Bad Idea || oleksi

2.

Joonaksen pov

Istun sohvalla, meidän treeniksellä. Niko, Tommi ja Joelkin on täällä. Meillä on jo alkaneet treenit, mutta Aleksia tai Ollia ei näy missään. Ymmärrän toki, koska Olli nyt on aikamoinen unikeko. Yhtäkkiä ulkoovi avautuu ja sisälle astelevat juuri nämä kaksi. "Moi", Olli sanoo ja istuu viereeni. "Moi", sanon takaisin ja alan rämpyttelemään jotain kitarallani.

Joelin pov.

Käännyn, ja samassa törmään Aleksiin. Hän kaatuu lattialle, samoinkuin minun mukini. Vittu. "Ai, sori... Anteeks", Aleksi pahoittelee peloissaan. Huokaisen. "Äh, ei se mitään, siivotaan nyt tää", sanon ja otan rikkalapion. Aleksi alkaa keräilemään isoinpia palasia lattilalta. Minäkin nousen ottamaan maasta sellaisen, ja kun kohotan kasvoni, Aleksi on melkein niissä kiinni. Hän punastuu ja  katsoo takaisin maahan. Minä vaan naurahdan.

Aleksin pov.

Menen vessaan, ja samantien istun lattialle itkemään. Täytyy kyllä tosiaan olla hiljaa, ettei kukaan kuule minua. Alan kaivella laatikoita. Täytyy löytää jotain terävää. Kas tässä. Kynsisakset. Ne ei kyllä ole kauhean terävät, mutta saa kelvata. Painan sakset ranteeseeni ja teen viillon. Oh. Tuntuu ihanalta. Tai siis sattuu, mutta haluan kärsiä mielummin näin kuin henkisesti. Joku koputtaa oveen. "Aleksi? Oot ollu siellä aika kauan, onks kaikki okei?", kuulen Ollin äänen. "On kaikki on vallan mainiosti!", huudahdan yrittäen kuulostaa iloiselta, mutta ääneni murtuu. Alan itkemään uudestaan. "Ei ole", itken. "Saanko tulla?", Olli kysyy varovasti oven takaa. Nyökkään, vaikka sitä hän ei nää ja menen avaamaan oven. Olli tulee sisälle, laittaa oven uudestaan kiinni ja lukkoon. Sitten hän istuu vastapäätäni. "Aleksi", hän aloittaa, "mitä tää on". Vedän syvään henkeä. Näytän hänelle rannettani, saksia ja veri läikköjä lattialla. Hän huokaisee. Sitten tunnen sormet leuan allani, jotka nostavat pääni ylös. "Aleksi. Muista et mulle saat aina puhua. Oot täydellinen. Älä tee itteles mitään, sä oot todella tärkee. Mä ymmärrän, et se on vaikee lopettaa kyllä", Olli sanoo ja katsoo minua totisena. Nyökkään vain. Huomaan, että Ollin katse tipahtaa silmistäni huulilleni. Sitten hän tulee lähemmäs, vielä lähemmäs..." SAATANA MIKÄ KESTÄÄ MULLA ON HIRVEE KUSI HÄTÄ", Joonas hakkaa vessan ovea. Olli huokaisee ja siivoa sotkuni jonka jälkeen avaa oven. Ensin hän astuu ulos, ja minä tulen perässä. Joonas katsoo, kun lähdemme. "Oho oho... Kahestaanko siellä oltiin", hän virnuilee joten päätän  näytän keskaria. Istumme sohvalle. Joel istuu lattialla kännykkä kädessään, mutta nostaa sitten katseensa siitä meihin. "Ai olitte siellä kahestaan? En halua ees tietää", hän vittuilee. "Turpa kiin", Olli vain sanoo ja katsoo minua. Punastun taas kerran.

(timeskip)

"Heippa", kuulen Nikon huutavan eteisestä. "Moikka", huudan takaisin ja pian Niko onkin jo poissa. Katson Ollia. "Pitäskö meijänki lähtee?", kysyn. Olli nyökkää, joten nousemme ylös ja laitamme kenkämme jalkaan.

Ollin pov.

Viileä kesäillan tuuli pörröttää Aleksin hiuksia, kun kävelemme kotia kohti. Naurahdan. "Mitä", Aleksi kysyy. "Hahah, ei mitää. Hienosti hiukset", nauran ja pörrötän vielä lisää tämän tukkaa. Aleksikin yhtyy nauruun. "Mitäs sä siinä isottelet. Näkisit sun hiukset", hän sanoo. Yritän saada tukkaani kuriin, mutta tuuli on kova enkä voi sille mitään. Niinpä luovutan. "Hei. Jäädäänkö katsomaan auringonlaskua?", Aleksi kysyy. Nyökkään, ja niinpä istumme penkille joen varteen ja katsomme taivasta. Taivas on värjäytynyt kauniiksi punaisen, pinkin ja oranssin sekoitukseksi. Katson Aleksin sivuprofiilia. Komea. Niin täydellinen. Kaunis leuka, huulet, nenä. Silmät. Ne ihanat merensiniset. Taidan... Äh se on jo itsestäänselvyys. Tykkään Aleksista. En kaveri tavalla, vaan olen rakastunut. Olen ollut jo aika pitkään, sillä olen stalkannut tämän ig jo monta vuotta. Ennen sitäkin kun hän liittyi bändiin. Aleksi kääntää päänsä minua kohti. "Kaunista", hän hymyilee. Nyökkään. Niin on, mutta tiedätkö mikä on vielä kauniinpaa? Sinun ihanat merensiniset silmät. Okei nyt loppu Olli. Olen jo pitkään tiennyt, että olen homo, mutta meneeköhän. Tämä jo yli. En ole koskaan uskonut, että rakastuisin mieheen näin palavasti. "Niin on", sanon, "mutta sä oot vielä kauniinpi", jatkan kuiskaten. Aleksi punastuu ja kääntää päänsä pois. Menen lähemmäs ja sanon: "Hei älä nyt, oot söpö kun punastut". Aleksi kääntää tomaatin väriset kasvonsa minuun päin. Katson hänen huuliaan. Menen lähemmäs. Minun ei tarvitse tehdä mitään enempää, koska Aleksi painaa jo huulensa omilleni. Suutelu kestää kauan, mutta sitten Aleksi irtautuu ja nousee nopeasti ylös penkiltä. Katson häntä ihmeissään. "Anteeks, mun ei olis pitäny tehä tota", hän itkee ja juoksee pois. "Aleksi", koitan huutaa hänen peräänsä, mutta en kuule vastausta.

~~~
Sanoja: 677
Tein tän nopee joten älkää dissatko :D
Nyt meikä mehiläinen lähtee mettään rauhottuun