Lanterns (Olli x Aleksi story)

Painajaisia

Aleksin pov:
Kello läheni 12. Lähtisin pian hakemaan Ollia sairaalasta. Teki pahaa jättää hänet eilen sinne yksin, mutta enhän minä lääkäreille voinut vastaan väittää.

Seuraavista viikoista tulisi haastavia, sillä Olli ei kykene liikkumaan kunnolla saati sitten soittamaan bassoa. Häme olisi parasta olla poissa treeneistä niin pitkään kunnes hän on kunnossa.

Lähden kohti sairaalaa. Meiltä sairaalan menee noin 15 minuuttia eli ei mikään hirveän pitkä aika, mutta se tuntuu liian pitkältä sillä haluaisin vain päästä halaamaan tuota ihanaa poikaystävääni.

Pelkään vain etten voi halata häntä niin kovasti kuin olin aiemmin tehnyt. En tietenkään halunnut satuttaa Ollia, minulle tulisi vain kova ikävä halailuja.

Ollin pov:

Pääsisin tänään lähtemään sairaalasta kotiin. Lääkäri kävi nopeasti tarkistamassa vielä haavan tikit, että ne on varmasti laitettu oikein.

Yölliset painajaiset eivät toistuneet enää ensimmäisen kerran jälkeen. Ehkä se on parempi sillä selkäni ei oikein pitänyt äkillisestä hyppäämisestä pystyyn. Tällä hetkellä selkääni jomotti hiemän, mutta ei kuitenkaan niin paljon jotta se voisi estää minua lähtemästä kotiin.

Aleksi kävelee sisään huoneeseen, kädessään nippu vaatteita. Hän heittää ne päälleni ja käy istumaan tuolille sänkyni viereen. Nousen istumaan ja alan pukea vaatteita päälleni. Yritän vetää paitaa päälleni, mutta heti kun nostan käteni ylös alkaa tuntua siltä kuin joku repisi selästäni lihasta irti. Inahdan kivusta, joka saa Aleksin hyppäämään viereeni sängylle. Hän auttaa paidan nopeasti päälleni, jotta pääsen laskemaan käteni alas. Kun saan käteni laskettua alas kipu helpottaa huomattavasti. Katsahdan Aleksia, silmä kulmastani vierii alas pieni kyynel. Aleksi pyyhkii sen pois ja ottaa minut hentoon halaukseen. "Miten mä kykenen tekemään mitään jos käsien nostaminen sattuu jo noin paljon" sanon hiljaa, samalla kun pari kyyneltä lisää valuu poskilleni. "Hyss, sä oot loukkaantunu, sun ei tarvii kyetä heti kaikkeen mihin pystysit täysin terveenä. Toipuminen vie aikaa, mutta mä lupaan että kohta sulla ei oo enää noita kipuja" Aleksi rauhoittelee samalla silittäen varovasti yläselkääni. Pyyhin kyyneleet poskiltani ja nousen samalle tasolle Aleksin kanssa. "Yrittäisitkö saada noi loput vaatteet päälle niin päästään lähtemään kotiin" tuo minua pari senttiä pidempi mies sanoo.

Olen saanut vaatteet päälleni. Se sattui, sillä jouduin kumartelemaan ja tavuittelemaan selkääni. Onneksi kävely ei sattunut.

***

Pääsimme juuri kotiin. En ollut katsonut puhelintani muuten, paitsi silloin kun lähetin Aleksille. Joten tietenkin bändimme ryhmä oli täynnä viestejä.

Moilanen ja alamaiset:

Niko: OLLI OOT SÄ HENGISSÄ?

Joel: Mitä on käyny?

Niko: Käy joel lukemassa Alen lähettämä viesti niin tiiät

Tommi: Aleksi onks Ollilla kaikki hyvin?

Aleksi<3: se on sairaalassa hyvässä hoidossa eli on

Tommi: okei hyvä

Selaan vain nopeasti keskustelun loppuun sillä en jaksa lukea kaikkia viestejä. Menin istumaan sohvalle, se sattui joten kävin makaamaan ja etsin itselleni hyvän asennon.

Aleksi tuli istumaan viereeni. "Sattuuko?" Tuo minua nuorempi mies kysyi. "No kyllä se vähän, ei se mikään sietämätön kipu kyllä oo" vastaan tälle. Tämä nyökkää vain vastaukseksi ja silittelee hiuksiani. Ei mene kauaakaan kun jo nukahdan.

Aleksin pov:

Olli nukahti juuri sohvalle. Nousen siitä varovasti sillän en halua herättää tuota söpöläistä. Lähden keittiöön ja etsin itselleni vesilasin. Lasken vähän vettä vesilasiin ja hörppään sen. 

Alan miettiä kuka haluaisi tehdä niin Ollille, henkilölle joka ei satuttaisi edes kärpästä, okei no kaikki semmoiset ärsyttävät hyönteiset ovat kyllä eri asia, mutta tajuatte kyllä pointin. 

Lasken vesilasin tiskipöydälle ja löhden takaisin Ollin luo. Kun saavun olohuoneeseen näen Ollin pyörivän sohvalla ja selittävän jotain. Hänen ilmeensä on myös hyvin tuskallisen näköinen. Tajuan pian hänen näkevän painajaista ja ryntään herättämään häntä. "Olli! OLLi! Herää!" sanon kovaan äänen ja ravistelen tätä. Pian tämä Lähes hyppää pystyyn hyvin kiihtyneenä. "Olli, Olli, ihan rauhassa, sulla ei oo mitään hätää" sanon ja kaappaan tämän haliin, tietysti niin että en satuta häntä. Olli rutistaa minua ja painaa päänsä olkapäälleni joka pian kastuukin jo kyynelistä joita hän vuodattaa. 

Nostan hetken päästä hänen päänsä ja pyyhin kyyneleitä hänen poskiltaan. Hän ei ole enää niin kiihtynyt vaan näyttää ennemmin pelokkaalta. "Ethän sä jätä mua? Tai lähe pois?" Tämä sopertaa hiljaa itkuisena. "En tietenkään" Sanon ja kaappaan tämän uudestaan haliin. 

Hetken halailun jälkeen, nostan taas hänen kasvonsa omieni tasolle. painan suukon hänen nenän päähänsä. "Haluisiks kertoo mistä sä näit painajaista?" Kysyn varovasti, sillä en halua pakottaa häntä kertomaan. Hän huokaisaa ja nyökkää sitten. Pyyhin loputkin kyyneleet pois hänen poskiltaan ja nyökkään aloittamisen merkiksi. Tämä huokaisee uudelleen ja aloittaa kertomaan.

Ollin pov:

"Haluisiks kertoo mistä sä näit painajaista?" tuo minua nuorempi mies kysäisee varovasti. Huokaisen ja nyökkään. Itkuni oli jo loppunut, mutta minulla oli vielä kyyneleitä poskillani. Tuo musta hiuksinen dj pyyhkii ne pois ja nyökkää aloittamisen merkiksi. Huokaisen uudestaan ja aloitan kertomaan. 

--Flashback--

__ __ __ __ __ __ __

Heh jätänpäs tän tälläseen kohtaan:))

Katotaan sitten mitä ens luvussa tapahtuu, puspus:)

sanoja 716