Niko pov
Oon oikeesti aika sekasin tunteistani tällä hetkellä. Tykkään Joonaksesta, mutta tykkään myös Ellenistä. Ellen kuitenkin sanoi että pärjäisi yksinkin, ja että minun pitäisi kertoa tunteistani Joonasta kohtaa. En kuitenkaan usko ettei se haittaisi Elleniä. En tiedä mitä tekisin. Ehkä mun täytyy kertoa Joonakselle.
-
Joonas pov
Kuulen ovikellon soivan. Kukakohan se on? Kävelen ovelle. Sen takana on Niko. Miksi hän täällä on?"Mitä sä täällä?" Kysyn tältä. Hän näyttää hermostuneena.
"Onks täällä muita?"
"Ei"
"Voinko tulla sisälle?"
"Tottakai voit."
Onkohan hänellä jotain tärkeetä asiaa? Noh se nähään kohta. Kävelimme olohuoneen sohvalle istumaan. Katsoin häntä silmiin ja hän omiani. Tekisi mieli suudella tätä. Eikun mitä?! Ei ei ei Joonas ei. Et oo kyllä tekemässä sitä.
"Mun pitäis kertoo sulle yks juttu..." Hän sanoi katsoen silmiini.
-
Ellen pov
Olin päässyt jo kotiin. Tuntuu kuin aikaa olisi kulunut ikuisuus. Ehkä se onkin niin. No en tiedä, mutta nyt kyllä haluaisin tehdä edes jotain järkevää. Voisin mennä vaikka kävelylle. En ollut vielä onneksi kerennyt ottaa kenkiä pois, joten menen vain suoraan ulos.
-
Olen kävellyt jo ehkä tunnin. Olen siis tällä hetkellä satamassa. Mitenköhän mun koulun kaa nyt sit menee ku asun Helsingissä. Ehkä lopetan vain koulun ja en tee mitään.Nikon pov
(Tunti aiemmin)
"Mun pitäis kertoo sulle yks juttu..." Sanon hänelle. Nyt sitä mennään."Mitä sun pitäis kertoo?" Hän kysyy hymyillen.
"Ömm... Ei mitään. Mulla ei ookkaan asiaa." Nousen sohvalta, ja kerkeän ottaa pari askelta ennen kun hän ottaa ranteestani kiinni, eikä päästä minua menemään.
"Kyllä sulla jotain oli."
"No joo, mut ei enää mitään."
"Eikö?" Hän nousee ylös, ja tulee ihan lähelle minua. Hän ottaa lantiostani kiinni ja painaa otsamme yhteen. "kerkeskö sun tunteet mennä jo, jos ei ookkaan enää asiaa?"
"Mistä sä tiesit?" Kysyn tältä. Hän pistää sormensa huulilleni, osoittaakseen etten saisi puhua. Sitten hän painaa huulensa omilleni.
-
Joonaksen äiti pov
Ajan autoni pihaamme. Nousen autosta, ja kävelen ovelle. Avaan oven hiljaa, koska haluan yllättää Joonaksen. En ole nimittäin ollut kotona nyt hetkeen. Huomaan eteisen lattialla vieraat kengät. Kukakohan täällä on? Noh kai mä sen kohta sit nään. Kävelen olohuoneeseen, ja ensimmäinen asia minkä nään on poikani suutelemassa toista poikaa. Kuka tuo toinen on? Ja missä vaiheessa pojastani tuli homo? Mitä täällä edes tapahtuu?"Joonas?"
Joonas kääntää päänsä minuun kohti, ja jää tuijottamaan minua. Toinenkin poika kääntää päänsä minuun päin. Nyt tunnistan hänet. Hän on Niko.
"Mä en tienny et sä oot kiinnostunu pojista." Sanon Joonakselle.
"Ootko vihanen?" Hän kysyy varovasti.
"En tietenkään ole." Kävelen halaamaan häntä. "Se on mulle ok että tykkäät pojista. Saat tykätä ihan kenestä vaan. Hyväksyn sut aina."
"Kiitti äiti." Hän sanoi. Huomasin tämän hymyilevän.
"Oispa mullakin noin ihana äiti." Kuulen Nikon sanovan hieman surullisena luuloisena. Käännyimme molemmat Joonaksen kanssa katsomaan tätä.
"Eikö sun äiti hyväksy sua?" Joonas kysyy. Niko pudistaa päätään.
Niko pov
Tunnen Joonaksen kädet ympärilläni. Halaan tätä tiukasti takaisin. Kyyneleet tulevat silmistäni vanana kastellen nyt hänen paidan rinnuksen. Toivottavasti tätä ei haittaa kauheasti."Mä en haluu olla sellanen mitä se musta haluaa. Haluun olla sun kaa." Sanon itkien edelleen.
"Shh shh. Sä saat olla mun kanssa. Ei hätää. Nyt sun pitää vaan rauhottua. Saat jäädä tänne yöks jos haluut." Hän sanoo rauhotellen minua.
"Kiitos Joonas."
"Tottakai sä saat olla täällä." "Haluutko mennä jo nukkumaan vai haluutko vielä tehä jotain?" Joonas kysyy irrottautuen halista.
Pyyhin kyyneleeni hihallani. "Haluun nukkumaan." Sanon.
"No mut hei pojat, pärjäätteks te nyt täällä keskenänne tän yön, jos mä meen töihin?" Joonaksen äiti kysyy. Nyökkäämme tälle.
Joonaksen äidin lähdettyä menimme yläkertaan Joonaksen huoneeseen. Menemme tämän sängylle makaamaan vierekkäin.
"Nikoo" Joonas kääntyy päälleni makaamaan.
"No?" Kysyn hymyillen tältä.
"Mulla on tylsää, ja mä tarviin huomioo." Hän sanoo kuin pikkulapsi.
"No mäpäs annan sulle huomiota."
-
• • •
Sanoja:603
Sori et kesti näin kauan.
KAMU SEDANG MEMBACA
run away | finnish
Fiksi RemajaEn jaksa kirjottaa tähän mitään lol Tw Alkoholi ja päihteet Kiroilu K-18 kohtauksia Itsetuhoisuus