luku 1.

3.3K 49 2
                                    

Vettä satoi kaatamalla, mikä ei tosin yllättänyt. Tuntui kuin sade olisi jatkunut koko syyskuun eikä loppua tulisi ennen kuin vesipisarat viimein muuttuisivat lumihiutaleiksi. Tuuli viskoi sadepisarat kasvoille ja hiusten laittoa ei edes kannattanut ajatella ennen ulos lähtöä. Tutun kahvilan lämmin sisäilma ja kahvin tuoksu tulvahtivat Iinan nenään kun hän viimein pääsi perille. Tukka sekaisin ja kasvot märkänä sadepisaroista Iina kiirehti nurkkapöytään pois kaikkien kahvilassa istuvien ihmisten näköpiiristä. 

"Voi herranjestas" Iina tuhahti katsahtaen peiliin joka roikkui seinällä. Hän otti laukustaan kamman ja asetteli sen avulla hiuksensa paremmin. 

"Mitä neidille saisi olla?" Iina säpsähti tarjoilijan tullessa hänen viereensä. 

"Ööh.. No yksi latte kiitos" tarkastellessaan tarjoilija poikaa tarkemmin, Iina ei voinut olla kiinnittämättä huomiotaan tämän täydellisiin silmiin ja suloisiin kasvonpiirteisiin. Iina ei ollut koskaan ennen nähnyt poikaa, joten hän oli varmasti joku harjottelija kahvilassa. 

"Juu pieni hetki" poika lopulta sanoi ja lähti puristaen käsissään vihkosta johon hän oli Iinan tilauksen kirjoittanut ylös. 

Iina lysähti tuoliinsa tajutessaan että hän ei ehkä ollut hehkeimmillään juuri nyt. Niin hänen tuuriaan; kun hiukset on sekaisin, söpöt pojat ilmestyvät kuin tyhjästä. Hetken asia harmitti Iinaa, mutta sitten hänen mieleensä tulvahti ajatus, että miksi ottaa paineita ulkonäöstään? Tuskin se tuota tarjoilija poikaa kiinnostaa miltä hän näyttää. Iina suoristi ryhtinsä ja otti puhelimen taskustaan.

"Tässä tämä latte nyt olisi" se sama poika oli ilmestynyt Iinan viereen. Iina hymyili ja otti lämpimän kahvikupin vastaan.

"Kiitos paljon" Iina sanoi ja aikoi laskea kupin pöydälle, mutta epäonnekseen hän läikytti kuumaa kahvia päälleen. 

"Aih!" Iina vinkaisi kahvin polttaessa hänen reisiään. Poika nappasi papereita pöydällä olevasta telineestä ja asetti ne Iinan jaloille ja pöydälle jossa kahvia oli. Iina ei yksinkertaisesti pystynyt liikahtamaankaan. Poika katsoi Iinaa suoraan silmiin. Sillä hetkellä Iina unohti polttavan kuuman kahvin jaloillaan. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. 

"Ootko sä kunnossa?" Poika lopulta kysyi rikkoen täydellisen hiljaisuuden. 

"Joo kyllä mä luulen niin, kiitos" Iina sanoi ja käänsi katseensa pois pojan kasvoilta. 

"Hei mä tuon sulle lisää paperia" poika sanoi ja osoitti tyhjää paperitelinettä. Iina nyökkäsi. Poika poistui keittiöön mukanaan kaikki paperit joilla kahvia oli pyyhitty niin Iinan housuilta kuin pöydältäkin. Kuinka noloa. Iina tunsi yhtäkkiä vajoavansa maan alle. Täydellinen poika tarjoilemassa hänen lempikahvilassaan ja tottakai juuri silloin kahvia pitää läikkyä hänen päälleen.  Poika tuli vähän ajan päästä takaisin.

"Tuossa" hän sanoi ja laski uuden paperitelineen pöydälle.

"Kiitos vielä kerran" Iina sanoi nolona. Poika väläytti vain hymyn Iinalle ja poistui. Sillä hetkellä Iina halusi vain juosta ulos takaisin tuuleen ja sateeseen välittämättä siitä että hänen hiuksensa menevät sekaisin ja housuissa on kahviläikkä. Kuinka tyhmänä tämä unelmienprinssi Iinaa pitää? Iina katsahti paperitelineeseen. Päällimäisessä paperissa oli jotain tekstiä joka oli kirjoitettu mustekynällä. Iina otti paperin telineestä ja luki "Nähdäänkö huomenna täällä kahvilassa? Minä tajoan laten. Niall." Iinan sydän pompahti kurkkuun. Tahtoiko tuo poika todella nähdä hänet huomenna uudelleen? Iina hörppäsi lattensa niin noeasti kuin pystyi. Juotuaan kuppinsa tyhjäksi Iina otti laukkunsa ja paperin mukaan ja poistui kahvilasta. Hän oli niin sekaisin ilosta ja hämmästyksestä, ettei edes muistanut sadetta. Halusiko tuo kahvilan poika todellakin tavata uudelleen? Eikö hän pidäkään Iina vain typeränä tunarina? No, huomennahan se selviää.

Just friends?Where stories live. Discover now