Kolmen tunnin jälkeen Valtteri sai vihdoin parkkeerattu Mersunsa Iso-Syötteen parkkipaikalle. Ajatella, että rinteet olivat olleet auki noin tunnin, ja jäljellä oli vain muutama hassu parkkipaikka. Olisin ymmärtänyt, jos kyseessä olisi ollut viikonloppu, mutta tänään oli maanantai. Maanantai.
"Miks täällä on niin paljon porukkaa?" Ilona kysyi kummastellen jäätävää ihmismassaa. Meillä kaikilla viidellä oli Iso-Syötteelle kausikortit, joka tarkoitti, että me kävimme täällä lähes joka viikko useampaankin otteeseen. Varsinkin nyt, kun miellä on lukuloma, koska kuka ihme nyt lukee ylioppilaskirjoituksiin lukulomalla?!
Oli siis harvinaista herkkua, että kellon ollessa yksitoista eturinteen jonot yltyivät lähes rinteen puoleenväliin saakka.
"Onkohan nyt joidenkin hiihtoloma?" Emppu kysyi kohottaen toista kulmaansa.
"Näin aikasin?" Ilona äimästeli, mutta niin se taisi tosiaan olla.
"Etelän vetelillä on kait näin aikasin" Emppu tokaisi saaden Ilonan hymähtämään hyväksyvästi.
Kävelimme ylpeästi lipunmyynnin ohi suoraa hissijonon hännille, jossa laitoimme sukset ja laudat jalkaan.
Ilonalla, mulla ja Valtterilla oli sukset ja Empulla ja Oliverilla laudat.
"Mennäänkö me suoraan parkkiin?" Valtteri kysyi nojaten Ilonaan, joka oli häntä 30cm lyhyempi. Huvittavan suloinen näky.
"Vai mitä jos-" Oliver aloitti, mutta ennen kuin hän pääsi lopettamaan annoimme yksimielisin "Ei" huudahduksen.
"Kuulostaa ihan hyvältä" Emppu sanoi tyypillisesti ignooraten Oliverin päähänpiston.
Jonotimme aikamme hissiin pääsyä, ja vihdoin, kun aikamme koitti pääsimme lippuautomaatin läpi jonottamaan hissiinpääsyä. Olimme siirtymässä toiselle hissille, kun Ilona voihkaisi: "Ei hitto, sikssaks äijä on täällä"
Meidän kaikkien katseet kääntyivät hissikapulan antajaan ja siinä oli totta tosiaan sikssaks äijä. Hyvää hyvyyttään antamassa laskettelijoille hissikapulan. Sikssaks äijä oli suomalaisten painajaisista pahin, varsinkin jos laskettelit kahden pariskunnan kanssa.
Sikssaks äijä oli saanut nimensä siitä, kun kaksi vuotta sitten joululomalla, olimme olleet laskettelemassa. Ilonalla ja Valtterilla oli meneillään maailman mystisin riita, jonka alkuperää kukaan ei tiedä. Kyseisen riidan takia he eivät voineet olla samassa hississä, joka johti siihen, että minä sain vihdoin ja viimein hissikaverin.
Kyseisenä kertana sain hissikaverikseni Valtterin. Kaikki meni mutkitta siihen asti, kunnes oli Ilonan vuoro mennä hissiin. Sikssaks äijä hyppelehti puolelta toiselle, aivan kun olisi tehnyt sikssakkia (josta syntyi nimi sikssaks äijä). Lisäksi hänen otsansa oli rypyssä ja hänellä oli kokoajan sellainen ilme, että olisi valmis murhaamaan jonkun. Ilonan epäonneksi kyseinen hissikapulan antaja hoputti seuraavan jonossa oleskelijan Ilonan kanssa samaan hissiin ruuhkan takia.
Ilonan pienen olemuksen lisäksi, hän on hyvin hyvin hyvin introvertti. Hän ei mielellään puhu tuntemattomille ellei kyseessä ole ruskeaverikkö Valtteri Elias Kaskinen, joka hurmaa tuon ensisilmäyksellä.
