rakastettuni

seitsemän kukkaa tyynyn alla

Hän heitti minua kävyllä. Se sai viimeisimmänkin viattomuuden rippeen katoamaan minusta, ja minä nousin ylös, koko laituri tärisi, juoksin hänen eteensä ja olin tarttuvinani hänestä kiinni, mutta hän väisti ja meni ohitseni.

Hän seisoi taas laiturin päässä ja hymyili minulle niin vahingoniloisesti, että minä kävelin hänen eteensä rauhallisesti ja työnsin hänet veteen. Järven pinta hajosi, kun hän putosi räpiköiden.

Minä nauroin. Hän nousi pintaan hiukset ja kaikki vaatteet märkinä.

"Mä kostan ton", hän sanoi ja kiipesi ylös vedestä.

Hänen tummanruskeat hiuksensa olivat nutturalla, mutta otsatukka oli liimaantunut kiinni hänen otsaansa. Minä hihitin edelleen.

"Näytät upealta", minä kehuin.

Hän pyöritteli päätään.

"Mennään saunaan."

Hän käveli ohitseni. Seurasin häntä. Ehkä juhannuksen viettäminen kahdestaan minun perheeni mökillä ei ollut ollut paras idea koskaan, mutta pidin sitä parhaana ideana. Tämä oli ensimmäinen yhteinen juhannuksemme ikinä, vaikka olimme tienneet toisemme aina.

Me riisuuduimme ja menimme saunaan. Se oli ihan normaalia, koska me olimme tunteneet ennen kuin olimme edes olleet olemassa. Tämä oli sellainen vanhemmat ovat bestiksiä keskenään eli meidän ystävyytemme on kohtalo -ystävyys.

Me olimme jakaneet kaiken, ihan oikeasti. Menimme antamaan toiselle jotain suihkuun, jos pyyhe tai joku muu oli unohtunut. Olimme oksentaneet toistemme päälle - se ei edes ollut kännitarina, vaan olimme syöneet samaa pilaantunutta ruokaa. Käytimme toistemme vaatteita, hätätilanteissa myös alusvaatteita, ja autoimme toisiamme sheivaamisessa. Alasti toistemme edessä oleminen ei siis ollut mikään uusi tai hätkähdyttävä juttu.

Hän nojasi päänsä seinään ja katsoi ulos saunan pienestä ikkunasta. Hänen ihonsa joko kiilsi jo valmiiksi vedestä tai alkoi kiiltää hiestä.

Tämä oli varmasti miljoonas kesämme yhdessä, eikä meillä kummallakaan ollut vieläkään ollut kesäromanssia yhtään kenenkään kanssa. Eikä kyllä romanssia muutenkaan. Minä en koskaan ollut edes suudellut ketään. Se oli vain jäänyt tekemättä! Miten olisin edes onnistunut? En uskaltanut olla oma itseni kenenkään muun kuin hänen seurassaan.

Istuimme ihan hiljaa muutaman minuutin ajan. Katselin häntä.

"Pakko mennä pulahtamaan", hän sanoi ja lähti lauteita narauttaen.

Menin hänen perässään. Koikkelehdimme alasti rantasaunalta laiturille. Nauroimme jalkapohjiin sattuville juurille ja hyppäsimme molemmat veteen.

Heitimme toistemme päälle vettä ja nauroimme ja huusimme ja kiljuimme. Minun olisi tehnyt mieli tuijottaa häntä ja hänen kauniita kasvojaan enemmän kuin koskaan ennen, muttei minulla ollut edes aikaa, kun hän jo nousi vedestä. Juoksimme takaisin saunaan ja aloimme laulaa ärsyttäviä vanhoja suomalaisia lauluja niin kovaa kuin pystyimme.

Kun olin iltapäivällä pyöräillyt tänne, myöhässä tapani mukaan, olin joutunut väistämään kaahaavaa autoa puskaan. Se nauratti minua, ja kerroin siitä hänelle, kun misogynistisiä sanoituksia tehneiden miesten laulut loppuivat kiinnostamasta äänihuuliamme.

"En taida olla saunoja. Todennäkösesti pyörryn kohta", hän pian sanoi.

Saunassa oli vähän hämärämpää, en nähnyt hänen silmiään kunnolla. Hänen ihonsa kiilsi taas. Varmasti kiilsi minunkin.

"Sama täällä. Mennäänkö vielä hetkeks uimaan ja sitte lähetään tekemään jotain muuta?"

Hän hyväksyi ehdotukseni, ja menimme vielä hetkeksi uimaan. Sitten me kuivasimme itsemme pyyhkeisiin ja tunkeuduimme vaatteisiin. Hänellä oli iso t-paita ja juuri polven ylle jäävät shortsit. Hän hymyili minulle tutulla tavalla.