So Many Things.. OllixAle FF

19.

Nikon nk.

Istuin hiljaa vankilan penkeillä. Kyllä, olin onnistunut hankkimaan itseni vankilaan. Poliisit olivat saaneet tietää niistä monista raiskauksista, ja ahdisteluista mitä olin elämässäni tehnyt.

Kuulin kuinka huoneeni ovi avattiin. Sisään pisti blondi hiuspehko, ja perässä koko vartalo. "M-moi.." Joonas soperteli kun jäi ovelle seisomaan. "Mut käskettiin tä-tänne ku sanoin että haluun nähä sut.." edellämainittu mumisi. En ollut osannut odottaa tämän ilmestymistä.

Tuijotin näkyä. Miten tämä halusi nähdä minua vielä sen jälkeen mitä tein. Ahdistelin oman poikaystäväni parastakaveria. Halusin vain niin pahasti rynnätä halaamaan Joonasta, mutta tiesin etten saisi. Fyysinen kosketus vierailiaan ei ollut sallittua

"Mä- Miksi sä haluut nähä mua? Mähän satutin sua?" Sain viimein sanottua. "Mutta mikään ei satuta mua yhtä paljon kuin tieto siitä että sä istut vankilassa.." Joonas sanoi, ja näytti siltä että alkaisi itkeä pian.

"Eli säkö annat mulle anteeksi..?" Kysyin niin että vain poikaystäväni kuuli sen. "Niko, me molemmat annetaan anteeksi." Kuulin uuden äänen ovelta. Käänsin katseeni ovelle päin.

"Olli..?" En tajunnut. Ollinhan pitäis olla viimenen kuka mulle ikinä vois antaa anteeksi. Ollin perässä tuli vielä Aleksi, Tommi, ja Joel. Kaikki olivat nyt täällä. "Mutta mä tein niin pahasti. Mä en anna itelleni ikinä anteeksi. Olli mä oon niin pahoillani!!!" Melkein itkin. Olli käveli  luokseni, ja halasi minua. Hämmästyin, mutta muut sanoivat sen olevan luvallista.

Kaikki kävivät luonani yksitellen. Viimeisenä tuli Joonaksen vuoro. Tämä ei vain halannut minua vaan atoi minulle pusun. Halusin vain niin pahasti päästä täältä pois, ja olla taas niinkuin ennen. Olla vain, pitää treenejä, ja käydä baareissa. "Mä haluisin puhuu Nikon kans kahestaan hetken." Olli sanahti, ja muut poistuivat.

"Mä haluun että sä oot nyt rehellinen. Mitä aineita sä olit ottanu?" Olli kysyi heti kun ovi pamahti kiinni. Yritin muistella sitä aikaa. "Mä olin nii vihanen, nii kyl se kokaiinia oli." Vastasin pohdiskeltuani hetken. Olli kohotti toista kulmakarvaansa. "Ja kyl siinä oli seassa myös jotain pillereitä, pummin ne kaikki joltain ukolta." Myönsin. "No, sentään sä puhut totta. Ehkä.." Olli huokaisi.

Muut tulivat takaisn. Vaihdoimme kuulumisia, ja sain tietää Tommin tyttöystävästä, Joelin tyttöystävän kohtalosta, ja siitä että Ollin sisko oli raskaana.

Kun kello koitti seitsämän, ja vierailuaika päättyi, kaikki lähtivät koteihinsa. Jäin taas yksikseni huoneeseen. Aloin muistelemaan iltaa jolloin näin Joonaksen kaupungilla.

Takauma.

Kävelin yksikseni kaduilla. Olin tullut juuri kaupasta, ja kuuntelin musiikkia. Hyräilin musiikin tahtiin kunnes näin kaksi henkilöä toisella puolen aukiota.

En kiinnittänyt heihin mitään huomiota, kunnes katsoin hieman tarkemmin. Näin Joonaksen ja.. jonkun tytön?

Nyt, nyt meni pinna. Joonas halasi tyttöä. Vitun pettäjä. Lähdin juoksemaan pois. Törmäsin mieheen, joka näytti juuri sellaiselta huumekauppialta. Otin tämän paidasta kiinni ja paiskasin seinään.

