rakastettuni

mitä tapahtuu tyttöjen vessassa jää tyttöjen vessaan

Koulun vessa, maaliskuun 22. päivä 2022 klo 10.57

"Tunti loppuu."

"Joo?"

"Tänne tulee ihmisiä."

"Joo?"

Hän ei katso minua silmiin, vaan huuliin ehkä, on taas vähän liian lähellä ja ihan liian kaukana.

"Kyllä me nyt täällä saadaan olla", hän sanoo ja hengittää suuhuni ilmaa.

"Me jäädään kuitenki kiinni."

"Eikä jäädä."

"No kyllä jäädään jos me puhutaan sanaakaan sillon ku joku on täällä eikä me tajuta sitä."

Hän nostaa kyllästyneen katseensa minuun ja erkanee. Haluan hänen kätensä takaisin vyötärölleni.

"No jos ollaan eri kopeissa ni ei jäädä", hän virnistää, avaa kopin oven lukon ja häipyy.

Hän ei taida ymmärtää, että koskettamiseen tarvitaan kaksi kehoa. Askeleet menevät pois, ja käyvän oven ääni on koko vessan painava napsahdus eikä yksittäisen kopin rämisevä sekamelska.

*

Koulun vessa, tammikuun 18. päivä 2022 klo 13.39

Näytän järkyttävän väsyneeltä. Olen kyllä varma, että koulun vessan valaistus saa kaikki näyttämään haudasta nousseilta. Taisi budjetti loppua.

Ovi käy. Joku astuu sisään. Hän kävelee parin metrin päähän minusta, kaivaa ripsivärin laukustaan ja nojautuu lähemmäs peiliä. Edes peilin kautta hän ei todellakaan näytä haudasta nousseelta. Hän taisi pilata teoriani.

Hän huomaa tuijotukseni ja katsoo minua päästä varpaisiin.

"Mistä sä lintsaat?" hän kysyy.

Hänellä on rouhea ääni.

"Mantsasta."

"No sitä paskaa ei jaksa kukaan."

"Entä sä?"

"Enkku."

"I bet Mrs. Järvinen is really disappointed."

"Mistä sä tiesit että mulla on Järvisen enkku?"

"Siitä että sä lintsaat."

Hänen huulilleen nousee virnuileva hymy.

"Sähän se terävä olet. I like you."

"Järvinen on varmasti nyt ylpeä, kun sähän osaat englantia."

Hän kääntää päätään ja puree kielensä hampaidensa väliin.

"Nähään, terävä tyyppi", hän sanoo, kääntyy ja lähtee.

*

Koulun vessa, tammikuun 20. päivä 2022 klo 8.04

Kun astun ulos vessakopista, sama tyttö seisoo lavuaarilla katselemassa itseään peilistä. Sietääkin katsella. Jos minä näyttäisin tuolta, teippaisin peilin vasempaan käteeni.

Hän kääntyy minua kohti ja toteaa:

"Terävä tyyppi tuijottaa taas."

"Sori", minä kävelen lavuaarille ja avaan sen,

"mä joskus vaan jään... jumiin."

"Joo. Ymmärrän."

Tunnen hänen katseensa minussa pestessäni käsiäni. En uskalla katsoa häneen enää. Hän varmaan kivettäisi minut katseellaan.