Adelen pov
Aleksi lähti käymään kaupassa, joten olisin yksin. Itken hiljaa seinää vasten, kunnes havahdun soittoon. Raahaudun keittiöön, jossa roosanvärinen iphoneni on. Niko. Painan punaista. Kävelen sohvalle kipeällä nilkallani ja istun. Alan selailemaan puhelintani. Saan parin minuutin aikana soittoja pojilta, mutta en vastaa. Nyt ei vain jaksa. Se on okei? Eikö niin? Havahdun hirveään kramppiin. Ai katos, menkathan alkaisivat tänään. Loistavaa. Ja arvatkaa kuka ei ollut muistanut pakata siteitä? Adele Kurjenluoma. Joko soittaisin Aleksille jotta mies toisi minulle siteitä. Turhaluulo, en olisi soittamassa. Lähtisin varmaan itse joskus kauppaan. Kävelen vaivalloisesti keittiöön. Etsin buranaa kaapeista, ja soittorumba alkaa taas. Huokaisen ja ignooraan soitot taas. Hetken tutkinnan jälkeen löydän buranan ja nielen sen veden kanssa. Soitot eivät lopu, joten pakottaudun vastaamaan Ollille.
A: No mitä nyt?
O: Luojankiitos sä vastasit!
A: Selittäis jo.
O: No siis Aleksi onnistu ajaa kolarin..
A: MITÄ VITTUA?! Miks kerrtotte nyt vasta?!!
O: No Adele niminen neiti ignooraa meitä!
A: A-aivan.. Onks Aleksi siis sairaalassa nyt vai?
O: Joo, ollaan matkalla teille. Ollaan viidne minan päästä siel niin nähään, moi
A: moi..
Miten ihminen voi olla yhtä typerä kuin minä?!
Aleksin pov (30 min aikaisemmin)
Laitan ostokseni peräkonttiin ja hamuilen ovea puhelinta katsoessani. Istun autoon ja suljen puhelimeni. Lähden takaisin kohti kotia. Edessä oleva auto ajaa holtittomasti puolelta toiselle. Hidastan vauhtia, mutta liian myöhään. Auto pysähtyy kuin tyhjästä ja ajan tuohon pahki. Vauhti oli sen verran kova, että lyön pääni. Kaikki pimenee.
Adelen pov:
Istun talapenkille Nikon viereen. Olli, Niko ja Joonas tulivat hakemaan minua. Tommi ja Joel jäivät sairaalalle. Itken koko automatkan ja nojaudun ruskeahiuksisen olkapäähän. Itken kun nousen autosta, itken kun kävelen sairaalan ovista, itken kun pääsemme Aleksin huoneeseen. Itken ja itken. Aleksi makaa sängyllä ja lääkäri astuu huoneeseen. "Me aletan herättelemään Aleksia nyt." Tuo sanoo ja aloitamme herätyksen. Aika tuntuu ikuisuudelta ja vihdoin mustahiuksinen avaa silmiänsä. "Aleksi, jouduit auto-onnettomuuteen, ja olet nyt sairaalassa. Sait pieniä ruhjeita mutta et mitään vakavaa. Pääset parin tunnin päästä lähtemään täältä." Lääkäri selittää. Porukka alkaa hälvenemään ja lopulta täällä on enää Aleksi, Joel ja minä. Aleksi on jo paremmassa kunnossa ja pääsisi lähtemään.
Kotona-
Aleksi lähtee suoraan nukkumaan, mutta minä jään vielä olohuoneeseen. Miten tuo mustahiuksinen saa minussa aikaan jotain? Jotain ihmeellistä? Taidan oikeasti olla ihastunut tuohon. Haukottelen ja menen nukkumaan.
____________________________________
356 sanaa
Noniin, sainhan tän valmiiksi, kirjotan nyt varmaan kaks osaa :) Kuvan tein itse😍😍
ŞİMDİ OKUDUĞUN
Saanko mä olla aina tässä? II Blind channel
Hayran KurguAdele, 21v tyttö odottaa innolla pääsyä lempi bändinsä, Blind channelin keikalle. Yksi pieni onnettomuus ja nuoren naisen elämä muuttuu täysin. Joo jep, anteeksi surkea kirjoitustaitoni, en käytä näihin osiin paljoa aikaa koska nah.
