Highway to hell / Aleksi Kaunisvesi

9.

Aleksi:

"Kiitos Tommi, että autat Aleksia. Mä ilmotan sun isälle, että sulla oli syy lähtee pois." Kuulen isäni hataran äänen. Makaan huoneeni sängyllä aivan nukahtamispisteessä.

"Eipä mitään. Aleksil on oikeest kiva pitää seuraa." Tommi selittää isälleni, joka hymähtää ja sanoo heipat sen jälkeen. Tommi toivottaa tuolle hyvää iltavuoroa ja on tulossa ilmeisesti tänne.

Käännyn varovasti selältä oikealle kyljelleni makaamaan ja kohdistan katseeni huoneeni ovelle. Tommi avaa raollaan olevan oven kokonaan ja tulee sisään. Hän kävelee sängyn vierelle ja käy kyykkyyn naamani eteen.

"Jos nukkuisit hetken ja sit jos käytäs vähä lenkittää teä koiraa?" Tommi ehdottaa, johon itse vain nyökkään samalla kun avaan farkkujeni nappia ja vetoketjua.

Tommi nousee seisomaan ja auttaa minulta vaatteet pois jättäen t-paidan bokserit päälleni. Ottaisin muuten itse, mutta koska seisominen ja kävely sattuu lonkkiin, siksi Tommi ottaa ne pois yltäni.

Asetun makamaan vatsalleni ja Tommi asettaa päälleni peiton, sekö viltin. Hän vetää pimennysverhon ikkunani eteen ja käy sulkemassa huoneeni oven, jääde itse kuitenkin tänne. Sel jälkeen tuo asettuu istumaan sänkyni reunalle ja alkaa rauhallisesti silittämään selkääni.

Time skip 2h

"Aleksii... herätys." Kuulen äänen uneni läpi. En osaa tarkentaa kenen ääni se on, mutta se on tuttu.

"Mhm..." Mumahdan itsekseni ja käännyn selälteni, avaten samalla silmät. Näen Tommin kasvojeni yläpuolella.

"No huomenta. Kello kolme, joten mentäskö sen Lumin kans?" Poika kysyy. Nyökkään tälle ja nousen sängystä ylös. Se sattuu ikävästi, mutta ehkä tämä tästä.

Vedän päälleni vetoketjullisen hupparin ja mustat revityt farkkuni, jotka minulla oli koulussa. Lähdemme puettuani eteistä kohti, jossa laitamme Lumille remmen tämän pantaan kiinni ja omat kengät jalkoihimme, jotta voimme poistua talosta.

Time skip perjantaihin

"Hyvää viikonloppua!" Ruotsin opettajani Aila toivottaa. Vihaan ruotsia ja vielä viimeisellä tunnilla, nyt pääsen onneksi kotiin.

Kävelen kaksi kerrosta alemmas ja menen odottamaan Ollin ja Tommin pois pääsyä kotsan tunnilta. Sanokaa mitä sanotte, se on kotsa eikä mikään köksä. Ei se sovi sitten lainkaan.

Luokan ovi avautuu ja kaksi odottamaani henkilöä tupsahtaa ulos lähes ensimmäisinä. He eivät aluksi huomaa minua, mutta hyvinkin pian he hoksaavat minun seisovan melkein heidän vieressä.

"Lähetään!" Olli ilmoittaa ja kiskaisee minut mukaansa. Mihin meillä näin hoppu yhtäkkiä tuli?

"Oota nyt hetki. En mä vielä pysty kunnolla kävellä!" Totean tälle kiiturille, joka pitää yhä kädestäni kiinni ja kiskoo eteenpäin kovaa vauhtia.

"Olli rauhotu ny vähä ja päästä irti Aleksista, että se saa tulla sen omaa tahtia." Tommi toppuuttelee viereltä ja nyppää käteni irti Ollin otteesta.

Olli pysähtyy ja katsoo meitä kahta hämmentyneenä. Seisahdun paikalte i ja asetan kädet lonkkieni päälle mennen samalla vähä kumaraan. Liikuimme äsken ihan liian kovaa.

Tunnen käden selälläni, jota se alkaa hennosti silittää. Samalla jonkun kasvot ilmestyvät näkökenttääni. Tommi. Ilmeisesti myös hänen kätensä on selkäni päällä.

"Pystytkö liikkuu vai sattuuks liikaa?" Tommi kysyy huolestuneena. Kohautan olkiani, merkiksi, etten tiedä.

"Anteeks Aleksi. Mä en muistanu, että sä et voi liikkuu nopeesti." Olli pahoittelee. Nostan katseeni hänen ja hymyilen kevyesti.

"Ei se mitää. Kyllä tää tästä aikanaan." Vastaan hymähtäen ja suoristan selkäni. Lonkkiin sattuu aivan käsittämättömän paljon vieläkin.

"Et näytä sille, että voisit kävellä." Tommi toteaa huolehtivaan sävyyn.

"Kyl mä voin." Vastaan.

---
Sanoja 500.

Sain aikaseks tänki. En osas vähä jotai mielenkiintosempaa sitten! Byee!!