Highway to hell / Aleksi Kaunisvesi

6.

Tommi:

Avustan Aleksilta tämän hikiset pelivaatteet pois ja ohjaan suihkuun. Harvoin tulee tehtyä mitään tälläistä, vaikka aina näissä peleissä kuljenkin katsomassa. En ole ensi kertaa katsomassa Aleksin peliä, mutta en ole aijemmin mennyt auttamaan tätä, vaikka hän on ottanut muutamat iskut vastaan. Tuntuu sinänsä pahalta, että en ole aijemmi kehdannut auttaa ja nyt autan tätä ihan mielelläni, Aleksi on vain helppo ja mukava tapaus.

"Missäs Aleksi on?" Matti kysyy ilmestyessä oman isäni kanssa pukuhuoneeseen, muut pelaajat tulevat todennäköisesti myös aika pian.

"Se on suihkus. Sanoin et viilee vesi se kehon päällä vois auttaa siihen pyörryttävään oloon." Kerron Matille hänen vain nyökkäillessä ymmärtäväisenä.

Aleksi pöllähtää suihkusta juuri kun muut tämän joukkuelaiset tulevat pukuhuoneeseen. Aleksi nappaa omat vaatteensa ja lähtee vaihtamaan niitä ilmeisesti vessaan. Tai siihen suuntaan tuo ainakin lähti.

"Kiitti Tommi, että oot auttanu mua tänää sekä koulus, että tääl." Säikähdän Aleksin hentoa ääntä, joka tulee selkäni takaa. Vittu, että joku voi liikkua hiljaa.

"Joo ei mitää. Sä oot oikeesti aika huippu tyyppi." Hymähdän tälle ja taputan tuota olalle. Hän naurahtaa ja pakkaa kamansa. Ilmeisesti hän ja tuon isä alkavat tekemään lähtöä.

"Haluisiks tulla meille viikonloppuna? Iskä on lauantaina pitkän päivän, enkä haluis olla yksin koko päivää. Enkä tunne mun naapurista ketään tai siis en oo jaksan tutustuu." Kuuluu kysymys Aleksin suusta.

"Joo vaikka. Mä laittelen viel viestii, kun tiedän vähän mun omista menoista ensin." Sanon ja annan tälle pienen hymyn, ennenkö hän poistuu pukuhuoneesta ulos. Että tuo on suloisen näköinen hymyillessään, hetkinen suloinen...

"Oliko toi se poika kenest puhuit kotona?" Isäni kysyy virnuillen. Nyökkään tälle, pienen hymyn noustessa takaisin huulilleni. Isäni on hyväksynyt minut täysin sellaisena kuin olen, eli homona. Äitin on taas liiankin vanhan liiton kansaa, eikä niellyt asiaa purematta. Eikä ole itseasiassa niellyt vieläkään.

Äitini hokee kokoajan, että: "Kyllä se meidän Tommi vielä jonkun kivan tytön itselleen löytää." Että tuo lause vituttaakin. Hän hokee sitä siinä toivossa muille, että tajuaisin, ettei homous ole oikein. Ja paskat, kyllä on. Mikään kirja, ei todista sitä, etteikö aikojen alusta asti olisi ollut homoja.

Ajatteluni meni ilmeisesti syvälliseksi, koska hätkät pois omasta ajattelu maailmastani, isäni napsutellessa sormia nenäni edessä. Katson hämmentyneenä ympärilleni, olemme kotona. Missä hitoksen välissä me tänne ennätimme? Jo on outoa. Olin kai niin keskittynyt ajatuksiini, että en huomannut sitä, kun lähdimme. Pitäisi ajatella vähemmän ja tehdä enemmän.

---

Huoneeni oveen koputetaan. Äiti. Vilkaisen häntä nopeasti, mutta käännän katseeni takaisin puhelimeen. Ennemmin minä selaan Aleksin Instagramia, kuin katselen äitini naamaa.

"Nyt on sellanen homma Tommi, että se puhelin lähtee nyt. Sä oot ihan liikaa koulun jälkee sillä, etkä ikinä oo sun kaverien kans. Menisit joskus sen Ollin kans bongailemaan, josko kylillä olis hyvän näkösiä tyttöjä." Ja taas se sama saarna. Että minua pistää vihaksi tuollainen. Hyväksyisi jo sen, että en ole kiinnostunut tytöistä.

"Usko jo, mua ei kiinnostaa mitkään helvetin muijat! Me on kauheen hankalia ja takertuvaisia. Ja mulla on jo yks jätkä mun silmien alla." Totean jyrkästi tälle. Saatana, kun ei voi ymmärtää. Kaikki pitää tehdä kauhean vaikeaksi ja haasteelliseksi.

"Oli jätkä tai ei, niin se puhelin lähtee nyt! Sulla on iha varmasti se jätkän numero siel sun luurilla! Ja sä et ole ottamassa siihen minkäänlaista yhteyttä!" Äiti huutaa ja repii puhelimen käsistäni, niinkin voimakkaasti, että tipun sängyltäni lattialle.

Katson naista tuimana ja yritän ottas puhelimen tältä. Hän kuitenkin ottaa askeleen kauemmas. Nousen seisomaan ja otan askeleen eteenpäin, yrittäen napata puhelimen äitini käsistä. Äidillä on varoittava ilme kasvoillaan, mutta en välitä. Otan kiinni tämän kädestä, joss puhelimeni on. Virhe. Puhelimeni sijaan tunnen läpsäisyn kasvoissani. Äiti löi minua!

---
Sanoja 577

Anteeks kauheest, että en oo kirjottanu. Mul on vähä vaikeet taas kerran ja nyt oon kaiken lisäks viel koronasi! Mut lupaan kirjottaa vähä aktiivisemmin tulevia lukuja.