Look mom, I did it // Blind Channel

3. Jopa Jori

-Aleksi-
📞:

Minä: moi, tuutko avaa oven?

Porko🤏: joo Niko tulee.

Minä: okei, moi.

Oon tosiaan kaikkia muita nytte nähny paitsi Ollia. Kyllä mä jätkät muistan. Ja Porko muistaa mut kans. Se tuli mulle siitä sanomaan, etten saa kertoo ennen ku jätkät ite sen tajuu. Aika hauskaa.

Niko tulee avaamaan mulle oven ja hymyilee moikatessaan. Tuleekohan tuokin hymy häviämään ajan myötä. Mä uskon että alkaa. "Onkos kaikki jo studiolla?" Kysyn. "Kaikki paitsi itse Matela." Saan vastaukseksi. Unikeko taitaa edelleen olla.
——
Olemme tässä pari tuntia mietiskelty lyriikoita, rimputeltu ja pimputeltu. Olli ei vieläkään ole täällä. Onkohan sillä kaikki hyvin? Mietiskelyni keskeytyvät kun kuulen avaimen lukossa. Nyt mua alkoi jännittää. Sydän tykyttää, kädet hikoaa ja vatsaan sattuu. Voiko tästä perääntyä enään?

"Moi! Sori ku tulin vasta nytte. Mä-" Olli sanoo, ja lopettaa nähdessään minut. "Nukuin vähän myöhään." Hän sanoo nielaisten. "Moi, oon Aleksi" esittäydyn. Eikö hän mua muka muista? "Olli" hän sanoo ja hymyilee. Sä et oo Olli tosissas.
——
Päivä on pyörähtänyt todella nopeasti iltaan, ja kaikki alkaa olla aika väsyneitä. Jopa Jori. "Olisko se tältä päivää tässä?" Niko toteaa. "Joo, alkaa pikku hiljaa vaiveluittoa." Tommi tokaisee. Alkaa tässä kyllä kukin olla aika nälkäinen ja väsynyt. Porko tosin otti lopputilin jontunti sitten.

Kaikki muut ovat lähteneet kotiin paitsi Olli. "Etkös sä meinannut kotiin mennä?" Kysyn tältä. "Ei jaksa kävellä, ootan että mun energia piikki iskee." Tämä vastaa ja katsoo puhelintaan entistäkin tiiviimmin. "Olisiks sä kyydin halunnu?" Kysyn. "Joo, voisin mä, jos vaan viittiit?" Tuo vastaa ja nousee vähän ajan jälkeen. "Kiva! Kerro autossa sun osote nii päästään ehkä oikeeseen paikkaan." Naurahdan. Tuo vain hymyilee. Yhtä söpö se on kuin aina ennenkin.

Vedämme auton ovet kiinni ja käynnistän auton. Valitsen auton radio valikosta navigoinnin ja annan Ollin kirjoittaa osoitteensa siihen. Mehän asumme melko lähekkäin. Kuinkas ei olla aijemmin törmätty?

Olemme tässä jonkin verran nyt ajeltu hiljaisuudessa. "Aleksi." Olli aloittaa. "Mm" "Mikset sä ikinä soittanu tai laittanu viestiä, vaikka lupasit." Olli pudottaa pommin kuin keskelle elävää kaupunkia. Tunnen nenässäni hieman kirvelevän. Nyt et Aleksi itke. "Luulin että sä välitit musta, että sä olisit rakastanu mua. Sit sä petit sun lupauksen ja lopetit kaiken kerralla." Tuo jatkaa. Nyt hänelläkin on kyyneleet poskilla. En vastaa mitään. Kuivaan kyyneleeni ja niiskaisen räät nenääni takaisin.
<><><><><><><><><><>
Ei ollu Olli ilosella tuulella kuitenkaan;)
Mä en voi uskoa tätä...vuosi sitten, mä en ois uskonu että mun elämä on tässä pisteessä. Että se, kehen ihastiun 2.9.2021 on oikeesti mun kans yhessä nyt...mä en käsitä tätä vaikka kuukausi ollaa oltu yhessä. Ja tässä teille elämän ohje. Etäsuhde toimii, jos ootte valmiita tekee kaikkenne sen eteen. Mulla ja sillä on 500km välimatka, ja tää toimii. Paremmin ku hyvin.