Ehkä ehjempi huomenna

Kesäyö

Sisältövaroitus; itsetuhoiset ajatukset, ahdistus

Basson jumputus puuroutui Virvan korvissa yhdeksi mössöksi ja silmissä sumeni. Hän tunnisti kyllä kappaleen, mutta ei kyennyt ahdistukseltaan hahmottamaan sanaakaan kappaleesta.

Koko auto rämisi paitsi musiikin voimakkuudesta, myös kovasta ajonopeudesta ja huonosti päällystetystä tiestä.
Aleksi, mies joka autoa ohjasi, oli juonut muutaman oluen.
Viivi istui hiljaa etupenkillä ja loi välillä kysyviä katseita Virvan suuntaan. Näihin vilkaisuihin hän vastasi vain nopealla, tekaistulla hymyllä.

Virvaa ahdisti niin paljon, että hetkittäin hän ajatteli avaavansa auton oven ja hyppäävänsä siitä ulos.
Tai eihän hän niin ajatellut, vaan ne ajatukset tunkeutuivat hänen päähänsä.
Eivät ne voineet kuulua hänelle. Eiväthän?

Kaikesta huolimatta perhoset Virvan vatsassa lepattivat, kun kilometrit Teemun kotikaupungin ja heidän autonsa välillä kuroutuivat umpeen.
Teemu ei ollut vielä osannut varmaksi sanoa, pääsisiköhän edes nopeasti moikkaamaan Virvaa.
Silti tyttö oli lähtenyt mukaan reissuun toivoen, että hän pääsisi. Ei tyttö muuten istuisi mustan mazdan takapenkillä.

"Onks tää basso liian kovalla? Ethän sä saa migreeniä tästä?" Aleksi varmisteli ja Virva mumisi kieltävän vastauksen.
Ei hän ollut keskittynyt musiikkiin, vaan hengityksen tasaamiseen ja tupakan käärimiseen.
Vihdoin nikotiinin virratessa verenkierrossa alkoi Virva hahmottamaan musiikin seasta laulun sanoja.

You stay on my mind
Think about you all the time
Got to get to know you well
If you kiss then I won't tell

Kun joukkio vihdoin saavutti Kuopion keskustan alkoi sydän takomaan tytön rinnassa. Oksennus maistui suussa, päässä pyöri. Niin paljon häntä jännitti ja ahdisti edelleen, eikä hän voinut tunteelleen mitään.
Autosta ulos nouseminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta hän raahautui ystäviensä vanavedessä sisälle kauppaan.

Vaivihkaa Virva katsahti puhelintaan. Ei Teemu ollut edes avannut hänen viestejään. Toisaalta tätä hän oli osannutkin odottaa, ei hän olisi kuitenkaan miestä nähnyt.

Virvasta tuntui, ettei Teemu tahtonut nähdä häntä uudelleen. Aina tuntui olevan vain uusi este esteen perään. 
"Kyllä mä haluan nähdä", hän vakuutteli, kun Virva oli kertonut miehelle pelkäävänsä että tämäkin jättäisi hänet tyhjän päälle kiikkumaan löysään hirteen. Niinhän kaikki muutkin olivat tehneet.

"Tuutsä?" Viivi kysyi kun Virva jumittui paikalleen katsomaan puhelimen näyttöä.
"Joo, sori", tyttö hymähti ja puristi puhelinta tiukemmin kädessään ottaessaan muutaman rivakamman askeleen.

Limuhyllyltä Viivi nappasi Virvalle muumilimun kysymättä, tarvitsisiko hän edes mitään. Toisaalta ehkä parempi näin, todennäköisesti Virva ei olisi uskaltanut pyytää ystävältään moista palvelusta. Ei hän tahtonut olla vaivaksi.

Aleksi oli kadonnut kaupan syövereihin ja tytöt seisoivat ulkona katoksessa tupakalla.
Kello läheni aamu neljää ja oli niin valoisaa ettei Virva osannut sanoa oliko aurinko edes laskenut missään vaiheessa.
Täysikuu loisti kirkkaan taivaan keskellä.

"Joskus musta tuntuu, että se yrittää välttää mun näkemistä. Mun mielestä on vähän outoa, että aina tämmöisissä tilanteissa se ei vastaa mihkään", Virva tuhahti ja jatkoi lausettaan samaan hengenvetoon:

"Ja se antaa niin sekalaisia signaaleja mulle. Ensin on ihan mukana kaikessa, yhtäkkiä vaikuttaa ettei sitä yhtään kiinnosta ja sit taas kiinnostaa".

"On toi mun mielestä vähän outoa, mutta kyllä mä uskoisin että se susta tykkää", Viivi vastasi ja katsahti Virvaa huppunsa alta.
Tyttö näytti orvolta isossa hupparissa ja löysissä housuissaan.

Kyllä Virva sisimmässään tiesi, että ehkä Teemu todellakin piti hänestä.
"Miten johonkin ihmiseen voi rakastua näin nopeasti?", näin Teemu oli hänelle sanonut  pienessä humalatilassa heidän maatessaan sängyssä aamun pikkutunteina.
Kaikille Virva oli kertonut, että lauseessa Teemu oli puhunut ihastumisesta vaikka hän oli nimeen omaan käyttänyt sanaa rakastua.

"Kun se oikeesti vaikuttaa fiksulta eikä sellaselta mitä sun edelliset on -", Viivi sai lauseen alulle, mutta Aleksi palasi kaupasta. Virva ei oikein tuntenut Aleksia, joten Viivikin osasi vaieta hänen asioistaan expoikaystävänsä kuullen.
He nousivat autoon sanomatta sanaakaan Teemusta.

Aleksi oli kääntänyt ilmastoinnin pois päältä ja auton ikkunoihin muodostui huurua. Virvan iho nousi kananlihalle ja häntä paleli, vaikka tuuli ei päässyt autoon ja ulkonakin oli ainakin kymmenen astetta lämmintä.

Tyttö veti huppua syvemmin päähänsä, puri hampaitaan yhteen ja yritti estää pettymyksen karvaita kyyneliä kihoamasta silmiin.
Hän katsoi ikkunasta ulos ja näki kuun valossa kimaltelevan järvimaiseman. Ajatukset ottivat taas vallan hänestä.

Kuolisinkohan, jos tää auto ajautuisi nyt järveen?
Miltäköhän tuntuisi hukkua?

14.5.2022