Isänsä tytär |Blind Channel |

8.Silvialla ei ole kaikki ok.

⚠️Varoitan jo nyt että tässä jaksossa sisältää hämmennystä ja oksentelua. En suosittele lukemaan jos olet herkkä oksentelulle⚠️
__________________

Silvian pov:
En voinut uskoa mitä testi näytti otin testin mukaani ja sanoin tästä mummulle ja vaarille. He olivat onnellisia puolestani. Ja ymmärsin mikä taakka minua odottaa, mitä jos isä ei hyväksy tätä,jos jätkät ei auta. Kaikki huoli jää nyt pois. Vaarini kysyy minulta " eikös sun pitäis kertoo isälles tosta?" "Mä kerron huomenna" vastasin. Vihdoin ja viimein pääsin nukkumaan. Tämä päivä oli ollut rankka eniten minulle. Tein iltapesut sun muut iltatoimet. Ja menin vierashuoneeseen nukkumaan. Halusin niin pian kertomaan isälleni ja muulle bändille tämän uutisen. Mutta nyt yritän nukkua.

Yöllä kumminkin herään siihen että oksennan. Juoksen vessan pöntölle ja oksennan. Hiukseni ovat kiinni joten hiusten pitelijää ei tarvita. Kun oksentelu oli ohi menin takaisin nukkumaan.

kun heräsin kello oli 15.47 yhtäkkiä vierashuoneeseen tulee mummuni ja ilmoittaa "isäsi tuli muiden bändin poikien kanssa. Nouse jo ylös ja mene syömään" "selvä kiitos mummu" vastasin ja pakkasin tavarat. Puin myös päälleni vaatteet eli mustat lökähousut ja mustan hupparin. Kun menin olohuoneeseen näin pojat ja isäni olohuoneessa juomassa kahvia ja katsomassa tv:tä. "Huomenta päivää😂" Joel sanoo minulle. "Iltapäivää vaa vittu sullekki" vastasin koska olin niin vösynyt viimeyöstä. "Silvia onks sul kaikki ok?" Isäni kysyy kun istun syömään. "On kuinka niin?" Vastasin. "näytät siltä että oot oksentanu" Niko sanoo. "Aijaa" en halunnut kertoa vielä uutista kunnes vaarini kysyy "Silvia pitäiskö kertoa nyt?" "AI MIKÄ?!" Isä nousi pelästyneenä ja järkyttyneenä. "Mä kerron matkalla" vastasin helpottuneena.

Kun olin syönyt ja saanut asiat valmiiks sanoin kiitokset ja lähdimme kotia kohti. Matkalla ajattelin että nyt kerron ja niin teenkin. Istun Joonaksen ja Ollin välissä. "Hmm mun pitäis kertoo teille yks asia" aloitin "Kerro pois" Niko sanoo takaani. "No siis mä...." Lauseeni keskeytyy kun huudan "PYSÄYTTÄKÄÄ AUTO!" , auto pysähtyy ja ryömin pikaisesti Ollin yli. Menen kontilleni ja oksennan. Kuulen kuinka kaikki paitsi Tommi ovat huolissaan. Koska Tommi taitaa arvata mikä minulla on.
"Silvia mikä tuli?!" Kysyi Olli pidellen hiuksiani. "Mä oon..." aloitin kunnes romahdan maahan makaamaan mahakipuni takia. "Silvia mikä on?" Joel kysyy huolissaan."Mahaan sattuu ja huono-olo" Tommi tuijottaa minua sillä ilmeellä että tietää asian. "Tommi?" Isäni kysyy "ni?" Tommi vastaa hänelle kun kaikki kuusi tuijottaa minua joka makaa maassa. "Tiiäks sä mikä Silvialla on?" Isäni kysyy vakavissaan. "Taidan tietää" "kerro mikä mun tytärtä vaivaa" isäni kysyy "Silvia taitaa olla...." Keskeytän Tommin huutamalla "OON RASKAANA TIEDÄN!" Kaikki alkaa tuijottamaan minua ja tästä se vasta lähtee. "Että mitä että?!" Isä kysyy "niin susta tulee tän vauvan pappa" vastasin ylpeänä ja rohkeana. "mut Silvia.." isä ehtii sanoa mutta keskeytän. "Tommi ties jo että haluan lapsen. Tuo jätkä tietää vittu kaiken. Ja Tommi lupas että autatte mua jos pidän tän lapsen! Jos ette nii sit laitan tän adoptioo!" Huudan kaikille. "Mennään nyt autoon nii päästään ennen kahtatoista yöllä kotio" tommi vastaa ja menemme autoon. Tämä matkan keskustelu tulee olemaan viiitunn pitkä. Mutta toivottavasti kaikki tulee olemaan hyvin. Ehkä.

___________________
En halunnu pitää teitä enää jännityksessä ku ei ollu tekemistä nii aloin kirjottaa tätä. No tässä lopputulos ja ens jakso tulee olemaan myös sillain että siinä saatellaan oksentaa. Varoitin jo etukäteen. Mutta nyt. Kiitos kun luit tämän osan. Käy lukemassa mun toista kirjaa nimeltä Joel hokkaxWilhelmiina Hokka. Siinä kaksi sisarusta löytää toisensa sattumalta. Käykää lukees.