7.

176 16 7
                                    

Katson tyrmistyneenä äitiä. Kyyneleet ovat nousta silmiini, mutta estän ne. Painan käden poskeani vasten ja lähden pois huoneestani. Suuntaan suoraa kylpyhuoneeseen katsomaan millaisen jäljen äitini tuotti poskeeni. Vittu jes, ihanan punainen ei helvetti! Olli ihan varmasti kysyy tästä huomenna koulussa ja varmaan Aleksikin, jos tuo hengaa meidän kanssa.

Palaan takaisin huoneeseeni, josta äiti on jo painellut menemään, hyvä vain. Hän vei kuitenkin puhelimeni, toivottavasti isäni palaa lenkiltään mahdollissimman pian, että voin sanoa tälle. Vaikka kello on yhdeksän, niin isä lähti silti vielä lenkille, koska tällä ei ole huomenna töitä. Illalla hän menee varatuomariksi taas, kymmenen vuotiaiden jalkapallo otteluun. Menen varmaan itse katsomaan sitä jälleen.

---

Kuulen ulko-oven kolahtavan ja pian sen jälkeen, joku koputtaa oman huoneeni oveen. Annan myöntyvän vastauksen tulla sisään. Isänihän se siinä. Hän katsoo minua hetken ihan rauhassa ja on avaamassa suutaan, kunnes itse nousen koulupöytäni ääreltä ja menen halaamaan tätä.

"Tommi mikä on?" Isäni kysyy, kun tajuaa minun itkevän. Pelkään sanoa isälle äidistä mitään, koska en tiedä suutuisiko tämä siitä kuinka pahasti.

"Ä- äiti huus mul ja vei mun p-puhelimen. Yritin o-ottaa sen takas itel, mut sit se l-löi mua." Kerron katkonaisesti samalla niiskuttaen. Tunnen kuinka isäni alkaa silittää selkääni hitain vedoin asettaa pusun otsalleni.

"Vai sillälailla. Käytäskö ettii sun äitees ja puhelin. Ei kai suhun poika kulta sattunu kauheesti?" Isä huolehtii rauhallisena. Pudistan päätäni ja irrottaudun halauksesta. Pyyhin kyyneleet pois silmistäni, samalla kun menemme keittiön suuntaan.

Äiti istuu keittiönpöydän äärelle teemuki kädessä ja kirja nenänsä alla. Aina lukemassa. Isäni nyppää kirjan pois tältä ja sulkee sen. Äitini nostaa katseensa tähän ja näyttää hämmentyneelle. Pian isäni alkaakin huutamaan siitä, kuinka lapsiin ei saa kohdistaa väkivaltaa ja kuinka tärkeää minulle on hyväksynnän saaminen. Toivon, että pikkusiskoni Eveliina ei tule kyselemään mitään tästä huudosta juuri nyt.

Time skip aamuun

Väsyttää aivan helvetisti. Yö meni pitkäksi, koska totta kai Eveliina tuli huoneeseeni utelemaan sitä huutoa, joka vanhemmistani lähti. Selitin tälle vain jotain, että äiti hyväksy yhtäasiaa ja, että tuo ei suostu antamaan minulle puhelintani. En ole halunnut kertoa Eveliinalle, että en pidä tytöistä sellaisella romanttisella tavalla.

Eveliina on aina puhunut kuinka ei tykkää poika pareista ja haluaisi, että minulla on tulevaisuudessa lapsia, jotta tämä saisi olla niiden täti. Tuo ensimmäinen taitaa viitata siihen, että Eveliina on homofoobinen, vaikka yleensä tytöt/naiset suvaitsevat homot paremmin, kuin pojat/miehet. Meidän perheessä se on toisinpäin.

Kaikesta huolimatta minun täytyy lähteä kouluun. Olli lupasi tulla hakemaa, minua naapurinsa Joonaksen kanssa. Joonas on meitä kuulemma kaksi vuotta vanhempia ja omistaa ajokortin, jonka tuo oli kuulemma Ollin puheiden mukaan hankkinut jo 17-vuotiaana.

Olli ja Joonas ovat olleet kavereita iät ja ajat. Itse en ole vain ikinä tutustunut Joonakseen, vaikka olimme hetken aikaa yhdessä yläasteella meidän ollessa seiskalla ja tuon ysillä. Siinä suurin syy onkin, miksi en tähän tutustunut. Olin muutama vuosin sitten, aika ujo vielä, enkä uskaltanut juuri puhua muille kuin Ollille. Nyt asiat ovat kuitenkin muuttuneet.

"Moikka Eve! Yritä ehtii kouluu!" Huudan siskolleni, joka mutisee jotain takaisin. Lähden ulos ovesta ja menen valkoisen Volvon luo. Joonas istuu kuskin paikalla ja Olli pelkääjänpaikalla. Itse asetun istumaan pelkääjänpaikan takana olevalle penkille.

"Huomenia! Jäiks sisko viel himaa?" Joonas kysyy ratista. Ilmeisesti Olli on kertonut tälle, että omistan pikkusiskon. Eipähän osaa suutaan kiinni pitää juuri koskaan.

"Jäi joo. Sil alkaa koulu ysilt." Vastaan haukotellen, samalla, kun Joonas lähtee peruuttamaan pois pihastamme. Isäni on kotona nukkumassa vielä ja äiti on lähtenyt töihin seitsemäksi.

---
Sanoja 558.

Toinen osa viel tälle päivää. Koronas on aikaa kirjottaa!

Onks teil ollu jo helskutin tauti?

Highway to hell / Aleksi KaunisvesiWhere stories live. Discover now