So Many Things.. OllixAle FF

10.

Alen nk.

Oli keskiviikko. Kekiviikko, ultra päivä. Olin innoissani ja peloissani samaan aikaan. Ultra alkaisi kahden tunnin päästä. Olin ehtinyt itkeä jo kolme kertaa sen päivän aikana. Mutta onneksi minulla on Olli. Olli oli se, joka aina lohdutti ja oli se aikuinen. Ja minä taas olin se vauva josta Ollin täytyi huolehtia. "Mä oon ihan kamala ihminen." Sanoin. Luulin olevani yksin, mutta sitten kuulinkin kun joku astui sisään. Toivoin että se olisi Olli. Se oli. Olli käveli luokseni makuuhuoneeseen ja katsoi minua. "Mikä on?" Olli kysyi kun näki minun itkeneen. Taas. Tälläkertaa se ei johtunut kuitenkaan vauvasta. "Olli oonko mä kamala ihminen..?" Kysyin.
Olli näytti hämmästyneeltä. "Et tietenkään oo? Miten nii?" Tämä kysyi. "Nokun mä oon aina se joka pillittää ja on hermoromahuksen partaalla, ja sä joudut aina kestään sitä. Mä oon sulle vaa ihan jäätävä taakka. Muutenki oon ruma, ja muutenki ihan kamala ihminen. Mä en voi elää enää.." Sanoin Ollille. Tämä näytti surulliselta. "Aleksi kai sä tiiät että sä et oo mulle mikään iso taakka. Sä auttanu mua monissa asioissa. Luuliksä että mä lopetin viiltelynki vaa yhtäkkii. Ehei, mä lopetin sen sen jälkeen ku me alettiin seurusteleen. Sä sait mun olon nii hyväks. Ja se ei haittaa vaikka itket. Mäkin itken paljon. Sä et vaa aattele sitä niin paljona, koska sä et oo siinä ite. Me ollaan molemmat itketty ja oltu rikki monesti. Ja sä et todellakaan oo ruma. Oot maailman söpöin ihminen kenet oon ikinä nähny. Mä oikeesti rakastan sua." Olli sanoi, otti leuastani kiinni ja suuteli minua. Oloni oli vieläkin kamala. Mutta ei enään niin kamala, että ajattelisin itsemurhaa, niinkuin olin vielä vähän aikaa sitten miettinyt.

Ollin nk.

Olin aina tiennyt että Aleksi on rikki, mutta että näin pahasti? Ei. Sitä en ollut koskaan huomannut. Olimme seurustelleet vasta päälle viikon, mutta silti olin varma että Aleksi olisi se oikea. Juuri se täydellinen henkilö. Toivoin, että Aleksi ei enään ajattelisi niin itsetuhoisesti. Se harmitti minua, sillä olin itsekkin kokenut saman. Niiden ajatusten saattelemana aloitin viiltelyn kun olin 19. En halunnut että Aleksi joutuisi kokemaan sitä. "Rakas lupaathan sä, että sä et ikinä ala viiltelemään.?" Kysyin. Odotin vastausta. Mitään ei kuulunut. Aleksi oli vain hiljaa. "Yritän olla tekemättä sitä koko ajan. Aina se ei vaan haluu onnistuu.." Aleksi sano. "Mitä tarkotat?" Kysyin. Näin hämärässä kuinka pitkin Aleksin poskia valui kyyneleitä. Tämä veti hihaansa ylemmäs. Näin siellä sen mitä en olisi ikinä halunnut. "Mi-m-miks rakas.." kysyin ja katsoin tätä silmiin. " Mm" tämä sanoi, ja painautui minua vasten. Olin järkyttynyt. Aleksi ei ollut päässyt pakoon sitä kohtaloa. Ja miten helvetissä en ollut huomannut niitä ennen. Olin niin hermostunut että ilmeisesti nukahdin. Heräsin siihen että Aleksin puhelin soi. Katsoin sitä ja soittaja oli Alina. Herättelin Aleksia, jotta tämä voisi vastata. Tämä kuitenkin vain käänsi kylkeä. No,minä vastaan sitten itse. "Olli Matela." Sanoin puhelimeen. "Onko Aleksi Kaunisvesi siinä. Jos on niin sano että tulee alas pian, meidän ultra alkaa pian." Voi helvetti se ultra. "Juu minä sanon." Lopetin puhelun ja katsoin Aleksiin. "Hei rakas sun täytyis nyt herää, se ultra alkaa, ja Alina oottaa jo pihalla." Aleksi oli hetkessä pystyssä. Tämä vetäisi kengät jalkaan ja huusi minulle heipat. Ennen kuin ehdin edes sormea liikauttaa, tunsin jonkun pehmeät huulet omillani. "Enhän mä nyt ilman sua sinne voi lähtä" Aleksi sanoi. Vetäisin itsekkin kengät jalkaan.
Istuimme autossa. Minä ajoin, Aleksi istui pelkääjänpaikalla ja Alina takapenkeillä. Oli totta että Alina oli todella mukava. Sain tietää että hän oli eronnut poikaystävästään viimeviikolla jäätyään petetyksi. Häntä ei myöskään haittaa ollenkaan että minä ja Aleksi olemme yhdessä. Yleensähän exät ovat sellaisia kusipäitä jotka haluavat aina sen henkilön takaisin vaikka siinä henki menisi. Mutta Alina oli erillainen. Tämä kertoi huomanneensa, että Aleksi oli ollut enemmän miehiin päin, ennen heidän eroaan. "Mä en oo ollenkaan katkera siitä että Aleksilla on nyt joku toinen. Oon vaa onnellinen että sillä on joku noin ihana tukena." Tämä oli sanonut hieman aijemmin. Saavuimme sairaalan pihaan. Siellä oli paljon vapaita paikkoja, joten parkkeeraaminen oli helppoa. Aleksi ja Alina lähtivät. Minä halusin jäädä autoon. Olin onnellinen että Aleksista tulisi isä. Ja että äiti ei olisi kusipää.
-----------------------------------------------------------
Sanoja:675
Tässä tällänen vähän pudempi osa. Ootte ansainnu sen koska ootte vaan nii best💞