Highway to hell / Aleksi Kaunisvesi

2.

Herätyskelloni ääni syöksyy hyvän uneni läpi tajuntaani ja säikäyttää minut herille. Haparoin puhelinta pitäen silmäni kuitenkin kiinni. Tiedostan kyllä minne olen jättänyt puhelimeni illalla ennen nukkumaan menoa, laskin sen yöpöydälleni. Saan kapistuksen vihdoin käteeni ja sammutan sen herätyksen, sekä avaan lukitusnäytön. Selailen somet läpi, ennenkö vaivaudun nousemaan sängystä ja pistämään, jotain vaatetta päälle. 

Heivaan hupparin päältäni sängyn päälle ja vedän työtuolillani lojuvan AC/DC:n t-paidan ylleni. Laitan myös mustat revityt farkut jalkaan ja perus keltaruudullisen flanelin. Kaivan vaatekaappini alaosasta vielä valkoiset tennarit ja valitsen vakoiset nilkkasukat, onhan nyt vielä lämmin yli 20 astetta päivisin. Laitan vielä muutaman rannekorun ja yhden kaulakorun, jossa roikkuu lukko.

---

Saavun koulun pihaan vielä ihan ajallani, mutta koska en omista oikein kavereita, voin lähteä suoraa kotiluokkaani kohti ilman, että minun tarvitsee jäädä odottelemaan ketään. Suuntaan kasvot kohti koulu pääovia, joiden edessä seisoo nykyisiä ysejä, mukaan lukien Tommi. Heti ekana päivänä härnäämässä minua läsnäolollaan. En kyllä valita, onhan hän nyt ihana. Ehkä liiankin.. Okei Aleksi, nyt keskity!

"Huomenta kaikille." Opettajamme/luokanvalvojamme Tero tervehtii, kun olemme päässeet joillekkin paikoille istumaan. Ei oikeasti kiinnostaisi katsella yhtään Teroa, hän on hieman ahdistava tapauas. Huhu liikkuu, että hän olisi joskus ahdistellut ja mahdollisesti käyttänyt jotain oppilastaan hyväksi. En ole kuitenkaan ihan varma. Tämä oppilas oli kuulemma vielä, joku aika yksinäinen poika, mikä ei auta yhtään tätä lievää ahdistusta. Olen itsekin yksinäin, joten ihmettelisi, jos Tero kävisi minuun käsiksi. Hyi, täytyy lopettaa tälläisten asioiden ajattelu ja keskittyä kuuntelemman, kun muut kertovat kesälomistaa.

Itse kesän vietin aikalailla yksin, mitä nyt muutaman kerran kävin äidilläni piipahtamassa. Olinhan minä tietysti isovanhemmillani maalla, tarkemmin sanoen Kouvolassa ja siellä Kymenlaakson alueella. Heillä on siellä oma maatila, jossa on kymmenisen lehmää, muutama possu ja yksi heppa. Löytyy sieltä, myös koiria kaksin kappalein, molemmat niistä ovat Berninpaimen koiria. Riku ja Roni on niiden nimet, mukavimpia koiria mitä ikinä tiedän. Isällänikin on koira Lumi, mutta ei siitä sen enempää. 

"Mitäs sä teit kesällä Aleksi?" Tero kysyy. Onko ihan pakko kertoa? Minulle kuitenkin vain naurettaisiin ja en millän jaksaisi sellaista heti ekana päivänä. Ei minulla ole mitään mielenkiintoista, verrattuna muihin. He ovat olleet vain ryyppäämässä kaveriensa kanssa, mökkeilleet, olleet huvipuistoissa ja viettäneet kesä lämpimimmät päivät rannalla loikoillen auringossa ja syöden jäätelöä. 

"Öö, en oikeestaa mitää. Muutin faijan tykö ja sit olin isovanhemmil maalla." Mutisen jotain epämääräistä vastuakseksi. Kuulen pieniä hihityksiä sieltä täältä. Arvasin, eihän se nyt ole kiinnostavaan, jos joku on vain maalla ja hoitaa muuttoa. Että vihaankin tätä. Voisinko vain luovuttaa suosista kasiluokan suhteen. Tai vaihtaa edes luokkaa?

---

Välitunti, vihdoin ja viimein! Tuo oli ehkä maailman tylsin tunti, juttelimme vain. Tai siis muut juttelivat ja minä olin puhelimella. Siinä samalla toki kuunnellen muiden paskoja keskusteluja. Nyt kuitenkin saan hetken levähtää, ennen seuraavaa tuntia. Joudun kestämään koko päivän luokanvalvojaani, koska aina eka koulupäivä vietetään sillä tavalla.

Näen taas sen saman upean pojan. Miten muka uskaltaudun juttelemaan hänelle? Eihän hän näytä pelottavalta, mutta tuossa on muitakin ysejä, niin en tahdo mennä. Osa yseistä on vähän päälle käyviä ja, joistakin puhutaan, että he olisivat joskus hakanneet ikäiseni pojan. Sitä minä taidan pelätä.

---
Sanoja: 500.

Kirjottelen tätä nyt varmaankin vaan puhelimella, koska mun puhelin ja kone ei nyt oo ihan yhteistyö haluisia niin koen paremmaks kirjottaa täl puhelimel!! Joten lukui tulee hitaammin varmaankin!
Mutta eipä mul muuta, toivottavasti saatte uuden luvun mahd. Pian.