Saanko mä olla aina tässä? II Blind channel

1. Soittakaa joku ambulanssi!

Adelen pov:

Hätkkähdän hereille. Se oli onneksi painajainen. Hikisenä hamuilen puhelintani yöpöydältäni ja katson kelloa. 5.21. Oikein mahtavaa. Tuhahdan pari kirosanaa ja nousen. Suuntaan vaatekaapilleni ja nappaan sieltä Bad idea hupparin ja jotkut kivat farkut. "Vaihdan nää myöhemmin." Haukottelen ja suuntaan kerrostalo kämppäni vessaan. Kompastun kynnykseen ja kaadun. "Voi vittu!" Huudan ja nousen. Jalkaa aristaa, mutta jatkan vessaan pesemään hampaitani.

Tekaisen itselleni nopeasti munakkaan jonka juon persikka jääteen kanssa. Selailen Blind channelin Instagramia. Laitan puhelimeni pöydälle ja katson seinäkelloa. Se näyttää puoli kahdeksaa. Kohta olisi lähdettävä. Suuntaan meikkaamaan. Päädyn laittamaan perus arkimeikkini ja vaihdan vaatteet. Blind channelin T-paita ja farkut. Kävelen pieneen eteiseeni ja soitan kaverilleni, Roosalle. Tuo vastaa.

(R=Rosa A=Adele!)

R=Moikka! Oon täs pihassa nytten.

A=Joo. Laitan vaan kengät ja tuun.

R=No, heippa!

Suljen puhelun ja riennän hakemaan laukkuni. Lähden kohti Roosan mustaa volvoa. Avaan oven ja huikkaan tuolle huomenet. Lähdemme kohti keikkapaikkaa, joka olisi Oulussa. Asun itsekin Oulussa, kuten myös paras kaverinikin Roosa. Roosa on punahiuksinen, minun kanssa samanikäinen K-kaupan työntekijä. Itse olen mustahiuksinen ja työskentelen valokuvaajana. Soitan toki myös viulua, mutta nykyään harvemmin. Lapsena olin laitoksessa, ja opin soittamaan siellä. Vanhempani ovat eronneet, isä on alkoholisti ja äiti lähti jonnekkin maailmalle, en ollut kuullut tuosta naisesta pitkään aikaan.

Pian saavumme keikkapaikalle ja näämme aika paljon porukkaa. Juoksemme porteille ja pääsemme eturiviin. Juttelemme Roosan kanssa niitä näitä ja portit avataan. Saamme eturivi paikan, josta on suora näkymä kohti lavaa jossa Blind channel esiintyisi. Huokaisen onnesta.

Aleksin pov:

Kurkkaan lavan takaa. Hirveästi porukkaa. "JOEL!" Huudan. "HEITÄ REDBULL!" Jatkan ja saan kipeästi kylmän tölkin alaselkääni. "Kehtaatki." Tuhahdan ja avaan tölkin. Juon siitä ja piakkoin olisi aika lähteä lavalle. "Nonii apinalaumasenk, aika mennä." Ilmoitan. Ensiksi lavalle astuu Olli ja Niko. Sitten Joel ja Porko. Viimeisenä minä ja Tommi. Saamme raikuvai aplodeja ja katselen yleisöä. Katseeni kiinnittyy kahteen, varmaan noin 20v tyttöihin, tai noh pikemminkin naisiin. Toisella on mustat hiukset, kun taas toisella punaiset. Hätkähdän, kun Niko lopettaa puhumisen. Olisi ensimmäisen biisin vuoro. Aloitamme We are not saints- biisillä ja jatkamme siitä. Ihme ja kumma, Joel ei ole kännissä. Kukaan meistä ei ole. Pidänme pienen tauon. Niko kävelee luokseni. "Siis äijä oli ihan omissa maailmoissaa." Tuo vastaa. Lehahdan punaiseksi. "Enhä ollu?!" Väitän vastaan. Tuo vain naurahtaa ja kävelee pois. Olinko noin läpinäkyvä?

Vedämme toiseksi viimeisen biisin, Darksiden. Käännän katseeni mustahiuksiseen naiseen. Saamme lyhyen katsekontaktin ja hymyilen tuolle, kun tuo kääntää päänsä Joelin suuntaan. Jatkamme ja olisi vielä hetki tätä biisiä jäljellä, kunnes katsomosta kuuluu kiljaisu. Punahiuksinen nainen on kyykyssä maassa. "Hei pojat, stop!" Huudahdan ja ryntään lavan reunalle. Hypähdän lavalta alas, vaikka se oli aika korkea, mutta juoksen aidoille, Joel ja Joonas perässäni. "Mikä homma?" Kysäisen punahiuksiselta. "S-se vissiin pyörty!" Tuo selittää hysteerisesti. Järjestyksenvalvojat siirtävät ihmisiä kauemmas, ja hyppään aidan yli. Kyyristyn naisen viereen. "Soittakaa joku ambulanssi! Tää ei oo normaalia!" Huudan ja joku valvoja soittaa lanssin.

Punahiuksinen ja mustahiuksinen menevät ambulanssilla sairaalaan. "Okei pojat, eiköhä tää ollu tässä?" Sanon ja lähdemme lavalta. Osa faneista huutelee jltain perättömiä juttuja, jotta tulisimme lavalle. "Käviköhän sille pahasti?" Mutisen.

_____________________________________

502 sanaa.
Noniin, nyt olis eka osa tätä julkastu! Joo en oo mikää mestari kirjottaja, mutta kirjota tätä ku mulla on motia. Puspus öitä