomasin, etten ollut edes surullinen Villen onnettomuudesta. Toisaalta toivoin että tämä ei selviäisi. "Eiköhän se oo vaa hyvä asia jos Ville ei selvii" Aleksi lausui ajatukseni ääneen. Nyökkäsin vastaukseksi että olin samaa mieltä.

Alen nk.

Olimme juuti saaneet tietää Villen onnettomuudesta. Minusta se oli vain hyvä asia.
Y

ritin nousta ylös sängystä. Olli oli tuonut minulle särkylääkettä aamulla. Se oli jo alkanut vaikuttaa. "Olli! Sähän oot siivonnu täällä!" Huudahdin, kun päsin ulos huoneesta. "Jep, vaan parasta mun rakkaalle." Olli virnisti. Olin häkeltynyt. Yleensä se olin minä joka aina piti paikat puhtaana. Kävelin halaamaan Ollia. "Olli näytä ranteet." Halusin nähdä ne ihan varmuuden vuoksi. "Miks nii?" Olli kyseli. "Oot ollu nii paljon yksin että haluun olla varma siitä että et oo tehny mitään typerää." Sanoin päättäväisesti. Olli veti hihansa ylös. Ensin toisen sitten toisen. Molemmat näytti hyvältä. Ei uusia arpia vanhojen seassa. Halasin Ollia lisää. Sitten pussasin tätä. Tai, olihan se aikalailla jo kielari. Mutta ei siitä sen enempää. Söimme yhdessä Ollin tekemää aamupalaa, vaikka olisikin ollut jo ruoka-aika. Ei voinut mitään. "Millon susta on tullu näin hyvä tekeen ruokaa.?" Kysyin Ollilta, kun olin valmis. "Magic" Olli sanoi söpösti. Minä aloin nauraa. "Vai että oikein taikkuutta oot harjotellu. Minä sulle taikuuden näytän." Sanoin, ja aloin kutittaa Ollia. Tämä nauroi, ja koemurteli tuolilla. Vihdoin lopetin, ja Olli jäi huohottamaan tuolille. Minä vain nauroin.

Ollin nk.

Makoilin sohvalla Aleksin kanssa. Katsoimme Netfilxiä. Siellä ehdotuksien ensimmäisenä oli Stranger things. Sen päätimme katsoa.  Siinä kohdassa kun Eleven löysi Barbaran ja Willin, Aleksi säikähti, ja tarttui minua ranteesta. Minä silittelin Aleksin hiuksia. Se ilmeisesti rauhoitti, sillä pian kuulinkin jo, kuinka Aleksi tuhisi sylissäni. En voinut olla ajattelematta, miltä tuntuisi viettää päivä raiskatuksi tulleena. Muistin sen kyllä lapsuudestani, mutta ei se ole sama asia. Aleksilla täytyi olla kamalat kivut. Tiesin myös, kuinka paljon fritsuja Ville oli tehnyt. Jos on vain vähän fritsuja, se voi vielä tuntua ihan hyvältä, mutta sitten kun niitä on liikaa, ne sattuvat. Olin nähnyt Aleksilla liikaa fritsuja. Vitun Villepelle. Saisi kyllä maksaa tekosistaan. Halusin Villen vankilaan, elinkautiseen. En halunnut että kukaan muu joutuisi raiskatuksi hullulta veljeltäni. Onneksi Ville oli ollut lapsuudessani paljon poissa kotoa, niin en ollut oppinut samoille tavoille. Aivan yhtäkkiä minä aivastin, ja Aleksi heräsi. No voihan. "Sori ku herätin. Ois varmaan muuteni järkevämpää mennä sänkyyn nukkumaan." Sanoin Aleksille. Nousin sohvalta ja ennenkuin tämä ehti tehdä mitään, niin minä otin tämän jo syliin. Kannoin Aleksin makuuhuoneesaan. Se oli meidän makuuhuoneemme. Ja pian siellä asuisi myös vauva. Aina välillä. Olimme Alinan kanssa sopineet että vauva olisi meillä viikonloput, ja viikot se olisi Alinalla. Se oli sopinut mainiosti minulla ja Aleksille. Tiesin että meidän musiikin teko hidastuisi huomattavasti, mutta vauvaa ei voinut jättää. Se oli minusta tärkeämpää. Tiesin että jätkät kyllä ymmärtävät, vaikka eivät välttämättä iloitsisi siitä. Mutta kyllähän me pystyisimme ottamaan vauvan studiolle mukaan, sitten kun se kasvaisi hieman.

Alen nk.

Olli oli kantanut minut sohvalta makuuhuoneeseen. Sinne minä sitten olin nukahtanut. Aamulla heräsin ennen Ollia. Otin puhelimeni, ja katsoin viestit. Ei mitään epätavallista. Joel oli onnistunut eksymään jotenkin Ouluun, ja hänet pitäisi hakea nyt pois. Toivottavasti seiska ei ehtinyt ensin. Sitten avasin Alinan viestin. "Moikka Aleksi. Eilisessä ultrassa saatiin tietää että vauvasta tulee poika. Eikö ookkin mahtavaa.!" Alinan viestissä luki. Vastasin että olin innoissani, ja kertoisin Ollille kun tämä heräisi. "Olli herää, mulla on asiaa." Kuiskasin. Olli nosti päätätään. Mutta painoi sen sitten takaisin tyynyyn. Olli piti kuitenkin silmänsä auki, ja hymähti hieman. "Me saadaan poikavauva!" Huudahdin. Ollin ilme kirkastui. Tämä nousi istumaan, ja suuteli minua. "Saadaan yks jätkä lisää" Olli naurahti minulle. Sitten Olli otti minut halauksees. Olli kääriytyi ympäsilleni kuin mikäkin kuori. Huokaisin, ja jatkoin nukkumista.
-----------------------------------------------------------
Sanoja:1030
Kiitti teille kaikille lukioille. Varsinki niille jotka on kommentoinu näihin.<3 Tää kirja on ihan räjähtäny käsiin. En voi uskoo. Kiitti teille ja mukavaa päivää. Jos hyvin käy, saatte tänään vielä toisen osan💗