Lanterns (Olli x Aleksi story)

Hätätilanne

Aleksin pov:

"Tuomo Penttilä poliisista, päivää" kuulen puhelimen toisesta päästä. Minua alkaa heti pelottaa, mitä on tapahtunut, kenelle ja miksi? ovat kysymyksiä jotka pyörivät mielessäni. "Päivää" saan soperrettua puhelimeen. "Tunnetteko te Olli Matelan" Sydämmeni hyppää kurkkuun. Onko Ollille käynyt jotain. "kkkyllä tunnen" Soperran taas puhelimeen. "Mitä on tapahtunut?" Jatkan lausettani ennen kuin  ehtii vastata mitään. "Nyt on käynyt niin että hän on joutunut puukotetuksi" poliisi vastaa. Olen hämmentynyt, tolaltani ja vihainen. Miten joku voi tehdä jotain tälläistä? 

"Missä Olli on nyt?" Kysyn. "Hänet vietiin juuri sairaalaan" poliisi vastaa. "Voiko häntä mennä katsomaan?" jatkan kyselyä. "Kyllä häntä voi, saamieni tietojen mukaan" kuuluu vastaus puhelun toisesta päästä. Kiitän poliisia nopeasti ja suljen puhelun. Hyppään sohvalta ja juoksen eteiseen nopeammin kuin Usain Bolt. Vedän kengät jalkaan ja nappaan nahkatakkini naulasta, sekä puhelimen ja autonavaimet tasolta. 

Juoksen autolle, en edes tiedä miksi, sillä uskon että Ollilla ei ole hengen hätää, jos häntä saa mennä katsomaan. Hyppään nopeasti rakkaan kiiani kyytiin ja lähden kohti sairaalaa.

***

Saavun sairaalan pihaan noin varttia myöhemmin. Hyppään ulos kiiastani ja suuntaan sairaalan infoon. "Missä huoneessa Olli Matela on ja saako häntä mennä katsomaan?" heitän pari kysymystä ilmoille. Hoitaja näpyttelee hetken konettaan kunnes toteaa "Häntä saa mennä katsomaan ja hän on huoneessa 156". Kiitän häntä ja säntään kohti portaita. 

Saavun huoneen eteen. Sieltä astelee ulos mukavan oloinen lääkäri, joka nyökkää minulle. Nyökkään hänelle ja astelen huoneeseen. Näen Ollin makaamassa sairaala sängyllä. Otan pari juoksu askelta, jotta pääsen tämän luo nopeammin. Olli näyttää hyvin väsyneeltä, mutta huomatessaan minut hän alkaa hymyillä pienesti. 

Istahdan tuolille, joka oli raahattu sängyn viereen. Tartun samalla Ollin käteen. "Moi" mies sanoo hiljaa. "Moi" vastaan ja painan suudelman tämän otsalle. "Miten menee" päätän kysyä. "Ihan hyvin nyt kun sai kipulääkettä" Olli vastaa samalla söpösti hymyillen. "Mitä tapahtu?" päätän kysyä. Olli näytti hetken miettivän, kunnes vastaa "Joku puukotti mua selkään, kun kävelin ohi". Minua alkoi hirvittää, miten joku voi tehdä niin ohikulkevalle henkilölle? Alan silittää tuon miehen alun hiuksia. "kaikki järjestyy kyllä ja me saadaan se tekijä kiinni" sanon. Tuo katsoo minua surullisilla silmillään. Painan suukon tuon otsaan ja jatkan hiusten silittelyä.

Ollin pov:

Valehtelin juuri Aleksille. Se tuntui pahalta, mutta en voi sanoa mitään. Puukottaja ei ollut mikään 'normaali' ohi kulkija, vaan ex kumppanini, Luca. Hän oli puukottanut minua, koska en suostunut hänen suunnitelmaansa. Nyt minun tulisi suostua, sillä muuten Aleksille voisi käydä jotain ja sitä minä en halua. 

Nyt Aleksi silitteli hiuksiani ja oli täysin tietämätön uhkauksesta joka päälleni oli langetettu. Alen kosketus tuntui mukavalta. Se rauhoitti. 

Herkkä hetkemme keskeytyy, kun lääkäri kävelee sisään huoneeseen. "Iltaa" Hän sanoo ja astelee toiselle puolelleni. Hän on eri lääkäri kuin se joka hoiti minua aijemmin. Hän pyytää minua kääntymään mahalleen, jotta voisi vilkaista haava. Lähden kääntymään vasemman kylkeni kautta, ja tämä jos joku tekee kipeää. Tuntuu kuin selkääni pitkin vedettäisiin tuhansia puukkoja. Pääsen kuitenkin kääntymään mahalleni. 

Lääkäri tutkaili hetken haavaani ja totesi että voisin huomenna lähteä kotiin, jos minulla olisi joku joka katsoisi perääni seuraavat kolme viikko, koska silloin saattoi tulla kuulemma jotain kipukohtauksia. Tietenkin sanoimme, että Ale voisi katsoa perääni ja auttaa minua tarpeen vaatiessa. 

Lääkäri oli juuri lähtenyt huoneesta ja Aleksi teki lähtöään, koska ei saanut jäädä tänne. Sovimme että hän tulisi hakemaan minua huomenna klo 12. Aleksi oli suutelemassa otsaani, mutta vedän häntä hieman alemmas jotta voin suudella hänen huuliaan. Hetki oli täydellinen ellei oteta huomioon epämukavaa sairaalasänkyä ja Lucaksen uhkausta mielessäni. 

Irrottaudumme hapen puutteen takia. Aleksi painaa nopean suudelmaan otsaani, ennen kuin lähtee huoneesta takaperin kävellen. nauran hänelle, vielä senkin jälkeen kun hän on jo poistunut huoneesta ja mietin miten olen ansainnut noin ihanan poikaystävän. Päätän ruveta nukkumaan sillä silmäni eivät tahdo pysyä enää auki, vaikka kello on vasta 22:00.

***

Herään yöllä painajaiseen. Ponnahdan istumaan, mikä sattuu selkääni erittäin paljon. Painajaisessa Lucas oli jengeineen tappanut Aleksin. Nousen sängyltä hyvin vaivalloisesti ja kävelen kohti vessaa. otan pienen muovimukin ja täytän sen vedellä. hörpin veden nopeasti alas ja suuntaan takaisin sänkyyn. Toivottavasti painajaiset eivät toistu, sillä tämä reissu teki kipeää, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

-------

sanoja 651

Moikka!

Uutta osaa! Saadaan tätäkin kirjaa eteenpäin.

Mutta kertokaas mielipiteenne tästä osasta tai vaikka koko kirjasta! 

Luen niitä mielelläni, jotta kirjasta saadaan tarpeeks kiinnostava teitä varten:))