Miisa nousi istumaan sängyllään. Hänen vanhempansa olivat tulleet kotiin yöllä ja Louis oli lähtenyt kahdentoista aikaan illalla. Haukotellen Miisa pakottautui nousemaan ylös sängyltään ja meni kylpyhuoneeseen. Hän pesi naamansa ja hampansa ja pisti hiukset kiinni. Miisa kuuli keittiöstä ääniä, joten hän arveli vanhempiensa olevan hereillä. Miisan äiti istui keittiönpöydän ääressä juoden kahvia. Miisa otti kupillisen ja istui pöydän toiselle puolelle vastapäätä äitiään.
"Missä isä?" Miisa kysyi unisena.
"Lähti töihin" äiti vastasi nostamatta katsettaan sanomalehdestä. Miisa nyökkäsi ja hörppäsi kahvistaan. Äiti taitteli sanomalehden ja siirti sen sivuun.
"Kuule Miisa.. Minua on alkanut pikku hiljaa huolestuttamaan tuo sinun koulunkäyntisi. Luin juuri netistä että olet missannut jo kymmenen tuntia tämän kurssin aikana. Mikä ihme sinuun on mennyt?" äiti kysyi huolestuneella äänellä. Miisa huokaisi.
"No on ollut paljon menoja, mutta lupaan korvata kaikki menetetyt tunnit" Miisa vastasi ja hörppäsi loput kahvistaan.
"Parempi olisi. Minusta sinun pitäsi ehkä pitää vähän taukoa Louisista, tuntuu että hän on sinulle niin paljon tärkeämpi kuin koulunkäynti. Pelkään että pilaat tulevaisuutesi tuolla menolla" äiti selitti. Miisa nousi ylös tuolista. Hän katsoi äitiään järkyttyneenä.
"MITÄ? Hyvä vitsi, mikään ei tule minun ja Louisin väliin. Tajuatko sinä, että koulunkäynti on minulle vain työtä, joka minun on pakko tehdä että saan itseni elätettyä tulevaisuudessakin, mutta Louis on minulle kaikki kaikessa. Minä rakastan Louisia. Tajuatko? Tai, mitä sinä rakastamisesta mitään ymmärrät, luuletko etten ole kuullut kun sanot isälle, että et tiedä rakastatko häntä enää samalla tavalla kuin ennen? Hah" Miisa räyhäsi äidilleen. Äiti tuijotti tytärtään järkyttyneenä. Miisa marssi pois keittiöstä, mutta pysähtyi pian ja kääntyi takaisin.
"Ja ihan vain huomauttaakseni, jos sinä aiot erota isästä, teet elämäsi virheen. Isä on hienoin mies jonka olet koskaan tavannut ja tulet koskaan tapaamaan. Hän opetti minulle mitä todellinen rakkaus on ja sen vuoksi minun ja Louisin suhde on aina kestänyt suuremmatkin ongelmat" sen sanottuaan Miisa ryntäsi huoneeseensa ja paiskasi oven kiinni perässään.
"Miten sujui koulussa?" Louis kysyi kun Miisa istui autoon. Miisa suukotti poikaystäväänsä posekelle.
"Ihan hyvin, lukio tuntuu vaan niin rankalta nykyään" Miisa vastasi poissaolevasti. Louis katsoi tyttöä pieni huolen häivähdys kasvoillaan.
"Onko kaikki hyvin? Näytät tosi surulliselta ja ennen lukio on maistunut sinulle todella hyvin" Louis kysyi epäillen. Miisa huokaisi syvään ja kääntyi katsomaan Louisia.
"Tappelin tänään äidin kanssa. Viime viikot ovat olleet ihan kamalia, äiti ja isä vain huutavat toisilleen, tai yleensä äiti huutaa isälle., Tänään äiti sanoi minulle että hänestä tuntuu että sinä olet minulle koulua niin paljon tärkeämpi, että meidän pitäisi pitää taukoa. Suutuin hänelle niin paljon, että sanoin ettei hän edes tiedä mitä rakkaus on" Miisa selitti ja hän tunsi kuinka kyyneleet kirvelivät silmissä.
"Voi kulta pieni.." Louis sanoi ja halasi Miisaa hellästi.
"Sinun kannattaisi puhua äidillesi nyt. Pyytää anteeksi mitä sanoit" Louis ehdotti. Miisa irrottautui Louisin otteesta.
"Minusta vain tuntuu että... Että minulla ei ole mitään anteeksipyydettävää äidiltä" Miisa sanoi turhautuneella äänellä. Louis huokaisi syvään.
"Saanko tulla sinun luoksesi yöksi? Ole kiltti" Miisa aneli.
"Tottakai saat jos se sinusta tuntuu parhaalta, mutta sun on pakko soittaa sun äidille kun päästään minun luoksen onko selvä?" Louis vastasi ja katsoi Miisaa vakavana. Miisa nyökkäsi ja vannoi soittavansa äidilleen. Louis hymyili pienesti ja suukotti Miisaa. Miisa tunsi koko ajan jollain tavalla syyllisyyttä sen takia, mitä oli äidilleen sanonut, mutta toisaalta hän oli niin onnellinen että hänellä ja Louisilla oli asiat hyvin. Mitä hän tekisikään ilman rakastavaa poikaystäväänsä.