Kun mies ei enään ollut tajuissaan, kaivelin kaikki taskut läpi. Hahaa, siellä ne olivat. Ihanat pikku pillerit. Ja toinen pussi kokaiinia. Näillä pääsisi alkuun.

30 min myöhemmin..

Olin aivan aineissa. Hoipertelin pitkin katuja ja halusin päästä nukkumaan. Kotiavaimia minulla ei ollut, ja Joonakselle en menisi vaikka maksettaisiin, Joelilla oli varmaan liikaa sydänsuruja, ja Tommista en tiennyt, ja Olli oli varmaan Aleksilla.

Suuntasin matkani kuitenkin Ollille. Tunsin yhtäkkiä jonkinlaista vetoa Ollia kohtaan. Kipittelin pitkin katuja kunnes saavuin tutun kerrostalon eteen. Kapusin portaat ylös aina kolmanteen kerrokseen, ja pimpotin.

Kun olin selittänyt asioita, Olli laittoi minut makaamaan sohvalle. Siihen taisinkin sitten nukahtaa.

Aamulla päätäni särki aivan järkyttävästi. Kaivelin taskujani ja vetäisin muutaman pillerin sisuksiini. Lähdon etsimään särkylääkettä.

"Sähän oot aikasten hereillä" kuulin keittiön ovelta. "Joo.." vastasin. Olin lennellyt omissa maailmoissani jo jonkinaikaa. "Mikä on?" Olli kysyi ja käveli lähemmäs. "Mä jäin petetyks.. mun poikaystävältä.." sopersin. "Kenen kaa sä olit?" Olli jatkoi ja tuli nyt halaamaan minua. "Joonaksen.." vastasin vain juuri ja juuri kuuluvalla äänellä. "Mitä?! Mut-" Olli aloitti kunnes hetken mielijohteesta suutelin tätä. "Mitä vittuu Niko mä oon varattu!"

Nykyhetki.

Tuosta eteenpäin en edes halunnut muistaa. No, entäpä se ilta kun olin poliisiasemalla. Uhh, sitäkään ei ole kiva muistella.

Takauma.

Istuskelin punaisella penkillä poliisilaitoksella. "Mitä siis tapahtui" toinen poliiseista kysyi. "No, ööh.. mä ahdistelin mun poikaystävän parastakaveria. Ja kyllä, olin aineissa, pummituissa, ja siksi." Totesin pokkana poliisille.

Ei varmaan olisi kannattanut urppia niille läskeille donitsihirmuille mutta minkäs minä sille voin että olen tälläinen vittuileva apina aina huumeiden jälkeen.

Minut lähetettiin johonkin huoneeseen, ja siellä huomasin tuolin. Istahdin sille. Se narahti, ja minä nauroin. Huusin poliisille ovella että "hei pulla! Tää tuoli narisee! Kuka tälle on runkannu ku ei enään mun painoo kestä?!" Poliisi vain näytti minulle keskaria ja kääntyi selkä minuun.

"Onko sulla ponnaria lainaan? Haluis nää heinät kii.!" Huusin poliisille, joka näytti keskariaan uusiksi. Siitä sitten alkoikin minun vittuiluni poliisille. Hyvä Niko, ei enään paremmin voinut mennä. 

Nykyhetki.

Naurahdin sille kuinka typerä olin ollut. Olin saanut viikon lisäaikaa linnaan, koska olin kuulemma ollut niin typerä, ja sanonut rumasti virkavallalle. No en väitä vastaan.

Ei tämä minun huoneenikaan kummoinen ole. Valkoiset seinät, nojatuoli, ja joku vanha paskainen radio josta kuulee vain säätiedot.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Sanoja:789
MENKÄÄ LUKEMAAN SE MUN TOINEN OSA TÄSTÄ KIRJASTA KUN MUN WATTPAD EI ANNA MUN KIRJOTTAA TÄTÄ ENÄÄ!!! Se on "so many things #2" ootte ihania<3