run away | finnish

addiktio?

Ellen pov
Aleksikin oli tullut nyt parvekkeelle ja kysyi minulta yhtä tupakkaa. En edes tiennyt että tämä polttaa, mutta aloin kuitenkin ottamaan askistani yhtä. Ojensin tupakan ja sytkärin Aleksille. Hän tuli viereiselleni tuolille istumaan ja sytytti tupakkansa. Hän laski valkoisen sytkärini pöydälle. Sitten me vain olimme siinä ja poltimme tupakkaa. Juuri sopiva sääkin, nimittäin aurinko on juuri nousemassa.

"Onks tää sulle niinkun addiktio?" Aleksi kysyy ilmeisesti viitaten polttamiseeni.

En edes itse tiedä vastausta tuohon kysymykseen, joten päädyn vain kohauttamaan olkapäitäni hänelle. Aleksi nyökkää.
-
Tumppaan tupakkani ja pistän sen tuhkakuppiin. Aleksi tekee samoin, ja kävelemme sitten yhdessä sisälle takaisin.

Menimme syömään aamupalaa, sillä kumpikaan ei olisi jaksanut enää nukkua. Kerkesimme kylläkin nukkua vain pari tuntia mutta mikäs siinä.

Voitelen itselleni kaksi leipää, jonka jälkeen menin istumaan tuolille.

"Otatko kahvia?" Aleksi kysyy kaataessaan kahvia omaan muniinksa.

"Voin ottaa." Sanon.

Aleksi tuo eteeni mustan kahvikupin jossa on kahvia.

"Voitko näyttää mulle kuvan siitä Ollista?" Kysyn.

Aleksi nyökkää ja alkaa etsiä puhelimeltaan kuvaa. "siinä." Aleksi sanoo ojentaen puhelimensa eteeni.

"Onhan se kyllä aika komee." Virnistän Aleksille. Hänen poskilleen nousee pieni puna.

"Niin on." Hän sanoo ujosti.

"Kerro sille."

"Ai mitä? En mä voi!"

"Miks et muka voi?"

"Se ei vois ikinä tykätä musta. Ja se on sitäpaitsi mua vanhempi. "

"Niin on Nikokin mua vanhempi."

"No kai mä sit kerron. Mut en vielä."

"Hyvä."
-
"Mä taidan lähtee nyt kotiin päin kun kello on jo 8." Ilmoitan kävellessäni eteiseen.

Aleksi kävelee eteiseen myös. "Okei. Oo sit varovainen."

"Joo." Käyn vielä halaamassa poikaa, kunnes avaan oven ja lähden kävelemään rappusia alas.

Päästyäni ulos rakennuksesta avaan tupakka askini. Otan sieltä yhden. Yritän kaivella taskujani mutten löydä kuitenkaan sytkäriäni. Voi vittu. Se jäi sinne parvekkeen pöydälle. Avaan puhelimeni ja etsin Aleksin numeron. Puhelin piippaa pari kertaa ennen kun Aleksi vastaa.

A:moi. Jäiks jotain?

"Mun sytkäri. Se jäi sinne parvekkeen pöydälle."

A:joo. Mä tuon sen sulle.

"Joo kiitti."

Lopetan puhelun. Joudun odottamaan vain hetken kunnes nään jo tuon blondin pojan tulevan rapusta sytkäri kädessään. Hän avaa oven ja ojentaa sen minulle. Kiitän tätä ja sanon heipat. Lähden kävelemään pihasta eteen päin. Hetken päästä muistan kuitenkin mitä olin tekemässä ennen kun Aleksi toi sytkärin. Nostin tupakan huulilleni ja sytytin sen. Hengitin tuota erittäin koukuttavaa mutta myös hyvin epäterveellistä syöpä käärylettä keuhkoihini.
-
Olin vihdoin päässyt kotipihaani. Matka ei kylläkään kestänyt kun 10 minuuttia. Tumppasin tupakan kuistille ja rupesin etsimään avaimiani. Löydän ne reppuni etutaskusta ja alan avaamaan ovea. Saatuani oven auki potkin kengät minne sattuu. Nään äidin seisomassa keittiössä vihaisen näköisenä.

"Missäs neiti on ollu?" Hän sanoo erittäin vihaisella äänellä.

"Olin kaverin luona yötä." Sanon turhautuneena.

"Ja oliko lupa?" Äiti korottaa jo ääntään.

"Anteeks." Sanon pahoittelevasti.

Kävelen portaat ylös ja menen äkkiä huoneeseeni. Paukautan oveni kiinni. Kuulen äitini huutavan jotain mutten jaksa miettiä sitä. Kaivan vaatekaapistani parit vaatteet jotka tungen reppuuni. Otan vielä laturin ja lompakon reppuun mukaan.

Avaan ikkunan ja pistän jalkani siitä ulos niin että istun siinä. Katson ympärilleni ja huomaan vieressäni tikkaat. Lähden kapuamaan niistä alas. Nyt voin lähteä. Tää paska saa jäädä nyt taakse.
• • •
Toka luku lol
Sanoja:496