Ilona sai epäonnekseen noin 50-vuotiaan harmaantuvan, isokokoisen miehen, joka yritti väkisilläkin keksiä puheenaihetta. Traumaattisen kokemuksen jälkeen Ilona ja Valtteri sopivat riitansa ja siitä lähtien olenkin ollut hississä vain itsekseni. Toki joskus olen saanut seurakseni Ilonan pikkusiskon Tuulin, Valtterin pikkuveljen Juuson, tai Oliverin pikkusiskon Olivian.
Emppu ja Ilona ovat kyllä monet kerrat todenneet, että voimme vaihdella hissikavereita, ettei minulle tulisi ulkopuolinen olo, mutta se ei ole minulle niin iso ja tärkeä asia, että siitä tarvitsisi tehdä isoa numeroa. Oikeastaan nautin siitä, että sain olla hissimatkan ihan itsekseni, se oli rentouttavaa. Toisaalta, ehkä minä salaisesti aina toivoin, että mystinen Tanskan prinssi tulisi kanssani samaan hissiin. Naurahdin ajatukselle. Vivi ja Vivin mielikuvitus.
"Ei hätää muru sä tuut mun kanssa" Valtteri sanoi ja laski kätensä Ilonan ympärille. Ja sai eleellään Ilonan hymyilemään. Olin jo unohtanut sikssaks äijän olemuksen, mutta onneksi prinssi Kaskinen sai oman prinsessansa huostaansa, jottei prinsessa Ilona Eveliina Juutinen joutunut kohtaamaan traumaansa uudestaaan.
Päätin mennä ensimmäisenä hissiin, ja sikssaks äijän ärtynyt olemus sai pienen jännityksen hiipimään niskavillojani pitkin päälakeani kohti.
"Kaks mahtuu hissiin!" Sikssaks äijä ärähti, Valtterille, mutta hän osotti vilpittömästi Ilonaa ilmaisten, että on hänen kanssaan laskettelemassa. Sikssaks äijä olisi varmasti yrittänyt markkinoida ankkurihissin toista paikkaa muille asiakkaille, mutta itse hissi lähestyi minua niin kovaa vauhtia, että sikssaks äijän ei mahtanut muuta, kuin ojentaa hissi vain minulle. Ehkä ihan hyvä vain.
Muutaman tunnin jälkeen Emppu, Ilona, Valtteri ja Oliver lähtivät tilaamaan rinneravintola Romekievarista kanakorit. Mä tahdoin vielä laskea yhden mäen ja he lupasivat tilata mullekin kanakorin. Menin jonottamaan hissiä, ja kun vuoroni tuli liuin sikssaks äijän viereen, joka karjaisi uudemman kerran: "Hopihopi, kaks hissiin! Sinä siellä, tule jo!"
En uskaltanut katsoa taakseni, mutta tunsin kuinka tuuli viuhahti vasemmalla puolellani ja joku liukui viereeni. Kirosin hiljaa mielessäni sitä, kuinka aiemmin päivällä olin nauranut ajatukselle, että joku tuntematon tulisi kanssani hissiin.
Suljin silmäni ja toivoin vimmatusti, ettei muukalainen olisi yhtä puhelias 50-vuotias mies kuin Ilonan tuntematon hissikaveri.
Sikssaks äijä ojensi meille ankkurin ja samaan aikaan kuulin rauhallisen, matalan ja soinukkaan äänenen:
"Moi, mä oon Ville, kuka sä oot?" ja niin matka tuntemattoman kanssa alkoi.
-❤️
CITEȘTI
laskettelu romanssi (rewrite)
Aventură"Moi, mä oon Ville, kuka sä oot?" ja niin hän aloitti meidän tarinan, joka on juuri meidän kahden näköinen. yellow! tästä kirjasta on siis kaksi versiota, tämä ja laskettelu romanssi. molemmat näistä on mun kirjottamia, ja tämä uusi tarina sen takia...
