ekaks anteeks tästä ehkä tulee itkuluku:D joo seuraava on jotaa söpöö:)
Olli:
Katsoin jotain ohjelmaa joka pyöri telkkarista. Se oli aika tylsä mutta ei minulla muutakaan tekemistä ollut.
Nostin puhelimen sohvalta ja avasin sen. Joonakselta on tullut viesti. Parhaalta kaveriltani.
Avaan viestin missä lukee.
"tuu tänne jooko"
Viesti on laitettu 20 minuuttia sitten. Eivittu. Viesti ei todellakaan ole normaalia Joonakselta. Nousin ylös, juoksi eteiseen ja puin takin ja kengät nopeasti.
nappasin puhelimeni ja auton avaimet. Juoksin portaat alas ja siitä autolle. Hyppään autoon ja käynnistän sen.
Ajoin varmasti ylinopeutta mutta nyt on aivan sama. Minua itketti ja pelotti. Jos Joonas oli tehnyt jotain itselleen.
--
Pääsen Joonaksen kotipihaan ja juoksen samantien tämän asunnon ovelle. Koputan ja pimpotan mutta ei mitään. Huolestun entisestään.
Kaivan nopeasti vara-avaimet ja avaan oven tärisevillä käsillä.
Avaan oven ja astun sisälle. Kämpässä tuoksui alkoholi.
Juoksin kaikki huoneet läpi ja menin viimeisenä makkariin.
Meinasin pyörtyä sillä näin Joonaksen makaamassa lattialla. Hänen vieressään oli viinapullo ja lääkkeitä.
Menin Joonaksen luo ja testasin hengityksen. Ei mitään.
Panikoin hetken mutta soitin 112.
Selitin tilanteen ja he sanoivat että apua on tulossa. Aloin elvyttää.
Yritin kaikkeni mutta ei mitään.
Huusin Joonaksen rintakehää vasten.
En voinut menettää häntä.
Kesken huutoni oveen koputetaan.
Juoksen avaamaan sen ja sisälle astuu enshoitajia ja kaksi poliisia.
--
Olin soittanut Aleksin tänne kanssani sillä en olisi pärjännyt yksin.
Nyt istuimme sohvalla. Poliisit kyselivät meiltä kaikkea mahdollista liittyen Joonakseen. Olin suurimmaksi osaksi vain hiljaa. Halusin vain tietää selviääkö Joonas.
Näen pian yhden ensihoitajan tulevan makkarissa ulos.
"valitettavasti hän on kuollut. Yritimme kaikkemme" hän sanoo.
Katson tätä silmät suurina. Ei se voinut olla mahdollista.
Aloin itkemään ja huutamaan samaan aikaan. Olin vihainen. Varsinkin itselleni. Olisin voinut auttaa Joonasta jos olisin nähnyt viestin aikaisemmin.
Heitin sohvatyynyn päin ikkunaa.
Huusin ja pian tunsin Aleksin kädet ympärilläni. Hänkin itki.
Huusin tämän rintakehää vasten.
Olin siinä kauan ja Aleksi se vain jaksoi rauhoitella minua.
Pian kämpässä oli enään poliisit.
"otamme osaa tähän. Meillä ei ole muuta enään joten yrittäkää pärjäillä" Poliisi sanoi ja taputti meitä olkapäille.
1kk myöhemmin
Seisoin Joonaksen haudan edessä.
Hautajaisista oli noin 2 viikkoa.
En vieläkään käsittänyt että Joonas oli poissa. Porukan ilopilleri vaikka oikeasti hänelläkin oli omat ongelmansa.
Olin puhunut Joonakselle kaikesta mitä on tapahtunut. Esimerkiksi siitä että miten fanit suhtautuivat tähän.
Se oli hirveää lukea niitä kommentteja ja on vieläkin hirveää lukea. Olen käynyt tässä Joonaksen vanhemmillakin puhumassa tästä.
Olen tosiaan jutellut tässä nyt noin 2 tuntia kaikesta. Varmasti ohikulkijoiden mielestä hullua. Minun mielestä ei. Vaikka Joonas ei vastaakaan minulle hän varmasti kuuntelee.
Kaivoin sytkärin taskusta ja sytytin haudalla olevan kynttilän.
Pyyhin kyyneleeni ja sanoin normaalisti heipat Joonakselle ja kävelin murtuneena autolle.
_______________
Sanoja: 456
en oo tyytyväinen mutta kertokaa jotaa niiku shippei joo ja sit et mitä vois tapahtuu mut en kirjota smuttii sitte.
