run away | finnish

uudet kuviot

Ellen pov
Eli Joel siis tulee kohta tänne. Kiva saada ees jotain seuraa. Enkä oo ees nähny Joelii hetkeen. Kuinkakohan kauan siitä ees on ku näin sen viimeks? Ainiin joo se kävi mun 14v synttäreillä. Ollaan kyllä välillä juteltu snäpissä ja silleen myös.
-
Oveeni koputetaan. Vihdoin se tuli. Kiiruhdan avaamaan oven, ja sen takana seisoo kukapa muukaan kun Joel. Hän halaa minua heti kun saan oven auki.

"Älä enää ikinä sano että voisit vaikka tappaa ittes."

"Entä jos se tapahtuu ja sit en oo kertonu sulle siitä." Aloin nyt jo itsekin itkeä.

"Niin ei tuu tapahtuun. Mä lupaan." Hän halasi minua edelleen.

Sitten kuulin puhelimeni soivan. Irtauduin halusta ja otin puhelimen taskustani. Se on Nean äiti. Miksi hän minulle soittaa.
-
Joel pov
Ellenille soitettiin, en kuitenkaan nähnyt kuka soittaja oli. Hän käveli toiseen huoneeseen puhumaan puhumaan. Ehkä se sit kertoo jos se oli jotain tosi tärkeetä.

Ellen pov
Lopetettuani puhelun muserruin täysin. Aloin itkeä hysteerisesti keittiön lattialla. Pian tunnen kädet ympärilläni, se oli Joel. Hän taisi kuulla että itken.

"Onko kaikki hyvin?" Hän kysyy varovasti.

"Ei. Ei ole." Saan sanotuksi itkun seasta.

"Kuka se oli kuka soitti?" Hän kysyi.

"S-se... Se oli... Nean äiti." Kerron edelleen hyvin järkyttyneenä ja itkuisena.

"Mitä se sano?" Hän kysyi ihanan rauhoittavalla äänellä.

"N-Nea... Se oli joutunu... A-auto... Onnettomuuteen."

"Selviskö se?" Hän kysyi todella varovaisesti.

"Sitä yritetään v-vielä elvyttää. Se e-ei l-luul-tavasti selviä." Nuo sanat sanottuani en enää pystynyt sanomaan mitään.

Joel sanoi jotain mutten huomioinut sitä. En vain pystynyt. Paras kaverini luultavasti kuolisi.
-
Olin itkenyt Joelin halauksessa jo varmaan tunnin. Hän kuitenkin jaksoi olla koko ajan tukenani. Hän osaa kyllä sitten olla ihana.

"Kiitos." Sanon hänelle.

"Mä oon aina sun tukena." Hän sanoi. "haluutko et soitan Nean äidille ja kysyn selviskö Nea?"

Nyökkään. Sanoja ei vain tullut suustani.

Hän lähti toiseen huoneeseen puhumaan puhelua.

Entä jos Nea ei selvinnyt? Sen jälkeen Joelin lupaus olisi ollut vain valhe kaikkien niiden muiden valheiden joukossa. En voisi elää ilman häntä. Tää on mun syytä! Jos en ois karannu kotoo ei oltais keksitty sitä sugar daddy hommaa, ja en ois sit muuttanu tänne jonka takia Nea oli mennyt siihen junaan. Junaan johon tuli vikaa. Juna joka liusui junarataa pitkin ilmiliekeissä. Juna jonka sisällä Nea oli. Vittu mä vihaan itteeni!
-
Joel kävelee takaisin keittiöön. Katson häntä kysyvällä ilmeellä. Hän vain pudistaa päätään, ja tulee halaamaan minua.

"Mä oon pahoillani." Hänen äänestään voi erottaa surun.

Neahan oli hänellekin tärkeä. Käytiin pienenä yhessä aina uimassa. Vietettiin paljon aikaa meillä, ja pelattiin sitä vitun aliasta.
-
2 päivän päästä
Matkustaisimme tänään Ouluun. Huomenna nimittäin on Nean hautajaiset. Nean vanhemmatkin ovat tulleet tätä varten takaisin Ouluun. Ei tämä näin todelliselta tuntunut aiemmin. Aiemmin olin ollut vain järkyttynyt. Nyt olen vain tajunnut etten näkisi häntä enää ikinä. Kyynel tulva virtaa silmistäni. En vain voi sille mitään. En voi mitään sille että Nea on minulle kaikki kaikessa. En olisi elossa ilman häntä. Hän on liiankin monta kertaa tullut sille samalle sillalle tuekseni. Ilman häntä olisin hypännyt siltä sillalta alas.

Joel huomaa kyyneleeni ja halaa minua. "sun pitää päästää irti."

"Mä en pysty."

"Mä tiedän, mut nyt on pakko. Nea on poissa eikä me voida tehdä asialle mitään. Niin se vaan on."

"Mä tiedän. Mut en vaan pysty. Se pelasti mut monta kertaa kuolemalta, ja nyt mä en ollu siellä pelastamassa sitä."

"Älä mieti noin."
• • •
Sanoja:555