Kaisla havahtui kolinaan. Se kuului alakerrasta. Hän nappasi puhelimensa pöydältä valmiina soittamaan hätänumeroon. Kello oli 16:15 iltapäivällä, Kaisla oli ollut hyvin väsynyt ja päättänyt ottaa päiväunet. Nyt hän oli aivan varma että joku oli murtautunut hänen asuntoonsa. Varovasti Kaisla nousi sängyltä ja hiipi portaikkoon. Sydän hakaten ja puhelinta kädessään puristaen hän lähti laskeutumaan portaita. Taas kuului kolahdus. Se tuli keittiöstä. Kaisla ei ollut koskaan ollut näin peloissan kuin mitä hän nyt oli. Tullessaan keittiön kohdalle Kaislan sydän hakkasi jo niin kovaa että hän pystyi itsekin kuulemaan sen. Joku oli keittiössä. Vetäen syvään henkeä sydän pamppaillen Kaisla syöksyi keittiöön valmiina lyömään murtovarasta.
"HARRY?"
"KAISLA!"
"Älä enää ikinä tee noin!" Kaisla huudahti itku kurkussa. Harry näytti hämmentyneeltä.
"Mitä nyt?" hän kysyi katsoen itkua pidättelevää tyttöystäväänsä.
"Luulin että joku oli murtautunut tänne" Kaisla sanoi ja purskahti itkuun. Harry halasi Kaislaa.
"Mä ajattelin järjestää sulle yllätyksen ja tehdä aterian meille sillä aikaa kun nukut" Harry kertoi ja puristi tyttöä itseään vasten. Kaisla nyyhkytti ja katsoi Harrya.
"Se oli tosi ihanasti ajateltu. Anteeks kun pilasin sun yllätyksen" hän sanoi hymyillen pienesti. Harry naurahti ja antoi pusun tytölleen.
Harry oli valmistanut kanaa chili kastikkeella ja riisä. He söivät yhdessä.
"Paras ateria minkä koskaan olen syönyt" Kaisla sanoi heidän tiskatessaan astioita aterian jälkeen.
"Mä teen aina sulle vain parasta" Harry vastasi iskien silmää. Hän siirtyi Kaislan taakse ja pujotti kätensä tämän vyötärölle.
"Mulla on sulle vielä toinenkin yllätys" Harry kuiskasi Kaislan korvaan ja suuteli tytön poskea hellästi. Kaisla kääntyi ympäri nojaten tiskipöytään. Hän tunsi Harryn lämpimät ja pehmeät huulet omillaan.
"Mikä yllätys?" Kaisla kysyi kun Harry viimein irroitti huulensa hänen huuliltaan. Harry katsoi Kaislaa salaperäisen näköisenä.
"Eihän se olisi mikään yllätys jos minä kertoisin sen" Harry vastasi.
"Haluun tietää nyt!" Kaisla sanoi naurahtaen.
"Sä olet ihan mahoton" Harry vastasi ja pussasi Kaislan otsaa. Hän nappasi Kaislan käden omaansa ja vei tytön yläkertaan. He tulivat Kaislan makuuhuoneeseen. Kaisla istui sänkynsä laidalle. Harry seisoi tytön edessä ja veti syvään henkeä.
"Kun sä täytit 18 vuotta viime kuussa, mä suunnittelin tän koko jutun sille päivälle, mutta ajattelin lopulta, että tästä päivästä pitää tehdä meidän kahden päivä eikä syntymäpäivä ole ehkä täydellisin päivä, koska silloin juhlitaan lähinnä sua" Harry aloitti. Kaisla istui jännittäen lähes hengittämättä sängyllä. Lopulta Harry polvistui Kaislan eteen. Kaisla purskahti itkuun.
"Siitä päivästä asti kun me nähtiin, tiesin että sä oot oikee tyttö mulle ja että en halua ketään muuta. Tiedän että se kuulostaa tosi kliseiseltä, mutta niin siinä oikeasti tapahtui. Ja silloin kun me alettiin seurustella yli kaksi vuotta sitten, sä teit mun elämästä täydellisen. Nyt mulla on vaan yksi kysymys sulle rakas: tuletko vaimokseni?" Harryn piteli pientä rasiaa jonka sisällä oli kaunein sormus minkä Kaisla oli koskaan nähnyt.
"Voi Harry... Mä rakastan sua niin paljon. Tottakai tulen! Kaisla sanoi itkien onnesta. Harry pujotti sormuksen Kaislan sormeen ja pyyhkäisi kyyneleen poskeltaa. Kaisla nousi halaamaan Harrya. Harry pyyhki Kaislan kyyneleet ja suuteli tätä hellästi pitkään.
"Rakastan sua" Harry kuiskasi. Kaisla ei edes vastannut, sillä hän tiesi Harryn tietävän kuinka paljon hän tätä rakasti. Kaisla vain suuteli poikaa yhä. Harry tönäisi Kaislan hellästi sängylle yhä uudelleen ja uudelleen vaakuuttaen kuinka paljon hän Kaislaa rakasti, oli aika sulkea makuuhuoneen ovi.................
