Bad Idea || oleksi

1. Kaikki Saa Alkunsa

Ollin pov.

Katselen ikkunasta kuinka ihmiset ovat kävelyillä puistossa, pitävät toisiaan kädestä ja nauravat. On lämmin kesä päivä, mutta minä täällä vaan istuskelen sohvalla ja mietin elämän tarkoitusta. Olisi hienoa olla joku, joka rakastaisi ja tunne olisi molemminpuolinen. Ai niin. Siitä tuli mieleen. Aleksi, uusin jäsenemme saapuisi tänään tänne minun kämpilleni, koska hänellä ei ole vielä omaa asuntoa täältä päin. Hän siis muutti pois kotikaupungistaan, kun sovimme että hän liittyisi bändiin ja sen takia olisi helpompaa asua samassa kaupungissa. Vilkaisen kelloa, ja se näyttää puoli kahtatoista. Aleksi tulisi yhdeltä, joten vähän päälle tunti aikaa siivota tämä läävä. Huokaisen, laitan kahvikuppini sohvapöydälle ja nousen ylös. Sitten menen pukemaan jotain yökkärini tilalle ja pesemään hampaat. Aamutoimien jälkeen alan siivoilemaan ja laittamaan ruokaa, jotta se olisi valmista kun Aleksi tulisi ja hän saisi ruokaa pitkän reissun jälkeen. En kyllä ole mikään kauhean hyvä kokki, mutta kai nyt minä jonkun helpon pastan osaa tehdä. Sormet ristiin.

Aleksin pov.

Raahaan matkalaukkuani perässä, kun astelen hissiä kohti. Minua jännittää. Totta puhuen jännittää aivan helvetisti. Emme ole pitkään aikaan tavanneet Ollin kanssa, viimeksi yhteiskeikalla, ja nyt yhtäkkiä muutan hänen luokseen väliaikaisesti. Onneksi vain väliaikaisesti. Tarvitsen omaa rauhaa, jotta voin itkeä loputkin kyyneleeni ja viilellä omalla veitselläni. Mutta onhan Olli aika ystävällinen, kun tarjoutuu tälläiseen. Yhtäkkiä hissi päästää äänen, joka keskeyttää ajatteluni. Olemme oikeassa kerroksessa. Vedän syvään henkeä ja astun hissistä ulos. Siinä se on, ovi jossa lukee Matela. Otan vielä kännykkäni taskustani, avaan kameran ja varmistan että tukkani on hyvin. Tämä saa nyt kelvata. Vedän vielä viimeisen kerran syvään henkeä ennenkuin painan ovikelloa. Hetken päästä ovi avautuu, ja sen takana hymyilee komea basisti. Tai siis toisinsanoen Olli. "Moi", hän sanoo ja astuu pois edestäni jotta mahtuisin sisälle ison matkalaukkuni kanssa. "Terve", vastaan ja otan kenkäni pois. Takkia tai muita ulkovaatteita minulla ei ole, koska on keskikesä. Olli menee peremmälle ja sanoo: "Tein ruokaa, onks sulla nälkä?". Nyökkään ja seuraan Ollia keittiöön. Kaikialla on hyvin siistiä. Seuraan Ollin esimerkkiä ja istun yhdelle ruokapöydän tuoleista. Sitten otan ruokaa hieman lautaselleni ja annan kattilan sitten Ollille. Hän tuijottaa hetken  lautastani mutta katse siirtyy pian minuun. "Etkö sä enempää syö? Tarviit jotain protskua. Ei hätää kyllä mä voin jäädä ilman ruokaa mut ota nyt enemmän jooko", tuo sanoo. Noniin jes. Heti kun ollaan päästy vanhemmista, niin heti joku muu alkaa vahtia syömistäni. "Vittuako se sulle kuuluu paljon mä syön", inahdan ehkä hieman turhan vihaisesti, koska Olli vain nyökkää ja katsoo lautastaan. Siinä me sitten syömme hiljaisuuden vallitessa. "Hei, oon pahoillani. Mulla on vaan huono päivä. Mut mua ärsytti että heti täytyy vahtia mun syömistä", sanon hetken päästä ja katson taas Ollia. Hän nyökkää ja vastaa: "Ymmärrän. Mä kummiskin koitin auttaa enkä halua että näännytät ittes mutta en kai sitten enään puutu jos et niin halua". Miten Olli tiesi näännyttämis-ajatuksistani? Nah, ehkä hän vain veikkasi. Nyökkään. Kun olemme syöneet loppuun, viemme astiat paikoilleen ja sitten menemme olohuoneeseen. Olli hypähtää sohvalle, ja minä seuraan. Otan kummiskin hyvän välimatkan Olliin, sillä en halua pelästyttää häntä tai mitään. Olli valitsee jonkun kanavan ja katsoo minua. "Voit kyllä tulla lähemmäs, emmä ehkä pure", hän naurahtaa. Punastun ja käännän katseeni lattiaan. Menen Ollin kylkeen kiinni ja Olli taas puolestaan laittaa kätensä olkani yli. Tästä liikkeestä punastun vielä enemmän. "Eihän sulla oo epämukava olla? Mä voin kyllä mennä kauemmas, jos haluut", Olli katsoo minua huolehtivasti ja ottaa kätensä pois. "Ei", sanon ja laitan hänen kätensä takaisin siihen missä se olikin. "Tai siis... Meinaan että en tunne oloani ääh... Epämukavaksi", änkytän ja nyt tällä kertaa olen satavarma, että olen punaisempi kuin tomaatti. Olli nauraa hieman hänen söpöllä äänellään. Okei wtf Aleksi.

