So Many Things.. OllixAle FF

13.

Ollin nk.

"Tää ois niiku nyt viimenen laatikko" huusin Aleksille, joka oli laittamassa muista turhista huonekaluista ilmoituksia toriin. "Kiitti rakas" sain vastaukseksi. 'Rakas'. Niin Aleksi oli sanonut. Olin hänen rakkaansa. Niin, olihan Aleksi minun rakkaani. Siitä ei väitelty. Oli ihanaa, kun omisti ihmisen joka oikeasti välittää.
Olimme Aleksin kanssa kävelemässä meille. Olimme käyneet kaupassa, ja samalla happihyppelyllä. Olimme ostaneet jäätelöä ja redbullia. Kyllähän sieltä oli tullut myös ruokatarpeita, tietenkin.
"Tohon pitäis laittaa että Matela&Kaunisvesi." Sanoin osoittaen postiluukkua. "Ei, jos musta tulee Matela ennen sitä" Aleksi naurahti. Hymyilin tälle leveästi. Tosiaan. Eihän siihen tarvinnut, jos Aleksista tulisi Aleksi Kaunisveden siasta Aleksi Matela. Sehän tästä vielä puuttuikin.
Istuimme sohvalla. Katselimme MEIDÄN, ei minun taloani. Vaan meidän taloamme. "Me ei Olli olla kerrottu ees jätkille että seurustellaan, ja ollaan muutettu jo yhteen." Aleksi totesi, kun olimme olleet liian kauan hiljaa. Tottahan se oli. "Kerrotaan huomenna treeneissä." Ehdotin. "Joo" Aleksi sanoi ja kapusi syliini..

Alen nk.

Istuimme studion sohvalla. "Olli tuu käymään tuolla keittiös." Sanoin ja niin minä ja Olli häivyimme. "Kerrottaisko nytten, ku kaikki on täällä?" Kysyin. Olli nyökkäsi ja niin palasimme jätkien luo. "Meillä on kerrotavaa.." Olli sanoi niin että kaikki varmasti kuulivat. "Joo.. me seurustellaan." Lopetin asian. "Olishan sen jo voinu tietää. Mut hei onnee!!" Joonas kailotti. Kaikki sonoivat onnittelunsa, ja olin iloinen että siitä ei ollut tullut sen isompaa numeroa. Teimme työt loppuun, ja lähdimme koteihimme.
Riisuin kengät eteiseen ja kävelin olohuoneeseen. Vilkaisin puhelimeni näyttöä. Torista oli tullut ilmoituksia. Joku oli ilmoittanut ostavansa minun vanhan parisänkyni ja sohvani. Hyvä homma. Nyt saataisiin ainakin muutamat tavarat täältä pois. Ostaja tulisi huomenna klo.15.00 meille hakemaan ostokset. Hyvä aika. En uskonut että huomenna olisi treenejä, sillä pojat olivat menneet baariin. Taas. Olli käveli taakseni, halasi minua takaapäin, laittoi leukansa olkapäälleni, ja katsoi näyttöäni. Näytin tälle ostoilmoituksen. Tämän oma ilmoitus taas koski sitä, että tämä aikoo mennä suihkuun ja nukkumaan. Olin itse samaa mieltä Ollin kanssa. Olli meni ensin suihkuun, sitten minä.
Makoilimme sängyllämme. Molemmat katsoivat puhelimiaan. Olin juuri saanut viestin Alinalta. Siinä luki että vauvan laskettu aika olisi marraskuun 8 päivä. Ilmoitin siitä Ollille, ja samaan aikaan tajusin, että silloinhan oli myös Ollin syntymäpäivä. Hauska sattuma, eikö. "Olli me hankitaan sitte sellanen swäg pinnasänky, tohon meidän sängyn viereen." Sanoin Ollille, jota alkoi naurattaa. Nauroin itsekkin. Silloin oli turvallinen olo.
"Ale mä meen kauppaan, nii saatko sä hoidettuu sen ostajan.?" Olli huusi minulle. "Joo saan mä. Viittisikkö tuoda meille makaroonia. Ja jauhelihaa vaikka." Kysyin Ollilta joka oli tullut keittiöön kanssani. "Tottakai rakas." Olli sanoi ja suuteli minua. Sitten hän lähti. Olisin halunnut suudella vielä hetken. Tai ehkä kaksi tai kolme hetkeä. Puhelimeni pärähti. Ostaja saapui. Laitoin kengät ja olin menossa avaamaan oven. Mutta se aukesikin itsestään. Sisälle asteli mies. Ville?! "Mitä sä täällä?" Kysyin. "Mä haluun sua. Ja jos Olli saa kuulla nii sille ei hyvin käy." Ville sanoi, ja vetäisi minut mukaansa makkariin. "Ville eiks tätä vois hoitaa mitenkään muuten?!" Melkein huusin. "Kuuleppa pörröpää nyt. Jos sä et nyt lopeta tota ininää, niin pian et nää sun rakasta enään koskaan." Ville mesosi. Nielaisin pelosta. Ville taisi olla tosissaan. En halunnut että Olli joutuisi maksamaan tästä. Silloin tunsin jonkun painon päälläni. Paitani lensi. Vyöni kilisi. Housuni lensivät samaan kasaan paidan ja boxereiden kanssa. Pian samaan kasaan lensivät myös Villen vaatteet. Ja ilman mitään varoitusta Ville työntyi sisääni. Minä itkin. Olin järkyttynyt. Sitte Ville pakotti ottamaan suihin. Sitten hän otti minulta. Hän teki sitä mielestäni liian rajusti. Sitte, aivan äkkiä kaikki pimeni.

