~Niko~
Hetken päästä äitini tulee avaamaan ja halaa minua. "Kukas tämä onnekas mies onkaan?" Hän kysyy katsoen Joonasta. "Mä oon Joonas" Joonas vastaa. "Onnea teille, isäsi lähti kalastamaan sen pitää saada ajatukset muualle." Äiti sanoo ja lähtee keittiöön tekemään ruokaa. "Mä näytän sulle mun huoneen." Sanon Joonakselle joka kävelee perässäni.
~Joonas~
Kävelen Nikon perässä tämän huoneeseen. Siitä tulee mieleen lapsuus, huone on melkein samanlainen kuin minun. "Vau.. tää on hieno" sanon. "Kiitos, perus teini pojan huone" Niko naurahtaa ja menee istumaan sängylle. Istun Nikon viereen, hän ottaa minut halaukseen. Yhtäkkiä minulle tulee paha olo, entä jos en riitä, entä jos en ole se oikea Nikolle. Minä olen syy siihen että Nikon isä on vihainen. Se tuntuu pahalta. Kyynel vierähtää poskelleni. "Hei mikä tuli" Niko kysyy. "Entä jos en oo tarpeeks hyvä? Sun isä on vihanen mun takia..." Vastaan itkun seasta. "Älä noin ajattele! Sä oot just täydellinen, mä rakastan sua." Niko sanoo. Se helpottaa. Niko pussaa minua poskelle ja nostaa minut seisomaan. "Mennään syömään" hän sanoo. Nyökkään ja kävelen Nikon perässä. Ruuan jälkeen menemme takaisin Nikon huoneeseen.
~Niko~
Oveltani kuuluu koputus, avaan oven. Siellä on isä, minua jännittää mitä hän aikoo sanoa. "Anteeks, en olis saanut puuttua teidän asioihin, pääasia että teet Nikon onnelliseksi" isä sanoo katsoen Joonasta. Joonas näyttää siltä ettei tiedä mitä pitäisi sanoa. "Ei se mitään, jatkossa muistat sitten." Autan häntä. Joonas nyökyttelee päätään. "Mä jätän teijät nyt rauhaan, heippa" isä sanoo. Heilautan hänelle kättäni. "Ainaki se tajus mitä teki väärin." Sanon Joonakselle. "Hyvä niin, en haluu että se on vihanen mulle.." Joonas vastaa alakuloisesti. Tiedän että nyt hän kaipaa lohdutusta. "Ei oo mitään hätää, kaikki on nyt hyvin" sanon
~Joonas~
Halaan Nikoa pitkään, niin kauan että paha olo lähtee pois. Olen helpottunut kun Nikon isä ymmärsi virheensä.
--
Sanoja: 291
Tässä toinen luku <3