(timeskip iltaan)

Laitan petiäni Ollin sohvalla valmiiksi, ja pian käynkin siihen makaamaan. Kello on puoli kaksitoista. Vietimme koko päivän katsellessamme televisiota ja purkaillesamme tavaroitani. "Hyvää yötä. Herätä jos tarviit jotain", Olli sanoo ovensuusta. "Hyvää yötä", vastaan ja vedän peiton päälleni. Pian makuuhuoneen ovi sulkeutuu ja hiljaisuus vallitsee tilan. En saa millään unta.

Ollin pov.

Avaan silmäni, ja kuulen kuinka makuuhuoneeni ovi avautuu. "En saa unta", ovensuussa seisova Aleksi sanoo hiljaa. Hymyilen ja taputan sänkyäni. "No tuu sitten tänne", vastaan ja teen tilaa. Minulla ei ole paitaa, mutta ei kai se haittaa. Aleksi tulee ihan kylkeeni kiinni. Halaan häntä, ja nään kuinka tämän huulille nousee hymy. Tähän on hyvä nukahtaa.

(timeskip klo 8)

Avaan silmäni, ja nään Aleksin makaamassa melkein kokonaan päälläni. Hänellä ei ole paitaa, ja kohta huomaan ettei minullakaan ole. Miten vitussa päädyimme tähän? Ainiin. Aleksi ei saanut unta joten tuli tänne nukkumaan. Kohta kuulen, kuinka Aleksi haukottelee joten suljen silmäni ja esitän nukkuvaa. Pian tunnen kuinka joku silittää poskeani ja hiuksiani. Vaikea olla hymyilemättä. Avaan silmäni yhtäkkiä ja nään Aleksin naaman todella lähellä omaani, joten säihkädän ja huudan: "Mitä vittua?!". Aleksikin pelästyy ja menee äkkiä pois päältäni. Katson tämän paidatonta ylävartaloa, mutta kohta hän peittää sen äkkiä peitolla ja änkyttää: "Tu-Tuli kuuma niin...". Hymyilen ja nyökkään. Itsekkin peitän vartaloni peitolla ja nousen laittamaan paidan päälleni. Pian Aleksikin nousee.

~~~
Sanoja: 815

Jee alotan nyt taas uuden tarinan katotaan mitä tästäkin nyt tulee 😘