Ollin nk.

Toivoin koko sydämmestäni, että Aleksi olisi turvassa kotona. Olin tekemässä ostoksiani, kun puhelimeni alkoi soida. Soittaja oli Aleksi. "Tuu kotiin.." Kuulin puhelimesta. Sitten ei kuulunut enään mitään. Aleksi oli kuulostanut itkuiselta. Otin hyllystä makaroonia sitä enempää miettimättä, ja suuntasin itsepalvelukassan kautta, sillä se olisi nopeampaa. Minun täytyi päästä kotiin. Heti.
Pääsin kuin pääsinkin kotiovelle, ja aukaisin sen niin että naapurit varmasti kuulivat sen. Ryntäsin sisälle. En nähnyt ensin mitään, mutta sitte vilkaisin makuuhuoneeseen. Näin siellä Aleksin. Mutta hetkinen.. Miksi Aleksi oli alasti? Juoksin huoneeseen. "Mitä tapahtu!? Sattuuks sulla johonki.?" Hätäilin. "V-v-vi-vill-ville." Aleksi änkytti. Vitun Ville. Minun ei tarvinnut kuulla enempää. Olin vihoissani. Tiesin kuitenkin, että Ville oli luultavimmin uhkaillut tappaa joko Aleksin tai minut. En siis voinut mennä huutamaan hänelle päin naamaa. Laitoin Aleksin peiton alle nukkumaan. Istuin vieressä, ja silittelin tämän päätä. Hänen hiuksensa olivat liimautuneet kiinni päänahkaan. En ihmettele yhtään. Kun olin varma, että Aleksi nukkuu, lähdin keittiöön. Siellä purskahdin itkuun. En olllut onnistunut taaskaan. Aleksia oli satutettu taas. Miten en ikinä onnistu? Kävelin keittiön laatikolle. Otin sieltä puukon. Katselin sitä, kunnes säikähdin ääntä takanani. "Olli nyt se puukko pois. Lopeta se ja tuu mun kas nukkuun." Se oli Aleksi. Totta se oli. Aiheuttaisin Aleksille vain lisää kipuja, jos aloittaisin viiltelyn. Laitoin puukon takaisin laatikkoon. Kävelin Aleksin luokse. Kuulin tämän vingahtavan kivusta joka askeleella, joten päätin nostaa hänet ilmaan, ja kantaa sänkyyn. Menin itse makaamaan kiinni rakkaaseeni. Halasin tätä tiukasti. En haluaisi lähteä siitä ikinä. Tälläkertaa ehkä epäonnistuin suojelemaan häntä, mutta tästä eteempäin Aleksille ei käy enään MITÄÄN. Lupasin sen itselleni. "Rakastan sua" kuiskasin Aleksin korvaan, vaikka tiesin että tämä ei kuullut sitä enään. Höyhensaarilla oli niin hyvät äänieristeet. Nukahdin pian itsekkin.

Alen nk.

Nukahdin sängylle, kun Olli silitti päätäni. Heräsin kuitenkin siihen kun Olli nousi ylös. Päätin mennä perään. Kesti hetki ennenkuin pääsin nousemaan sillä se teki kipeää. Kävelin vaivalloisesti keittiöön. Näin siellä Ollin puukko kädessään. "Olli nyt se puukko pois. Lopeta se ja tuu mun kaa nukkuun." Sanoin Ollille. Tämä taisi säikähtää hieman, mutta laski puukon kuitenkin takaisin laatikkoonsa. Lähdin kävelemään takaisin huoneeseen. Se sattui. Olli huomasi sen, sillä tämä otti minut syliin ja kantoi sänkyyn. Tämä oli jo toinen kerta kun minut raiskattiin. Olli ei saisi luulla että olisi huono poikaystävä, kun ei ollut suojellut minua. Ei se niin mennyt. Molemmilla kerroilla se oli tullut yhtäkkiä, kenenkään varoittamatta. Miten Olli olisi niistä voinut tietää. Nukahdin. Näin unta taas siitä tilanteesta, kun Ville rsiskasi minut. Se oli kauhistuttavaa. Näin koko päivän uudestaan. Mutta unessani en kyennytkään estämään Ollia, ja näin kuinka veri valui tämän ranteista. Lopuksi puukko löysi tiensä Ollin rintaan. Säpsähdin hereille. Huohitin, niinkuin olisin juuri juossut maratonin. Olli ei herännyt. Hyvä. En halunnut että Olli olisi huomenna väsynyt. Minun takiani. Minun ja tyhmien painajaisteni takia.
-----------------------------------------------------------
Sanoja:1028