Saanko mä olla aina tässä? II Blind channel

2.

ILMOTAN TÄSSÖ VAIHEESSA, ETTÄ POJAT ASUU Kaikki Helsingissä, mutta On nyt lomalla Oulussa!
________
Adele

Herään sairaalasta. Yritän muistella mitä tapahtui ja näen Roosan nukkumassa huoneen toisessa päässä olevassa tuolissa. Muistan ainoastaan sen, että olimme keikalla ja kaaduin maahan. En muuta. Roosa herää. "Sä heräsit!" Tuo hihkaisee ja tulee luokseni. Punahiuksinen asettaa kätensä ympärilleni ja korjaan asentoani istumiseksi. Pian nuori mieslääkäri astuu huoneeseen. "Adele sä pääsisit nyt lähtemään täältä. Sä pyörryit, mutta ei tapahtunut mitään vakavempaa." Tuo sanoo ja nyökkään. Lääkäri lähtee ja sanon Roosalle, että vaihdan vaatteet. "Tuolt aulasta saa kahvia, niin otan sullekin." Roosa sanoo ja poistuu. Laitan samat vaatteet jotka minulla oli eilenkin ja nappaan laukkuni. Lähden sairaalan aulaa kohti.

Hetken kävelemisen jälkeen näen Roosan nurkkapöydässä. Nappaan kahvini ja lähdemme tuon kanssa volvoon. "Hei mun pitäis käydä kaupassa, joten heittäisiks mut sinne?" Kysyn. Tuo nyökkää ja kääntyy k-kauppaa päin. Selailen puhelintani. Suljen sen ja kiitän kyydistä. Otan laukkuni ja lähden. Roosa lähtee pihasta ja menen kauppaan sisälle. Otan ostoskorin ja menen vihannespuolelle. Punnitsen kurkun ja paprikan. Lappaan koriin kaikkea mitä 'tarvitsen.' Siirryn bissepuolelle ja nappaan yhden. Ajatuksissani törmään johonkin. "Hei oon tosi pahoillani!" Pahoittelen, kunnes tajuan kehen törmäsin. Yksi suurin idolini, seisoi nyt edessä, ja Adele Ristiluoma, törmäsi häneen. Hyvin meni. Katson minua noin kymmenen senttiä pidempää miestä. "Hei eks sä ollu se tyyppi sieltä keikalta?" Tuo kysyy. Nyökkään. "Siis se kelle soitettiin ambulanssi?" Tuo jatkaa. Nyökkään uudestaan. "Sulle ei sitten tapahtunu mitään vakavempaa?" Aleksi sanoo. "Joo ei mitään vakavaa." Sanon. "Vittu nyt!" Huudahdan ja nostan puhelimeni joka oli nähtävästi tippunut. Siihen tuli pari säröä. "Noh.. Ihan sama." Tuhahdan. "Onks sulla jotain nimeä,vai kutsunko sua edelleen mustahiuksiseksi naiseksi?" Tuo kysyy. Hätkähdän. "Joo on mulla nimi, Oon Adele." Sanon. "Aleksi." Tuo vastaa. Tuo punastuu hennosti. "Tää tulee hieman puskista? Mutta saisinko sun numeron?" Tuo kysyy naurahtaen. Annan Aleksille numeroni. "Sori mutta mun pitää mennä." Sanon ja lähden ripeästi kassaa kohden.

Pääsen kotiini ja siirryn keittiöön. Istahdan keittiön tasolle ja saksanpaimenkoirani, Belle tulee istumaan jalkojeni juureen. "Ai haluat pihalle?" Kysyn. Tuo ryntää eteiseen ja kävelen perässä. Laitan kengät jalkaani ja kiinnitän hihnan tuon pantaan. "Noni. Tuu Belle" Hihkaisen ja menemme hissiin. Astumme hissistä ulos ja avaan oven. "Nätisti.." kehun koiraani kun tuo kävelee hienosti.  Menen Bellen kanssa koirapuistoon, jossa ei ole muita. Päästän koirani irti ja tuo juoksee aidalle. "Belle! Tänne!" Huudan ja koira hölkkää luokseni. "Istu. Hyvää!" Sanon ja annan tuolle herkun. "Noni, maahan." Sanon. Koirapuiston portti aukeaa ja näen Roosan, joka oli varmaankin lenkillä. Belle sinkoa tuon luo. "Belle! Tänne!" Huudan. Heitän koirale pallos ja istumme Roosan kanssa tuolilla. "Siis arvaa mitä! Mä törmäsin Aleksiin! Siis SIIHEN Aleksiin!" Sanon ja kerron koko tarinan. "Ja nyt mulla on sen numero." Sanon ja lopetan kertomukseni. Roosa katsoo minua suuammollaan.

Aleksin Pov:

Istun sohvalla. Laitan Adelelle viestiä. 'Moikka! Vaikutat jotenki tosi mukavalta, niin haluisitko tutustua vähän paremmin?' Kirjoitan ja lähetän.

______________________

481 sanaa

Okei, joo :)