Yksinäiset (Snape x reader)

9 - Opettajan lellikki

SISÄLTÖVAROITUS - tässä luvussa puhutaan seksistä (huom. puhutaan, ei tehdä mitään), eli jos koet aiheen epämukavaksi, jätä luvun loppu lukematta. Uusille lukijoille ja muillekin muistutuksena, että tarinan päähenkilö on taikamaailman lakien mukaan täysi-ikäinen, eli mitään laitonta ei sen puoleen tapahdu.

Maanantaiaamu alkoi tavalliseen tapaan taikajuomatunnilla. Suurin osa luokkatovereistani olisi varmasti ollut mieluummin missä tahansa muualla, mutta minua Kalkaroksen tunnit eivät haitanneet enää ollenkaan. Olin saanut häneltä tukiopetusta jo kuukauden ajan ja opintomenestykseni oli parantunut sen ansiosta huomattavasti.

"Tänään keitämme rauhanjuomaa", Kalkaros avasi tunnin. "Teidän pitäisi jo osata tämä, koska opetin sen teille toissa vuonna. Uskon, että kertaus on kuitenkin paikallaan, sillä S.U.P.E.R-tutkinnot lähestyvät, ja tulette tarvitsemaan kyseistä juomaa. Ohjeet löydätte taululta."

Voi ei, minä ajattelin. Olin keitellyt rauhanjuomaa aiemmin samana vuonna luvatta ja jäänyt siitä kiinni. Kalkaros ei ollut suuttunut minulle. Päinvastoin, hän oli ymmärtäväinen. Silti minua hävetti, kun ajattelinkin koko kohtausta. Minä kun en osannut silloin keittää mokomaa juomaa, vaikka olen korpinkynsi. Enkä osannut vieläkään.

Seurasin tarkasti ohjeita, mutta kovasta yrityksestä huolimatta huomasin pian tehneeni jotain väärin. Liemen olisi kuulunut siinä vaiheessa olla liilaa, mutta omani oli vaaleanpunaista. Vilkaisin vaivihkaa vierustoverini lientä, joka oli parhaillaan vaihtamassa väriä liilaksi. Yritin miettiä, mikä oli mennyt vikaan, kun yhtäkkiä huomasin Kalkaroksen seisovan vieressäni.

"Olet nyt kohdassa neljä", hän sanoi hiljaa. "Seuraavaksi sinun täytyy lisätä juomaasi jouluruusu-uutetta, kunnes se muuttuu turkoosiksi, mutta sammuta tuli hetkeksi, ettet hauduta sitä liikaa. Kun olet saanut jouluruusun lisättyä, jatkat hauduttamalla lientä, kunnes sen väri vaihtuu liilaksi."

"Okei, kiitos professori", minä vastasin nolona ja ryhdyin saman tien toimeen. Lopulta onnistuin kuin onnistuinkin keittämään rauhanjuoman oikein. Hieman ennen tunnin päättymistä liemeni oli nimittäin muuttunut turkoosiksi, ja sen pinnalla häilyi hopeista höyryä, aivan niin kuin pitikin.

"Tuokaa lieminäytteenne minun pöydälleni", Kalkaros komensi.

Saatuaan koko luokan työt eteensä, hän syventyi tutkailemaan niitä mietteliäänä. Luokka siivosi jälkiään ja vilkuili hermostuneena opettajanpöydän suuntaan. Tunti ei ollut vielä päättynyt, mutta koska Kalkaros ryhtyi analysoimaan liemiä jo nyt, luvassa oli taatusti jotain epämiellyttävää. Hän oli varmasti aikeissa nöyryyttää jotakuta, kuten tavallista. Minä puristin käsiä nyrkkiin pöydän alla. Älä vaan sano minusta mitään, älä vaan-

"Korpinkynsi onnistui tänään erinomaisesti", Kalkaros sanoi yllättäen. "Siitä hyvästä saatte kymmenen pistettä jokaista onnistunutta lientä kohden."

Korpinkynnet puhkesivat hurraa-huutoihin. Kalkaros ei koskaan ollut erityisen hanakka antamaan pisteitä muille kuin omalle tuvalleen, joten kaikki yllättyivät aika tavalla, kun hän tekikin niin. Rohkelikot, joiden kanssa liemituntimme oli, eivät tykänneet.

"Mutta professori", joku rohkelikoista sanoi ja viittasi samalla kiivaasti. "Sinä et voi antaa l/n:lle pisteitä, koska sinä autoit häntä!"

"Brown, minä olen professori ja näin ollen minä päätän, kuinka paljon pisteitä minä annan ja kenelle", Kalkaros sanoi vaarallisen pehmeästi. "Mutta sinä, nuori mies. Olisit ollut hiljaa. Sinun nenäkkyytesi maksaa Rohkelikolle kaksikymmentä pistettä."

Rohkelikot huudahtelivat kiukkuisesti.

"Epäreilua", Brown ärähti.

"Ei lainkaan. Minun tehtäväni on opettaa, ja opetin juuri neiti l/n:lle kuinka rauhanjuoma valmistetaan, ja sinulle, Brown, minä opetin, ettei sinun kannata puuttua minun tapaani opettaa. Ja nyt, alkakaa painua!"