Aamuaurinko häikäisi Lauran silmiä. Huoneen oveen koputettiin.
"Huomenta prinsessa. Mä tein meille aamupalaa" Liam oli ilmestynyt ovelle tarjotin kädessään. Laura nousi istumaan.
"Voi muru sä oot aina niin ihana. Oisit herättänyt mut niin oisin auttanut sua" Laura sanoi Liamin tullessa istumaan hänen viereensä sängylle.
"En mä viitsinyt sua herättää kun olit nii kaunis kun nukuit" Liam sanoi pirteästi istuessaan sängylle.
"Voi ei nyt loppu tuo tuollainen tässähän ihan punastuu" Laura hihitti ja antoi pusun kultansa poskelle.
"Hei jospa mä pukisin jotain ylleni ennen kuin aletaan syömään. Mä olen yhä puolialasti täällä jos et satu muistamaan" Laura näytti Liamille kieltään ja kietoi peiton ympärilleen. Hän käveli Liamin vaatekaapille ja tämän flanellipaidan kaapista ja puki sen ylleen. Sitten hän palasi takaisin sängylle. Liam ojenti paahtoleivän Lauralle.
"Oot ihana" Laura sanoi ja söi leipänsä.
Syötyään aamupalan ja käytyää suihkussa Laura ja Liam lähtivät kävelylle. Ulkona paistoi aurinko joka todella olo yllättävää. Sade oli lakannut yhdeksi päiväksi. He kulkivat käsi kädessä.
"Mä haluaisin tulevaisuudessa kaksi lasta ja koiran" Laura sanoi katsoen puistossa leikkivää perhettä.
"Mä haluan sut" Liam sanoi siirtäen kätensä tytön vyötärölle.
"Ai etkö sä muka lapsia haluaisi?" Laura kysyi edelleen katsellen perhettä.
"Tottakai haluaisin. En mä vaan usko että se on kovin ajankohtaista vielä eihän?" Liam sanoi pysähtyen.
"Joo joo ei tietenkään. Tuli vain mieleeni kun näin nuo vanhemmat lapsineen" Laura vastasi hymyillen. Liamin kasvoilla käväisi helpottunut ilme.
"Ei murehdita vielä tulevaisuuttaa jooko? Eihän sitä tiedä että mitä tässä ehtii vielä tapahtua" Liam ehdotti. Laura kurottautui antamaan pusun poikaystävälleen.
"Joo ei tietenkään se nyt oli vain tuollainen huomautus" Laura naurahti. He jatkoivat matkaa. Liamin puhelin alkoi soida.
"Oota se on Niall, mä vastaan" hän sanoi ja meni syrjempään puhumaan. Laura jäi odottamaan ja pohti mielessään minkä näköisiä hänen ja Liamin yhteiset lapset olisivat. Hän tuli siihen lopputulokseen, että niiden täytyisi olla todella suloisia kun isäkin näyttää tuolta. Lauran oli vallannut kamala vauvakuume. Aina käydessään ostoksilla, hän salaa kävi lastenvaateosastolla ihastelemassa pieniä potkupukuja ja muita pienokaisten tarvikkeita.
"Et ikinä arvaa mitä Niall kertoi" Liam keskeytti Lauran rauhaisan pohdinnan.
"No kerro ihmeessä" Laura vastasi edelleen vähän ajatuksissaan.
"Eilen kun me kaikki lähdettiin Miisan luota, Niall oli aikeissa kävellä yhtä matkaa Sannan ja Zaynin kanssa, mutta Zayn oli antanut hänelle merkitseviä katseita jotka viestivät siitä, että he halusivat kulkea kahdestaan" Liam selitti innoissaan.
"Joo harmi" Laura mutisi ja tuijotti maahan. Liam tarttui häntä olkapäistä.
"Herätys hei! Kai sä tajuat mitä se merkitsee? Ootko sä ihan okei? Oot yhtäkkiä ihan omissa ajatuksissas" Liam ravisteli Lauraa hellästi. Siinä samassa Laura havahtui lopullisesti todellisuuteen.
"Hyvänen aika! Anteeksi joo kaikki on ihan okei, väsyttää vain vähän. Tiesikö Niall jotain muuta niistä kahdesta?" Laura uteli vihdoin tajuttuaan tilanteen. Liam pyöritti päätään.
"Ei, ei se tiennyt kuin sen että kahdestaan ne lähtivät lopulta. Ainiin ja Niall muuten kertoi että hän meni juuri töihin ja odottaa nyt ilmestyykö se tyttö tänään kahvilaan. Lupasin pitää peukkuja hänen puolestaan" Liam kertoi.
"Toivottavasti se tulee. En tiedä teistä muista, mutta minun mielestäni Niall tarvitsee vihdoin jonkun tytön jonka viereen mennä nukkumaan tai muutenkin kumppanin itselleen. Joskus hän on vain niin alakuloisen näköinen kun hän katsoo meitä muita seurustelevia ystäviään" Laura seltti päättäväisenä. Liam otti Lauraa kädestä kiinni.
"Olet ihan oikeassa. Mustakin tuntui välillä vähän sellaiselta oudolta kun me emme vielä seurustelleet. Harry ja Kaisla, sekä Miisa ja Louis olivat aina niin tiiviisti yhdessä silloin, että tunsin oloni joskus todella yksinäiseksi heidän seurassaan. Sitten sinä ilmestyit. Kun tapasimme silloin ensimmäistä kertaa kun muutit tänne, tiesin jotenkin heti että sinä olet se oikea minulle. Jotenkin vain tiesin että emme tule olemaan aina vain ystäviä ja oikeassa olin. Kiitos että tulit ja huolit minut itsellesi" Liam selitti katsoen Lauraa suoraan silmiin. Jokin Liamin kertomassa oli niin koskettavaa, että se sai kyyneleet Lauran silmiin.
"Voi kulta, minä niin rakastan sinua" Laura sanoi ja suuteli Liamia.
"Minäkin rakastan sinua" Liam kuiskasi ja veti Lauran itseään vasten halatakseen tätä pitkään. Laura tajusi, että ehkä hän yrittää päästä eroon vauvakuumeestaan nyt, sillä kuka tietää, ehkä vielä joku päivä hän saisi toivomansa lapsen ja jos hyvin käy, lapsen isä saattaisi olla tämä unelmien mies josta Laura ei aio hevillä irti päästää.
