rakastettuni

Paljas olkapää
pikkurillini
solisluu
huuleni.

"Onko sun mentävä?" hän kysyy.
Hakee katseeni
hengittää nenästään nenälleni.

"Joo", minä sanon,
"mutta huomenna mä olen taas tässä."

Hän käännähtää
paljas olkapääni
hänen pikkurillinsä
solisluuni
hänen huulensa.

"Milloin me ollaan näin aina?"
Minä vaivaannun vähän.
"Kun mun kanssa sä olet
niin avoimen queer
ja meidän ystävien kanssa
niin avoimen queer.
Milloin sun perhe saa nähdä että sä olet
avoimen queer?"

Suutelen hänen otsaansa
otan hiukset sormiini.
"Vielä. Se aika tulee.
Mä lupaan."

"Mä odotan", hän sanoo.
Käännähtää pois päältäni.
"Jos sun on mentävä
niin mene vaan."

Minä nousen
noukin vaatteeni lattialta
törmään hänen vanhempiinsa keittiössä
he hymyilevät ja tietävät
että me molemmat olemme
avoimen queer.

*

"Mä kerroin äidille ja isälle."
Hänen kasvonsa kirkastuvat
hän tarttuu minuun kiinni
halaa tiukemmin kuin koskaan.

"En mä tiedä
mitä mä odotin
totta kai ne otti hyvin
halasi ja sanoi että on ylpeitä."

Hän katselee minua.
Hymy hukuttaa
haluan piirtää hänen huultensa ääriviivat
sormenpäällä.

"Mä olen ylpeä susta."
Ja hän suutelee
huulia
ja kaulaa ja niskaa
ja kohta kaikkea muutakin
sormia ja reisiä
ja paljon kaikkea muutakin.

*

"Mihin sä olet hukkunut?"
Aamu on tosi hämärä
se herää hitaammin kuin me
ja hän on ihan jumissa.
Istumme ikkunalla
kaupunki ei virkoa.

"No suhun", hän sanoo ja kääntyy
katsoo minua silmiin
katoaa kai vielä kauemmas
siihen typerään sanaan nimeltä
rakkaus.

"Mä löysin sut
hävitin kaiken järkevän
lopetin loogisen ajattelun.
Sä olit mysteeri
enkä kai vieläkään oo selvittänyt sitä
mutta mä vaan niin halusin
edes yrittää."

Otan hänen kasvonsa minun käsiini
silitän pehmeitä poskia
uskon meihin ja uskon rakkauteen
sanon:
"Sä et tiedäkään
millainen mysteeri sä olet mulle.
Me voidaan
selvittää toisemme."

Kaupunki ei virkoa
aamu ei herää.
Suutelemme ikkunalaudalla
toivotamme toistemme poskille
sydämin hyvää huomenta.

Hämärä pysyy kaupungin yllä
niin kauan kuin me sisällä
vietämme aamua
pesemme hampaita
juomme kaakaota
suutelemme.

*

Vasten seinää
ilta ympärillä
onpa kylmä
varpailla vain
muuten täällä on tosi kuuma.

Kaulalla paljon suudelmia
huokaisen
hän on minun ja minä olen hänen.
"Älä koskaan lopeta."

*

Otan häntä kädestä
pakkohan se on
en voi olla ottamatta
tai alkaa sattua sydämeen.

Kutkuttaa vatsassa
olen nuori
tosi nuori
nuorinuorinuori
tältä tuntuu olla nuori.

Perhosia vatsassa
ja päässä
ainakin.

Hän ostaa minulle kahvin
minä ostan hänelle muffinin.
Istumme pöydässä
pidämme kädestä
olemme yhdessä.

Katseita
katseita
katseita.
Me katsomme vain toisiamme.
Kuiskaamme sanoja korviin
kikatamme
kuuntelemme samoista kuulokkeista musiikkia
pidämme kädestä
hänen takkinsa taskussa.

Selaamme sivuja kirjakaupassa
ostamme kasveja hetken mielijohteesta
katsomme purkkeja kirpputorilla
että mitä me kotiimme laitamme.

Vaikka minulle riittää
että kodissani on hän
koska hän on minun
kotini.

*

"Et kai sinä pelkää enää?"
Minä pelkään
kyllä
mutta hänen kanssaan
en.

"Ei me voida olla näin", minä pelkään,
"miten me voitaisi?"

Hän ristii sormemme yhteen
heiluttaa käsiämme
antaa heinän koskettaa ihoa.

"Kaikki muutkin voivat", hän sanoo,
"hei, eivät ne ajattele meistä niin."

"Eivätkö?"
"Me ollaan heille ystäviä
melkein kuin siskoja
kaveruksista parhaimpia
yhdessä kasvaneita tyttöjä."

"Voi kun ne näkisivät oikein."
"Voi kun me oltaisiin turvassa.
Näin on parempi.
Jonain päivänä vielä,
jonain päivänä."

Hän suutelee sormiani
on kaunis ja upea ja kaunis
en tiennyt että näin voi tuntea
ei näin kai saa tuntea
mutta hän tuntee myös.

"Hei, älä pelkää.
Vaikka ne eivät sitä näkisikään
sä olet aina mun
rakastettuni."

°°°